perjantai 24. elokuuta 2012

juuri ennen syksyä


Eilen nukkumaan ennen ysiä, hyvät unet ja patterit ladattu – ainakin aamupäiväksi – ja heti kaikki hyöty irti... eilen illalla nousemaan laitettu ruislimppu uuniin, kuppi kaffetta ja raastamaan omenaa, porkkanaa, päärynää ja samalla kun nykäisen leivän uunista nakkaan uuniin kaksi apple-carrot-pear-breadiä... kokojyvävehnää-hedelmiä-juureksia-munia-ripsaus sokeria (valkaisematonta) – kasviöljyä  - kanelia ja inkivääriä, ja uuniin... herkkulounas tuloillaan ja aamupala huomiseksi. Leipoessa ehtii ajattelemaan ja ajatukset karkasivat kinttupoluille... mietin toimisko meidän perheessä versio marikan keittiöstä. Jois maanantaina tekis vaikka lasagnen ja lihasopan, niin niitä vois sit syödä vuorotellen perjantaihin asti – säästyis aikaa ja ennen kaikkea rahaa... Mitä tänään syödään, mennäänpä kauppaan, kun on aika kallis ateriamalli. Se taas et syödään monta päivää putkeen sitäsamaa ei toimi, kun me aikuiset – eikä kyllä lapsetkaan – jakseta syödä montaa päivää samaa ruokaa.

Mulle on selkeesti iskemässä syksy. Tänä vuonna selvittiin tavallista pidemmälle ennen kuin se iski, ollaanhan jo melkein syyskuussa. Mä R-A-K-A-S-T-A-N syksyä... kirpeitä aamuja, lenkkejä metsässä Koiran kanssa, värikkäitä lehtiä, pimeitä iltoja, leipomista, pataruokia, kynttilöitä, tuoksuja, omenapiirakkaa, punaviinia, glögiä... hyvä etten heti juokse pitkin pihaa ripustelemassa pihalle valosarjoja ja kurpitsoita (niitä, ei onneksi vielä saa). On meinaan vähän noloa jos syksy iskee jo heinäkuussa, tää melkein syyskuu on jo melkein ookoo. Täällähän se syksy ihan oikeesti alkaa vasta lokakuulla, mutta Labor Dayn jälkeen (syyskuun alussa) ei enää pukeuduta kesähepeneisiin eli eiks tää oo jo ihan kunniakkaasti selvitty ennen kuin se iski? Mutta nyt se tulee, syksy on ottamassa musta otteen, mä tunnen sen.

Oon jäänyt pitkästä aikaa koukkuun telkkariin. Mä katson suorastaan hävettävän vähän telkkaria, mutta aina välillä sieltä löytyy jotakin kiinnostavaa... mulla on vaan kourallinen – ei sitäkään – TV-sarjoja joita kiinteästi seuraan... ”Grey’s Anatomy”, ”Parenthood”, ”Mad Men”, ”Downton Abbey” ...ja aina kun yritän jotain uutta karahdan just siihen sarjaan joka lopetetaan tai lopetettiin jo - niin nytkin – mutta silti ”The Killing” ON koukuttava ja tapahtumasarjojen karmeus pistää pysähtymään ja ajattelemaan. Miltä tuntuu menettää jo melkein aikuinen lapsi järjettömän väkivallan uhrina? Mä oikein odotan, että kaikki lapset on nukkumassa ja mulla edessä itsetehty pizza ja lasi punkkua ja The Killing.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.