Tänä syksynä
totesin ihan yllättäin autossa istuessa ja ajellessa että oma sisäinen
mielikuva jouluisesta maisemasta on muuttunut. Huomasin miettiväni että onpa
jouluisen oloista ajaessani läpi harmaan maiseman. Kauan siihen meni,
toistakymmentä vuotta.
Ekat joulut tuntui
aika lohduttomilta. Useimmiten vähän päälle kymmenen astetta ja kävelyllä tuli
enneminkin hiki kuin tarve keittää glögit. Ekana vuonna me ajettiin jopa
vuorille lumen ja pakkasen perässä.
Kaikkeen tottuu
sanoi... ja niin tottui vähitellen siihenkin ettei jouluisin ole lunta tai
pakkasta. Poikkeuksena vuoden 2008 luminen joulu, viides sitten vuoden 1881
(1966, 1944, 1915, 1909). Vielä silloin se tuntui hyvältä ja ihanalta.
 |
| M:n eka joulu ja lumi |
 |
| lumitöissä |
 |
| sama maisema tammikuun alussa |
Olishan
siinä valkoisessa joulussa kai oma viehätyksensä nytkin, mutta ihan yhtä jouluiselta maisema näytti
tänään metsässä Koiran kanssa.
 |
| ihanan jouluista! |
 |
| tästä trailmerkinnästä keskellä metsää, puolittain umpeen kasvaneella polulla tuli mieleen lyhtypylväs Narniassa... |
 |
| oletan että ajatus on rakentaa tälle polulle trail |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.