Siirry pääsisältöön

sekalaista uupumusta

Mä oon niin uupunut että kaikkia lihaksia särkee. Mun ei oikeesti tee mieli tehdä yhtään mitään... mieluiten oisin viettänyt päiväni yöpaidassa – sängyssä – yksin ja hiljaisuudessa. Todellisuus on toisenlainen... lähetän K:n kouluun, ajan O:n omaansa. Vien Koiran eläinlääkäriin M:n kanssa ja ajan kaupan kautta kotiin. Lähetän M:n kouluun, otan K:n vastaan ja lähden K:n kanssa hakemaan O:n kotiin. Taideope tulee kahville ja hetkeksi unohdan olevani tappavan väsynyt. Väsymys hyökkää taas aaltona ylitse Taideopen lähdettyä ja nukahdan hetkeksi O:n sänkyyn. Herään puhelimeen... M:n koulun sihteeri soittaa kysyäkseen että ihan oikeestiko M on tulossa koulukyydillä kotiin, kun yleensä torstaisin mä olen hakenut... oon jo jonkin aikaa miettinyt et lukeeko M:n opettaja sähköpostejaan ja nyt tiedän että ei lue, tai jos lukee niin ei rekisteröi sisältöä... Erityisopelta tulee viesti palaveriajasta, hyväksyn. Laitan päivälliseksi lasagnen... raastan kastikkeeseen punajuurta, porkkanaa, kurpitsaa – tietenkin kurpitsaa - ja valkosipulia.


tutkimus ja verikoe

Viime viikonloppuna ostin meille uuden pyykinpesusysteemin. Entisen yhden likapyykin sijasta meillä on nyt neljä; liinavaatteet, M, pojat ja me aikuiset. Puhtaalle pyykille on sama määrä koreja ja ikuisen lajittelun ongelma on poistunut. Kaikki värit pestään samalla pesuohjelmalla, samalla kylmällä vedellä ja värisieppari hoitaa värjääntymisongelman. I-H-A-N-A-A!!!

viikko sitten

tänään

oranssi on aikuisten, violetti M:n ja vihreä poikien

puhtaat menee näihin


Eilen ajellessani sairaalaan mietin taannoista keskustelua (täällä) talvipukeutumisen puutteista meillä... on marraskuun puoliväli, aurinko paistaa ja lämpöasteita on 14C, en vaan käsitä et miks näillä pitäis olla päällä toppahaalarit, rukkaset ja päässä pipo. Mulla on päällä muodikas untuvatakki. Ei siksi että mulla on kylmä, vaan koska se nyt on muodikas... lapset kulkee fliseessä, päät paljaana. Sormikkaat pakkaan mukaan jos/kun niillä on koulussa metsäretki. Samalla tennarit vaihtuu kumisaappaisiin, goretexillä ei täällä oo mun mielestä kauheesti käyttöä, toki saa myös olla toista mieltä, ainahan mielipiteitä maailmaan mahtuu.





Mulla on vapaailta, huomenna palaan sorvin ääreen neurologian osastolle. Maanantaina alkaa syöpätauteihin tutustuminen. Kahdeksaan viikkoon en ole puhunut oikeastaan kenenkään kanssa. Koko perhe on keskittynyt selviytymiseen ja kaikilla on voimat vähissä. Tasan viikon päästä me ollaan selviydytty tästä ja siitä seuraavien viikkojen tavoite on keskittyä perheeseen, minuun ja lähestyvään jouluun...

posti toi uudet "pakkopaidat" Batmanille ja Batgirlille


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää