Siirry pääsisältöön

me ei harrasteta...

Me ei harrasteta aamusynttärikemuja. Kun saan kutsun synttäreille jotka alkaa ennen puoltapäivää kieltäydyn kohteliaasti kunniasta. Ei niin etteikö me ehdittäis tai kyettäis saamaan laumaa paikalle. Ei niin etteikö laumalla olis kivaa ja etteikö juhlat itsellään menis kaikin puolin mallikkaasti. Kantapään kautta on kuitenkin opittu että päivä sen jälkeen menee kiukutteluun, tappeluun, riitelyyn, raivareihin, riehumiseen... ja jos juhlat on jo heti aamusta, tulee päivästä eittämättä vähintäänkin pitkä, eikä vanhempien hermoja saa hellitettyä yhdellä viinilasillisella. Näinpä olemme oppineet kieltäytymään kohteliaasti aamujuhlista.

Ristipistokemuja tai kirjaston lukujuhlia saattaisin harkita, mutta valitettavasti lasten synttäreihin liittyy yleensä riehmumista ja kiljuntaa.

Viikko takaperin kummilapsellani oli syntymäpäiväjuhlat. Tietysti aamulla, ja koska se nyt sattui olemaan kummilapsi ei auttanut kohteliaasti kieltäytyä vaan oli raahauduttava paikalle. Iltapäivä kolmeen mennessä musta olis ollut ihan loistava vaihtoehto tulla suljetuksi eläintarhan apinataloon, tai vaihtoehtoisesti lahjoittaa lapsilauma ensimmäiselle halukkaalle.

Eilen oli taas synttärikutsut kello 11. ja kutsuja taas yksi niistä, joille on vaikeeta sanoa ei. Ajateltiin kokeilla ryhmän jakamista. Pojat pomppuhelvettiin hyppimään mun kanssa ja M ja L yhdessä askartelukauppaan, kahville ja hoitelemaan asioita. Tiesin että O pärjää, tai itseasiassa O:n mielestä pomppuhelvetti on aika turha paikka. Mietin miten K:n käy... kykeneekö se rauhoittumaan kaiken sen riehumisen jälkeen ja löytämään takaisin sen muutenkin olemattoman zenin.

Kaksi tuntia pomppimista, pizzaa ja kuppikakkuja... lastasin autoon kaksi uuvahtanutta nuorta herraa. O kaipas jo autossa tutuaan ja kotona iskin jannun suoraan päiväunille. Sillä aikaa kun me O:n kanssa nukuttiin nautiskeli K mun puhelimen mahdollisuuksista omassa sängyssään. Puolisentoista tuntia myöhemmin M:n ja L:n tullessa kotiin elämä oli edelleen mukavaa ja kivaa ja kaikkien hermot tallella.


K on siis kasvanut syntymäpäiväkelpoiseksi, O on syntynyt bsellaiseksi ja M, M ei edelleenkään mene synttäreille aamulla. Paras synttärijuhlien aika M:n kannalta on myöhäinen iltapäivä...



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää