perjantai 8. marraskuuta 2013

ekaa kertaa

Vitsit miten jännitti... kädet täristen ohjasin autoa kohti suurta tuntematonta ja sairaalan aulassa meitä oli kuusi hyperventiloivaa, jännitysvatsan kanssa taistelevaa keltanokkaa... Muutamaa tuntia myöhemmin, autettuani vanhuksen ylös sängystä, vessaan ja takaisin sänkyyn. Etsittyäni dementoituneen miehen tekohampaat, pestyäni ne ja säilöttyäni ne asiaankuuluvaan paikkaan, syötettyäni halvauspotilaan, pestyäni käteni kymmeniä kertoja, tarjottuani vettä, teetä, lientä, silitettyäni vanhuksen kättä ja hierottuani toisen saärkevää selkää... tiesin olevani siellä missä mun pitääkin, tekemässä sitä mitä haluan oikeasti tehdä.




Everett on toisenlainen kaupunki...


ei ihan heti uskois että muutaman sadan metrin päässä non 500 potilaspaikan moderni sairaala...

...siellä se jo siintää



tämän iltapäivän ja illan vietin 10. kerroksessa, merinäköalalla - yleiskirurgian potilasyksikössä


aulassa odottamassa kaiken alkamista

kaikki selvis kunnialla ekasta päivästä


1 kommentti:

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.