Siirry pääsisältöön

80E

Muistan joskus jostakin lukeneeni että suomalaisnainen ostaa keskimäärin vähän yli yhdet rintsikat vuodessa... painotan että muistan joskus lukeneeni eli tieto epäilemättä on vähintäänkin vanhentunut. Taannoin luin että uhreilurintsikat pitäis uusia 2-3kk:n välein, siis jos harrastaa liikuntaa... mun kaapissahan ne kestää vuosia.

Tunnustan olevani laiska alusvaateostaja. Ei siinä oikeastaan ole edes kyse rahasta, enemmänkin laiskuudesta ja siitä että se raha on kivaa käyttää johonkin näkyvämpään. Ostan siis keskimäärin yhdet liivit vuodessa, pitäis varmaan pyrkiä enempään ja parempaan. Kun ostan, ostan hyvät ja samalla nsit housujakin ja kotona ladon ne vanhat reikäiset roskiin.

Sen bonuksen voin itselleni suoda että sentään mittautan itsenin aina uusia ostaessani ja hyvä että mittautan... lasten myötä liivikoko kun on muuttunut 75-80B:stä sinne 80E:hen. Mä kun pelkäsin ettei mulla lasten jälkeen olis tissejä enää ollenkaan... toisin kävi. 


Ostatko itse liivejä ja/tai alusvaatteita kuinka usein?

nää tarttui mukaan eilen... oon työstänyt uusien liivien ostamista jo kuukausia

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi3. marraskuuta 2013 klo 13.17

    Noi on hienot! =)

    Tänä vuonna mä oon ollut ihan hurja, hahaa, ja ostanut nopeesti laskettuna 8 kpl. Kolmet ennen Cn syntymää ja viidet jälkeen. Mut aika poikkeustila tietty tänä vuonna. ;) Kahdet oon jo antanut pois kun tulivat liian leveiks. Mielenkiinnolla odotan mitä kaapista olevista viel voi käyttää kun tää projekti on ohi.. Milloin se sit on. ;D

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa3. marraskuuta 2013 klo 20.34

      Sulla on hyvä syy ostella liivejä :) Mulla jäi lastren myötä kaikki vanhat liivit pieniksi...

      Poista
    2. Anonyymi4. marraskuuta 2013 klo 3.51

      Jospa mullekkin kävis niin... Sopii toivoo. XD
      Mut odotan kyl jokatapauksessa että pääsen ostamaan niitä normilivejä, ne on kuitenkin paljon kauniimmat. ;) Vaikka löysinkn jotkut ihan ok näköiset/ norminäköiset imetyslivit.

      Poista
    3. Muusa Liinpaa4. marraskuuta 2013 klo 8.07

      Eipä ne imetysliivit tosiaan kovin kauniita ole, itse käytin aikanaan sellaista imetystoppia mieluummin kuin liivejä just siks etb liivit oli musta niin rumia.

      Poista
  2. sanna4. marraskuuta 2013 klo 11.19

    Vautsi, sähän oon ihan tissimissi. Ihana setti ja kiva, että sulla on täytettäkin. Itsellä lapset taisi syödä ne vähätkin. No, onneksi on toppauksellisia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa4. marraskuuta 2013 klo 12.21

      LOL mulla on edelleen pienirintainen identiteetti ja oon muutaman kerran saanut vähän kummastuneita katseita kun aiheesta on tullut puheetta ja olen yhtynyt siihen pikkutissisten leiriin ;)

      Poista
  3. Anonyymi5. marraskuuta 2013 klo 12.18

    Mä ostan vuodessa noin kolmet rintsikat, yhdet värilliset, yhdet valkoiset (T-paitaversiona eli ilman pitsejä ym) ja yhdet urheilurintsikat. Koko on vaihdellut painon vaihtelun myötä, mutta nkyisin merkistä riippuen 75 C / 75 D.
    Inhoan sovittamista, joten ostan keskustan Stockalta vuoden kiintiön kerralla, kun on niitä kantiskuponkeja...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää