Siirry pääsisältöön

me ei harrasteta...

Me ei harrasteta aamusynttärikemuja. Kun saan kutsun synttäreille jotka alkaa ennen puoltapäivää kieltäydyn kohteliaasti kunniasta. Ei niin etteikö me ehdittäis tai kyettäis saamaan laumaa paikalle. Ei niin etteikö laumalla olis kivaa ja etteikö juhlat itsellään menis kaikin puolin mallikkaasti. Kantapään kautta on kuitenkin opittu että päivä sen jälkeen menee kiukutteluun, tappeluun, riitelyyn, raivareihin, riehumiseen... ja jos juhlat on jo heti aamusta, tulee päivästä eittämättä vähintäänkin pitkä, eikä vanhempien hermoja saa hellitettyä yhdellä viinilasillisella. Näinpä olemme oppineet kieltäytymään kohteliaasti aamujuhlista.

Ristipistokemuja tai kirjaston lukujuhlia saattaisin harkita, mutta valitettavasti lasten synttäreihin liittyy yleensä riehmumista ja kiljuntaa.

Viikko takaperin kummilapsellani oli syntymäpäiväjuhlat. Tietysti aamulla, ja koska se nyt sattui olemaan kummilapsi ei auttanut kohteliaasti kieltäytyä vaan oli raahauduttava paikalle. Iltapäivä kolmeen mennessä musta olis ollut ihan loistava vaihtoehto tulla suljetuksi eläintarhan apinataloon, tai vaihtoehtoisesti lahjoittaa lapsilauma ensimmäiselle halukkaalle.

Eilen oli taas synttärikutsut kello 11. ja kutsuja taas yksi niistä, joille on vaikeeta sanoa ei. Ajateltiin kokeilla ryhmän jakamista. Pojat pomppuhelvettiin hyppimään mun kanssa ja M ja L yhdessä askartelukauppaan, kahville ja hoitelemaan asioita. Tiesin että O pärjää, tai itseasiassa O:n mielestä pomppuhelvetti on aika turha paikka. Mietin miten K:n käy... kykeneekö se rauhoittumaan kaiken sen riehumisen jälkeen ja löytämään takaisin sen muutenkin olemattoman zenin.

Kaksi tuntia pomppimista, pizzaa ja kuppikakkuja... lastasin autoon kaksi uuvahtanutta nuorta herraa. O kaipas jo autossa tutuaan ja kotona iskin jannun suoraan päiväunille. Sillä aikaa kun me O:n kanssa nukuttiin nautiskeli K mun puhelimen mahdollisuuksista omassa sängyssään. Puolisentoista tuntia myöhemmin M:n ja L:n tullessa kotiin elämä oli edelleen mukavaa ja kivaa ja kaikkien hermot tallella.


K on siis kasvanut syntymäpäiväkelpoiseksi, O on syntynyt bsellaiseksi ja M, M ei edelleenkään mene synttäreille aamulla. Paras synttärijuhlien aika M:n kannalta on myöhäinen iltapäivä...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...