loput aakkoset P - Ö

Poika. Ajattelin aina olevani enemmän pojan kuin tytön äiti. Se tuntui helpommalta, kai jo omasta taustastakin johtuen. Nyt poikia on kaksi, omia, ihania, keskenään erilaisia, omia yksilöitään. Eilen autossa mulla oli mielessä joku muukiin P-kirjaimella alkava tärkeä asia, tänään en enää muista mikä se oli... purkka, pihvi, puutarha, paini, puu...

Question. Meillä kysytään paljon – kaikenlaista... ”Mikä toi on?” – Hautausmaa. ”Mikä on hautausmaa?” – Se on paikka jossa muistellaan kuolleita. ”Ai, tiedätkö ketään joka on kuollut? T on, meidän veli... onko sun isä ja äiti kuolleet?” – Isä on kuollut ja isomummi ja...

Rakkaus, raivo, riemu... R on voimakas kirjain, voimakkaita sanoja. Raivo on hyvästä, sitä tarvitaan puhdistamaan ilmaa ja aikaansaamaan uutta. Ilman raivoa, moni asia jäisi syntymättä. Ruokakin alkaa R:llä. Mä oon hyvä rakastamaan ruualla, ja onko mitään ihanampaa kuin tuoreet raaka-aineet, pullo hyvää punkkua ja aikaa keskittyä laittamaan ruokaa.

Syntymä. Muistan jokaisen syntymän hetken. Muistan kaiken alleen hukuttavan onnen, muistan tyhjyyden ja muistan surun. Muistan hormonimyrskyn ja tunteen haavoittuvuudesta, avuttomuudesta ja hauraudesta, ei lapsen vaan minun. Sen pelottavan tunteen ettei minulla ole valtaa itseeni, en hallitse itseäni, en hallitse tilannetta.

Tulevaisuus, tahtotila... Haaveita ja unelmia on hyvä olla, niitä pitää olla, tai siis joku kai joskus jossakin sanoikin, että masentuneella ei ole unelmia ja haaveita. Elämä on kuitenkin opettanut että sillä on tapana muuttaa suuntaansa äkkiä ja arvaamatta, liikaa ei kannata suunnitella... tai mikäs siinä jos tykkää suunnittelusta ja varautuu myös siihen että suunnitelmilla on taipumus muuttua matkan varrella. Elämä on tahtotila. Mä koen jotenkin ahdistavan sen kun ihmiset – ihan hyväntahtoisesti ja rakkaudella – sanoo ettei ne ymmärrä miten me pärjätään. Mitä siihen vastataan? ”Pakkohan se on” – se viittaa mun mielessä siihen että tätä hommaa vedetään jotenkin jatkuvan tuskanhien vallassa. ”Tottakai pärjätään” – siinä taas on jotain omahyväistä, sanaton viittaus omaan erinomaisuuteen... Uesin tyydyn vastaamaan että kaikkeen tottuu ja elämä opettaa pärjäämään.

Uhma. Ei niinkään lasten vaan oma. Ehkä oma uhma ja se sisäinen prkle on aina ollut niin vahvca etten ole lastenkaan uhmia osannut sen kummemmin kokea. Lasten uhmaan oon osannut suhtautua aina asiaankuuluvalla huumorilla, osana elämää, kehitystä ja kasvua... Mitään ei synny ilman uhmaa.

Vimma. Moni varmaan sanois että meidän perhettä kuvaa tietynlainen mania. Me ollaan huonoja pysähtymään... kesäiltana istutaan kuistilla siemailemassa viiniä – ”rentoutumassa” – ja samalla kumpikin tekee listaa kaikesta siitä mitä siinä vois tehdä ja keskustelu etenee jotenkin näin; ”Pitäis tää kuistikin pestä ja maalata... olis hyvä sää tehdä se just nyt” – Mä haluisin siirtää noi pionit vähän vasemmalle ja tossa on noita rikkaruohojakin. ”Lähdetäänkö hakemaan vähän puuhaketta noitten puskien juurelle?” – Mä voisin samalla... Vähän kadehdin niitä jotka osaa vaan olla ja nauttia siitä olemisen sietämättömästä keveydestä.

Wine. Rakas harrastus viinit... Red Mountain, Horse Haven Hills, Indian Wells… ei viinejä vaan alueita josta tulee hyviä rypäleitä ja sen myötä ihania viinejä. En mä viineistä oikeesti mitään tiedä, tiedän mistä tykkään ja se riittää mulle. Tiedän että yhden alueen 2010 on parempi kuin 2011 – mun mielestä. Kaikki tässä vieressä, ajomatkan päässä...

Xenon. Kun yöstä tulee päivä. Syksyllä ja talvella on pimeetä täälläkin ja koska katuvaloja ei kauheesti nole on hyville ajovaloille käyttöä taajama-alueellakin.

Ystävyys. Ei siitä sen enempää.

Zoo. Eläintarha ja tää oma apinalauma. Kolme marakattia, vai oisko ne ehkä kuitenkin paviaaneja.

Å. Edustaa isänkieltä, iso osaa minuudessa. Siellä se on syvällä, mun kieli.

Äly. Äitiys. Ehkei se olekaan älyä vaan analyyttisyyttä ja tietynlaista kyvyttömyyttä heittäytyä tunteeseen. Äitiys on kuitenkin vahva tunnetila. Siinä tunteessa on jotakin pelottavaa, siinä voimassa jolla se hyökkää ylitse sillä hetkellä kun saattaa lapsen koulubussiin ja tajuaa näkevänsä sen vasta seuraavana aamuna... sillä tunteella on fyysinen voima.

Öljy. Oliiviöljy. Grapeseed oil, walnut oil, avocado oil… ympyrä sulkeutuu ja palaa ruokaan. Rakkudesta ja rakkaudesta ruokaan.