Siirry pääsisältöön

80E

Muistan joskus jostakin lukeneeni että suomalaisnainen ostaa keskimäärin vähän yli yhdet rintsikat vuodessa... painotan että muistan joskus lukeneeni eli tieto epäilemättä on vähintäänkin vanhentunut. Taannoin luin että uhreilurintsikat pitäis uusia 2-3kk:n välein, siis jos harrastaa liikuntaa... mun kaapissahan ne kestää vuosia.

Tunnustan olevani laiska alusvaateostaja. Ei siinä oikeastaan ole edes kyse rahasta, enemmänkin laiskuudesta ja siitä että se raha on kivaa käyttää johonkin näkyvämpään. Ostan siis keskimäärin yhdet liivit vuodessa, pitäis varmaan pyrkiä enempään ja parempaan. Kun ostan, ostan hyvät ja samalla nsit housujakin ja kotona ladon ne vanhat reikäiset roskiin.

Sen bonuksen voin itselleni suoda että sentään mittautan itsenin aina uusia ostaessani ja hyvä että mittautan... lasten myötä liivikoko kun on muuttunut 75-80B:stä sinne 80E:hen. Mä kun pelkäsin ettei mulla lasten jälkeen olis tissejä enää ollenkaan... toisin kävi. 


Ostatko itse liivejä ja/tai alusvaatteita kuinka usein?

nää tarttui mukaan eilen... oon työstänyt uusien liivien ostamista jo kuukausia

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi3. marraskuuta 2013 klo 13.17

    Noi on hienot! =)

    Tänä vuonna mä oon ollut ihan hurja, hahaa, ja ostanut nopeesti laskettuna 8 kpl. Kolmet ennen Cn syntymää ja viidet jälkeen. Mut aika poikkeustila tietty tänä vuonna. ;) Kahdet oon jo antanut pois kun tulivat liian leveiks. Mielenkiinnolla odotan mitä kaapista olevista viel voi käyttää kun tää projekti on ohi.. Milloin se sit on. ;D

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa3. marraskuuta 2013 klo 20.34

      Sulla on hyvä syy ostella liivejä :) Mulla jäi lastren myötä kaikki vanhat liivit pieniksi...

      Poista
    2. Anonyymi4. marraskuuta 2013 klo 3.51

      Jospa mullekkin kävis niin... Sopii toivoo. XD
      Mut odotan kyl jokatapauksessa että pääsen ostamaan niitä normilivejä, ne on kuitenkin paljon kauniimmat. ;) Vaikka löysinkn jotkut ihan ok näköiset/ norminäköiset imetyslivit.

      Poista
    3. Muusa Liinpaa4. marraskuuta 2013 klo 8.07

      Eipä ne imetysliivit tosiaan kovin kauniita ole, itse käytin aikanaan sellaista imetystoppia mieluummin kuin liivejä just siks etb liivit oli musta niin rumia.

      Poista
  2. sanna4. marraskuuta 2013 klo 11.19

    Vautsi, sähän oon ihan tissimissi. Ihana setti ja kiva, että sulla on täytettäkin. Itsellä lapset taisi syödä ne vähätkin. No, onneksi on toppauksellisia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa4. marraskuuta 2013 klo 12.21

      LOL mulla on edelleen pienirintainen identiteetti ja oon muutaman kerran saanut vähän kummastuneita katseita kun aiheesta on tullut puheetta ja olen yhtynyt siihen pikkutissisten leiriin ;)

      Poista
  3. Anonyymi5. marraskuuta 2013 klo 12.18

    Mä ostan vuodessa noin kolmet rintsikat, yhdet värilliset, yhdet valkoiset (T-paitaversiona eli ilman pitsejä ym) ja yhdet urheilurintsikat. Koko on vaihdellut painon vaihtelun myötä, mutta nkyisin merkistä riippuen 75 C / 75 D.
    Inhoan sovittamista, joten ostan keskustan Stockalta vuoden kiintiön kerralla, kun on niitä kantiskuponkeja...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää