Siirry pääsisältöön

paluu arkeen


L menee tänään töihin ja ekaa kertaa sitten mun sairastumisen meille muille koittaa ihan tavllinen arki. Arki ilman apukäsiä, ilman kummisetä A:ta tai kummitäti T:tä. Eiköhän tästä hyvä tule ja meidän arki on harvemmin harmaata ja tylsää... tai siis ainakaan tylsää, meillä ei ehdi olemaan tylsää.

Tuntuu et pitäis olla jotain tosi tärkeetä ja järkevää sanottavaa kun on ihan uus blogikin, vaan eipä tässä tavallisessa maanantaiaamussa nyt niin kummoisia tapahtumia ole... M lähti L:n kanssa puheterapiaan ja kohta me hypätään poikain kanssa autoon ja lähdetään hakemaan sitä... sieltä ruokakauppaan, ruokakaupasta kotiin lounaalle ja O:n päikkäreille, iltapäivästä leikkideitille Stefanien luo. Kanasten piti tänään muuttaa sinne, vaan eipä me vielä taideta pystyä noista luopumaan.  Kotiin laittamaan ruokaa, lapset nukkumaan ja sama taas huomenna alusta pienin variaatioin... koulun alkuun kolme viikkoa, mun koulun alkuun olis viisi – en vieläkään ole päättänyt mitä sen asian kanssa teen.

Eilen illalla soi ovikello. Yleensä meillä soi iltaisin ovikello vain jos Koira on karkuteillä ja niinpä vaistomaisesti ensimmäisenä tarkistin katseellani että onhan se paikalla ja kyllä se oli. Toinen vaihtari on et se on joku lehti tai pölynimurikauppias... tällä kertaa oven takana seisoi pieni poika, naapurin Isaiah, se tuli pyytämään M:aa ulos... jos M ei hetkeä aikaisemmin olis pudonnut keitiön jakkaralta, satuttanut selkäänsä ja naarmuttanut kantapäätään verille olisin ihan vuoren varmasti puskenut sen pihalle pyöräilemään... Mä toivon että tämä tilaisuus ei ollut ainutkertainen, toivon, toivon, toivon ja viimeistään ylihuomenna mä talutan M:n soittamaan sitä naapurin ovikelloa. Tämä monissa perheissä kiusaksikin asti tapahtuva ovikellon soiminen ja lasten pihalla laukkaaminen ei meillä ole mikään itsestäänselvyys, itseasiassa tätä ei ole vielä koskaan tapahtunut ja mä juhlin tätä edelleen sisäisesti... meidän alue kuhisee lapsia ja pelkästään tällä meidän suoranpätkällä on pitkälti toistakymmentä tenavaa. M ei vaan ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut heistä eikä kukaan näin ollen myöskään M:sta, siitä vähän kummallisesta tytöstä joka ei katso silmiin, eikä puhu mitään, puuhailee vaan omiaan... Kiitos Isaiah, jos sulla – pienellä pojalla – olis aavistustakaan miten hyvältä se musta tuntui, miten ilahtunut M oli omalla tavallaan...


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää