Siirry pääsisältöön

paluu arkeen


L menee tänään töihin ja ekaa kertaa sitten mun sairastumisen meille muille koittaa ihan tavllinen arki. Arki ilman apukäsiä, ilman kummisetä A:ta tai kummitäti T:tä. Eiköhän tästä hyvä tule ja meidän arki on harvemmin harmaata ja tylsää... tai siis ainakaan tylsää, meillä ei ehdi olemaan tylsää.

Tuntuu et pitäis olla jotain tosi tärkeetä ja järkevää sanottavaa kun on ihan uus blogikin, vaan eipä tässä tavallisessa maanantaiaamussa nyt niin kummoisia tapahtumia ole... M lähti L:n kanssa puheterapiaan ja kohta me hypätään poikain kanssa autoon ja lähdetään hakemaan sitä... sieltä ruokakauppaan, ruokakaupasta kotiin lounaalle ja O:n päikkäreille, iltapäivästä leikkideitille Stefanien luo. Kanasten piti tänään muuttaa sinne, vaan eipä me vielä taideta pystyä noista luopumaan.  Kotiin laittamaan ruokaa, lapset nukkumaan ja sama taas huomenna alusta pienin variaatioin... koulun alkuun kolme viikkoa, mun koulun alkuun olis viisi – en vieläkään ole päättänyt mitä sen asian kanssa teen.

Eilen illalla soi ovikello. Yleensä meillä soi iltaisin ovikello vain jos Koira on karkuteillä ja niinpä vaistomaisesti ensimmäisenä tarkistin katseellani että onhan se paikalla ja kyllä se oli. Toinen vaihtari on et se on joku lehti tai pölynimurikauppias... tällä kertaa oven takana seisoi pieni poika, naapurin Isaiah, se tuli pyytämään M:aa ulos... jos M ei hetkeä aikaisemmin olis pudonnut keitiön jakkaralta, satuttanut selkäänsä ja naarmuttanut kantapäätään verille olisin ihan vuoren varmasti puskenut sen pihalle pyöräilemään... Mä toivon että tämä tilaisuus ei ollut ainutkertainen, toivon, toivon, toivon ja viimeistään ylihuomenna mä talutan M:n soittamaan sitä naapurin ovikelloa. Tämä monissa perheissä kiusaksikin asti tapahtuva ovikellon soiminen ja lasten pihalla laukkaaminen ei meillä ole mikään itsestäänselvyys, itseasiassa tätä ei ole vielä koskaan tapahtunut ja mä juhlin tätä edelleen sisäisesti... meidän alue kuhisee lapsia ja pelkästään tällä meidän suoranpätkällä on pitkälti toistakymmentä tenavaa. M ei vaan ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut heistä eikä kukaan näin ollen myöskään M:sta, siitä vähän kummallisesta tytöstä joka ei katso silmiin, eikä puhu mitään, puuhailee vaan omiaan... Kiitos Isaiah, jos sulla – pienellä pojalla – olis aavistustakaan miten hyvältä se musta tuntui, miten ilahtunut M oli omalla tavallaan...


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää