Siirry pääsisältöön

urbaanilegenda ja leikkokukat



Oon jotenkin löysänä. Voisin puhua ja paasata vaikka mistä, ensi alkuun karhuista, rasismista, vaaleanpunaiseen pukeutuvista pojista tai vaikka parisuhteesta. Siitä miten en itse usko – ainakaan toistaiseksi – siihen että ihmiselämän varrella kuuluu olla erilaisia parisuhteita elämäntilanteesta riippuen, siitä miten itse uskon että sitä parisuhdetta kuuluu kasvattaa niihin erilaisiin elämänvaiheisiin sopivaksi. 

sateenkarilapsi


Avioerosta on tehty helppo ratkaisu ja ajatus siitä että niin kuuluukin olla, tekee ratkaisusta entistä helpomman. Avioerollakin tai parisuhteen päättämisellä on varmasti aikansa ja paikkansa, mutta et oikeesti meidän ihan kuuluis hakeutua uudessa elämänvaiheessa uuteen parisuhteeseen jotta oltais moderneja eikä rajoitettais itseämme ja elämäämme? Siitä olen samaa mieltä, että parisuhde, myös pitkäaikainen sellainen, perustuu nykypäivänä – tai sen pitäisi perustua – vapaaehtoisuuteen ja valintaan olla yhdessä ja rakastaa,  enemmän kuin ulkoa asetettuun velvoitteeseen. Urbaanilegendojen mukaan sen enempää autistisen lapsen vanhempien kuin monikkovanhempienkaan liitto ei kestä, taistelen omasta puolestani kumpaakin legendaa vastaan. 

kesäläksyt


Olen kait kesäinen, helteen ja kesäloman pehmentämä enkä jaksa paasata, paasaan ja mölisen myöhemmin. Nyt tyydyn kohauttamaan olkapäitä, kannustamaan lasta pyöräilemään koko matkan puistoon ja asettelemaan leikkokukkia maljakoihin. Se on verenpaineelle parempi kuin möliseminen.  Huomenna tulee Fredden faija vaimoineen, tänään meillä on kotipäivä. Aamulla kiepsahdetaan nopeesti lastensairaalan klinikan kautta, syödään aamiaista viereisen marketin terassilla. Ostetaan samalla suolaa, maitoa, juustoa ja niitä kukkia.



Me shoppaillaan Fredden kanssa uutta vakuutusta ottaen huomioon lapsen tuleva toimenpide. Joo, Fredde vaihtaa työnantajaa ja me vaihdetaan taas vapaaseen vakuutusmarkkinaan. Nyt kun saadaan taas itse valita ja kilpailuttaa on lopputulos nykyistä vakuutusta parempi, meidän tarpeisiin sopivampi. Prosessin aikana Fredde laittaa mulle sähköposteja ja mä soitan tarvittaviin tahoihin tarkistaakseni ottaako ne vastaan sitä tai tätä vakuutusta. Iltapäivään mennessä vakuutus on valittu.


Siinä sivussa lauma tekee kesäläksyjä, me jumpataan välillä ja sit tehdään palapeli. Myöhemmin O tulee alakertaan ja ilmoittaa olevansa yksinäinen, mä lähden yläkertaan rakentamaan sen kanssa legoilla. Eilen O oli hoitsanut ulkopuolisuuden aiheuttamaa katkeruuttaan ruskealla tussilla ja siskon alusvaatteilla. Me sovittiin että jatkossa mä saan kuulla ennen kuin tartutaan tusseihin. 

supersankarit lentää lattialla

sammakot hyppii

Kommentit

  1. Minäkin kannatan asennetta, jonka mukaan avioliitto on lähtökohtaisesti elinikäinen sitoumus. Ja lisäksi sitoumus pysyä yhdessä ja opetella elämistä yhdessä toisen kanssa eri tilanteissa ja tahtoa rakastaa tuota toista vaikeuksienkin keskellä. :)

    Miksi teidän pitää mennä lastensairaalaan ja mikä toimenpide jotain lastanne odottaa? Nää jutut jäi tekstistä mieltä vaivaamaan.

    Mukavaa kesän jatkoa! :)

    Maijuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisella pojista on pieni valuvika joka on hyvä korjata ennen kuin koulu alkaa syksyllä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän