Siirry pääsisältöön

juuri ennen syksyä


Eilen nukkumaan ennen ysiä, hyvät unet ja patterit ladattu – ainakin aamupäiväksi – ja heti kaikki hyöty irti... eilen illalla nousemaan laitettu ruislimppu uuniin, kuppi kaffetta ja raastamaan omenaa, porkkanaa, päärynää ja samalla kun nykäisen leivän uunista nakkaan uuniin kaksi apple-carrot-pear-breadiä... kokojyvävehnää-hedelmiä-juureksia-munia-ripsaus sokeria (valkaisematonta) – kasviöljyä  - kanelia ja inkivääriä, ja uuniin... herkkulounas tuloillaan ja aamupala huomiseksi. Leipoessa ehtii ajattelemaan ja ajatukset karkasivat kinttupoluille... mietin toimisko meidän perheessä versio marikan keittiöstä. Jois maanantaina tekis vaikka lasagnen ja lihasopan, niin niitä vois sit syödä vuorotellen perjantaihin asti – säästyis aikaa ja ennen kaikkea rahaa... Mitä tänään syödään, mennäänpä kauppaan, kun on aika kallis ateriamalli. Se taas et syödään monta päivää putkeen sitäsamaa ei toimi, kun me aikuiset – eikä kyllä lapsetkaan – jakseta syödä montaa päivää samaa ruokaa.

Mulle on selkeesti iskemässä syksy. Tänä vuonna selvittiin tavallista pidemmälle ennen kuin se iski, ollaanhan jo melkein syyskuussa. Mä R-A-K-A-S-T-A-N syksyä... kirpeitä aamuja, lenkkejä metsässä Koiran kanssa, värikkäitä lehtiä, pimeitä iltoja, leipomista, pataruokia, kynttilöitä, tuoksuja, omenapiirakkaa, punaviinia, glögiä... hyvä etten heti juokse pitkin pihaa ripustelemassa pihalle valosarjoja ja kurpitsoita (niitä, ei onneksi vielä saa). On meinaan vähän noloa jos syksy iskee jo heinäkuussa, tää melkein syyskuu on jo melkein ookoo. Täällähän se syksy ihan oikeesti alkaa vasta lokakuulla, mutta Labor Dayn jälkeen (syyskuun alussa) ei enää pukeuduta kesähepeneisiin eli eiks tää oo jo ihan kunniakkaasti selvitty ennen kuin se iski? Mutta nyt se tulee, syksy on ottamassa musta otteen, mä tunnen sen.

Oon jäänyt pitkästä aikaa koukkuun telkkariin. Mä katson suorastaan hävettävän vähän telkkaria, mutta aina välillä sieltä löytyy jotakin kiinnostavaa... mulla on vaan kourallinen – ei sitäkään – TV-sarjoja joita kiinteästi seuraan... ”Grey’s Anatomy”, ”Parenthood”, ”Mad Men”, ”Downton Abbey” ...ja aina kun yritän jotain uutta karahdan just siihen sarjaan joka lopetetaan tai lopetettiin jo - niin nytkin – mutta silti ”The Killing” ON koukuttava ja tapahtumasarjojen karmeus pistää pysähtymään ja ajattelemaan. Miltä tuntuu menettää jo melkein aikuinen lapsi järjettömän väkivallan uhrina? Mä oikein odotan, että kaikki lapset on nukkumassa ja mulla edessä itsetehty pizza ja lasi punkkua ja The Killing.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi