Siirry pääsisältöön

Mitä elämä maksaa?

Kun aikansa asuu, sitä unohtaa minkälaista elämä on toisaalla ja omasta tulee tavallista. Joku viisas on joskus sanonut että viiden vuoden jälkeen palaaminen on vaikeaa, kymmenen jälkeen liki mahdotonta... Ai miks? No, koska henkisesti on suuri ero siinä yrittääkö palata takaisin menneeseen tai aloittaa uutta. Paluumuuttaminen on paluuta vanhaan, siihen mitä ei enää ole olemassa.

Koska siitä uudesta tulee lopulta sitä omaa ja tavallista ollaan lopulta siinä kohdassa missä oma elämä tuntuu niin tavalliselta ettei sitä osaa enää edes ajatella muitten näkökulmasta. Heräsin pitkästä aikaa tähän ajatukseen Petran kirjoittaessa elämän kulurakenteesta turkissa ja Anna R:n miettiessä uutena tulokkaana tätä täkäläistä jatkuvien alejen systeemiä.

Aina säännöllisesti valitan – niin kuin kai useimmat meistä – rahan puutetta. On hyvä muistaa että kaiken ”puutteen” keskelläkin me kuulutaan siihen ryhmään, joiden taloudelliset ongelmat liittyy lähinnä omiin kulutustottumuksiin eikä niinkään todelliseen puutteeseen.

Tää on tääs yksi niistä kirjoituksista joissa ei voi puhua yleisesti amerikkalaisista tai Yhdysvalloista. Ero osavaltioiden välillä kun on suuri. Monessa paikassa roima palkkaleikkaus jättäisi meidät edelleen tilanteeseen jossa todellista rahaa olisi käytössä paljon enemmän kuin sitä tällä hetkellä on.

Mitä meidän elämä sitten maksaa?

Me asutaan täkäläisittäin ajatellen liian pienessä talossa – pojat jakaa huoneen, erinomaisella alueella... Westend, Tapiola, Mankkaa, Haukilahti. Talo on uusi, rakennettu meille 2010. Talosta maksetaan vuosittain kiinteistöveroa. Kiinteistöveroilla rahoitetaan mm. kouluja, opetusta, palolaitosta ja ensihoitoa. Kiinteistövero meidän 180m2:n talosta on $450/kk.

Muita asumiskuluja on sähkö, jätehuolto, viestintä, kotivakuutus, hälytys, vesi ja jätevesihuolto, HOA (vähän kuin yhtiövastike), nurmikonhoito ja tuholaistorjunta yhteensä $1,500/kk.

K:n ja M:n koulu kustannetaan verorahoin, mutta lounas maksaa $2.50/päivä. O:n koulu maksaa $190/kk ja siihen eväät päälle. M:n jalkapallo maksaa $80/kk. Baletista maksettiin $71.50/kk.

Meillä on kaksi autoa ja kulut niistä (lyhennys, leasingmaksu, vakuutus, bensa) yhteensä $1,500/kk. L:n auto Ford Focus ja mä ajelen sitten isolla truckilla. F-150 on edelleen Yhdysvaltain myydyin auto.

Terveydenhuolto hoidetaan vakuutuksella. L on freelanseri ja me maksetaan meidän vakuutus ihan itse. Terveydenhuolto (lääkäripalvelut, terapiat, sairaalat, labrat jne.) maksaa meille noin $1,500/kk. Eläkevakuutus, henkivakuutus, vammautumisvakuutus siihen lisäksi $450/kk. Useimmat työnantajat maksaa ainakin osan vakuutuksesta ja terveydenhuoltokulut ovat inhimillisemmät.

Meidän perheen kiinteät kulut (ILMAN asuntolainaa ja ruokaa) on $5,700/kk.


Ruokaan meidän viisihenkisellä perheellä menee noin $800/kk. Jos olisin vähemmän ruokavammainen voisi sen ravitsemuspuolen hoitaa edullisemminkin, mutta mä nyt vaan uskon siihen puhtaaseen ruokaan ja me syödään pääsääntöisesti paikallista luomuruokaa. Tämän lisäksi ravintoloihin menee pari satasta ($200), ja mehän syödään ulkona ainakin kerran viikossa... siis niin usein että lapset osaa jo itse tilata oman ruokansa. 

ravintolassa viimeksi torstaina

mä söin arkisesti "fish and chips" $12.99

M tutustuu O:n mustekaloihin

Kommentit

  1. Kiitos mielenkiintoisesta viestistä. Tämän innoittamana ja vähän vertailunkin vuoksi rupesin laskemaan, mitä meillä vastaavat asiat maksavat:
    Asumme Espoossa omakotitalossa (155 m2 + 30 m2:n kellari, jossa on säilytys- ja harrastustiloja). Talo ei ole mainitsemillasi huippualueilla, mutta kuitenkin hyvällä omakoti- ja rivitaloalueella, josta on hyvät yhteydet moneen suuntaan (esim. Helsingin keskustaan bussilla n. 25 min ja lähimpään isoon ostoskeskukseen bussilla 10 min).
    Meillä on kolme lasta, mutta vanhin on jo muuttanut opiskelija-asuntoon ja maksaa omat kulunsa itse opintotuella ja kesätöistä säästämillään rahoilla. (Tarjoamme toki ruuat, jos hän tulee kotiin käymään tai lähtee meidän kanssa ulos syömään.) Kaksi kotona asuvaa lasta on teini-ikäisiä.

    - kiinteistövero 50 eur / kk
    - lämmitys, sähkö, vesi, kotivakuutus ja jätehuolto vajaat 500 eur / kk
    - muut talon ja pihan korjaus- ja kunnossapitokustannukset 200-300 eur / kk
    - julkisen liikenteen liput ja taksimatkat n. 300 eur / kk (meillä ei ole lainkaan autoa)
    - koulu ja kouluateriat ovat ilmaisia, mutta lukiolaisen kirjat ja koulutarvikkeet maksavat noin 40 eur / kk
    - kahden lapsen soittotunnit ja toisen tanssitunnit 150 eur / kk
    - terveyden- ja sairaudenhoito alle 100 eur / kk. Lapsilla on molemmilla yksityinen sairasvakuutus, (15 eur / kk / lapsi), joka korvaa kulut yksityislääkärikäynneistä. Siinä on kuitenkin omavastuu 80 eur / sairaus. Me aikuiset käymme yleensä tarvittaessa ilmaisella työterveyslääkärillä, mutta kuluja tulee kuitenkin ainakin aikuisten hammas- ja silmälääkärikäynneistä
    - ruoka n. 900 eur / kk. (Paljon halvemmallakin olisi mahdollisuus päästä, mutta meillä ei ole mitään tarvetta säästää, joten käytämme tässä rahaa reilusti.) Lisäksi minun ja miehen työpaikkalounaat ja -iltapäiväkahvit n. 300 eur / kk.
    - ulkona syöminen 100-200 eur / kk.
    Lisäksi rahaa menee ainakin vaatteisiin (vaikea arvioida, paljonko, koska vaatemenot jakautuvat tosi epätasaisesti eri kuukausille) ja matkusteluun.

    Kepa

    VastaaPoista
  2. Kylläpä Suomessa vaikuttaa olevan edullista asua ja elää tasokkaasti verrattuna Jenkkeihin, Varsinkin yksityiset sairasvakuutukset ovat täällä tosi halpoja. Ja hirveen iso kiinteistövero Jenkeissä!

    Liekö sitten paremmat palkat keskimäärin Jenkeissä, vai mikä, että sielläkin keskiluokka tuntuu usein hyvin pärjäävän? Ei tosin kaikki.

    Miuku

    VastaaPoista
  3. Täällä Yhdysvalloissa palkat ovat keskiluokalla aika paljon parempia. Meillä oli miehen kanssa molemmilla ihan ok palkat (siis yli keskiverron) Suomen työpaikoissamme, mutta täällä Jenkeissä mies yksin saa jo sen verran, ja vähän enemmänkin. Minä olen nyt toistaiseksi kotona, mutta me olemmekin olleet täällä vasta kuukauden. Palaan töihin ehkä kahden vuoden päästä kun lapset menevät kouluun.
    Asuntojen hinnoissa on täälläkin osavaltioittain ja kaupungeittain suuria vaihteluja, aivan niinkuin Suomessakin. Me asumme Californiassa ja täällä on kallista verrattuna esim. Texasiin. Katselin juuri asuntojen hintoja San Franciscon alueella, siellä $500'000 ei saanut vielä oikein mitään. Miljoonalla voisi sitten saada jo kohtuullisen perheasunnon, kohtuulliselta alueelta.

    VastaaPoista
  4. Luulen, että jenkkien kiinteistöveroa vastaa Suomessa kiinteistöveron lisäksi osin kunnallisvero. Täällähän on ollut paljon porua kakkosasunnoista, kun kesämökkiläinen voi käyttää palveluja mutta kunnallisverorahat valuvat kotikuntaan.

    VastaaPoista
  5. Olipa kiinnostava laskelma. Aikamoisia lukuja, uskomattomia. Mutta kai se on uskottava että palkat myös siellä paremmat kuin täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, palkat on toki erinäköiset kuin Suomessa, mutta niin on toisaalta se koko kulurakennekin mikä pyörittää yhteiskuntaa tai ihan yleensä vaan elämää...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...