perjantai 22. marraskuuta 2013

puutyöperjantai ja pudotus arkeen

Pudotus perhearkeen käy nopeasti ja kouriintuntuvasti kun aamulla auttaa sataa lasta puutöissä, tai kun kaupassa kantaa kainalossaan potkivaa ja kirkuvaa kolmevuotiasta eikä voi  olla miettimättä minkälainen ero on niiden kahden kolmevuotiaan välillä.

M kokeili tänä aamuna isoa bussia ekaa kertaa. Kirpakassa aamupakkasessa se seisoi pysäkillä ja odotti... onneksi naapurin Yolanda otti prinsessan turviinsa, opetti miten isolla bussilla mennään ja loppupeleissä pahin järkytys oli turvavöiden puuttuminen.


Olen ylpeä lapsestani, vai pitäiskö mun ehkä sittenkin olla ylpeä kemianteollisuuden saavutuksista. Puoli vuotta sitten olisin ennemmin uskonut lapseni lentävän kuin ahtautuvan samaan bussiin kahdeksankymmenen muun kanssa. Aika pitkälle se yksi pieni pilleri on meidät vienyt...

rakkautta on jakaa sänky oman veljen kanssa - kunnes se pissaa sänkyyn...

-3.3C








lauta jossa on nauloja pystyssä on mun mielestä murha-ase, tuntien oman laumani... kuljen rinta rottingilla kun lapseni sai nämä naulat nakutettua ihan itse ja sen ukkelin sahattua ilman yhtään irronnutta sormea, mutta kan riidan sattuessa tällä voi vahingoittaa lähimmäistään aivan liian helposti

päivän lisäys kauden koristuksiin ja perjantaiskumppa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.