Siirry pääsisältöön

vihdoinkin viikonloppu?

Sunnuntaiaamu, ekaa kertaa moneen viikkoon ei ensimmäisenä ole mielessä että pitäis... lukea-opiskella-oppia-muistaa-harjoitella.

Eilinen oli sanalla sanoen rankka.Sellainen päivä kun joutuu tahtomattaan miettimään mikä mielenhäiriö sai ihmisen hankkimaan lapsia... Hirvittävä litannia hoidettavia asioita ja ryhmästä kaksi selkeästi sitä mieltä et meidän olis pitänyt tehdä jotakin muuita tai ehkä mieluiten olla tekemättä yhtään mitään. Alkuiltapäivästä M oli jo menettänyt hermojensa lisäksi iPad oikeutensa ja K veteli kunnon itkupotkuraivareita autossa ja oli siinä raivotessaan onnistunut kynsimään myös sisarensa... me etupenkkiläiset lähinnä väännettiin volaa kovemmalle, tarjoiltiin laastareita ja huokaistiin syvään. Tänään pitäis yrittää lähestyä sitä listan toista puolikasta...


GT tuli tarpeeseen

Illalla me lopulta sanottiin yhdessä L:n kanssa ääneen se mikä ollaan tiedetty jo jonkin aikaa. Koira on sairas. Mä epäilen että sillä on joko kortisolinylituotanto-ongelma, munuaisten vajaatoiminta tai kilpirauhasen toimintahäiriö. Se laihtuu silmissä, kutisee ja sillä on aivan tolkuton nälkä, mä pelkään että se syö kohta meidät... huolimatta siitä että mä ruokin sen nykyään kolmesti päivässä. Huomenna on pyhä, tiistaina autismiklinikka, keskiviikkona terapiat... jos vaikka torstaina sais Koiran tutkittavaksi. Mulla on aavistus siitä, että meillä saattaa jouluna olla koiranpentu. Onneksi se on kuitenkin edelleen muuten oma iloinen itsensä.

ei se nyt ihan heti kai hautaan kaadu...

...kolme vastaan yksi, yksi voitti.



O:lla edelleen ripuli, ja aamiaisensa se jakaa tänäänkin halukkaiden kesken. M valittaa uupumusta ja vatsaa, mutta syö kuitenkin kolme pannaria ja kaks makkaraa. K on siirtynyt vatsakivusta valuvaan nenään. Mulla ja L:llä toistaiseksi vaan lihakset kipeinä... probiootteja, valkopippuria, c-vitamiinia, d-vitamiinia ja muut mahdolliset poppakonstit on edelleen käytössä. Marraskuu. En muista koska meillä ei olis ollut marraskuussa jotakin käsittämätöntä tautia.

Lauantai-iltana talon hiljennyttyä - pojat saatu nukkumaan - L ja M pelaa monopolia, Mä teen M:n kanssa läksyjä ja mä päätän taas kerran olla myymättä niitä ebayssä.

M ja L on siirtyneet lasten Monopolista ihan oikeeseen

"mimio" on lukemaanoppimisohjelma ja valtaosa lukuläksyistä on täällä


I too, pledge allegiance...

apinanpentu syö iltapalaa

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Kisu11. marraskuuta 2013 klo 1.27

    Voimia sulle (teille) lauman kanssa tuollaisina päivinä. Toivottavasti koiralla ei ole mitään suurta vikaa ja toivottavasti vaiva on jotain lääkittävissä/muuten hoidettavissa olevaa. Minkä ikäinen koira on?

    T. nimimerkistä huolimatta koiraihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. marraskuuta 2013 klo 8.54

      Kiitos :) Koira on yksitoistavuotias hyvin nuorekas vanhaherra. Sain sille lääkärin torstaiaamuksi...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää