Siirry pääsisältöön

sänky

terässänky kestää jopa meidän lasten käyttöä
Pitkä viikonloppu on tervetullut tauko ihan kaikille. Perjantaina niillä ei ollut koulua opettajain koulutuspäivän takia. O:lla olis ollut, mutta pidin sen mieluummin kotona. Maanantaina on kaatuneitten muistopäivä ja yleinen grillauspäivä. Fredde on kotona tervetullut vieras, viimeisten kuuden viikon aikana se on tehnyt 80 tuntia ylitöitä. Ne on nyt tehty ja jatkossa sille riittänee se normi 45 tuntia viikossa.

Viikko sitten meidän naapurinrouva koputti oveen. On ehkä asiallista kertoa että se naapurin rouva on ystävä samalla kuin naapuri, ja se voi kävellä meille ja koputtaa ovelle ihan koska tahansa. Mun ollessa lehtijuttua tekemässä se kävi hakemassa Fredden meiltä naapuriapuun, lopulta kadulla seisoi raapimassa päätään kaikki lähimmät naapurit ja lopulta ongelma saatiin ratkaistua. Mutta viikko takaperin se käveli meille, kolkutti oveen, joi lasin viiniä ja ilmoitti haluavansa ostaa M:n sängyn. Se oli nähnyt siitä kuvan naamiksessa ja todennut et se haluaa sen.

se naapurskan ostama sänky ei tosiaan oikein sovi M:n huoneen tyyliin

Eihän me nyt varsinaisesti oltu ajateltu ostaa M:lle uutta sänkyä, mutta tilaisuus tekee varkaan. Ainahan sille vois ostaa jonkun neidin tyyliin sopivamman, vähintään puolimodernin sängyn, sen nykyisen ollessa ennemminkin pienelle prinsessalle sopiva. Ja jos nyt sänkyä lähtee ostamaan, niin miksei samalla ostais vähän leveämmän, sellaisen jonka se sit aikanaan vois viedä mukanaan ja jakaa ekan poika- tai tyttöystävänsä kanssa.




Niinpä me löydettiin itsemme eilen siitä trendikkäimmästä huonekaluliikkeestä ostamassa tytölle sänkyä. Varttia myöhemmin sänky oli tilattu, maksettu ja me istuttiin viereisessä ravintolassa drinksuilla. Laumalle ostettiin ravintolaan kävellessä sorbetit ja ne nautiskeli omista eväistään meidän juodessa kaiken ostamisen jälkeen raikkaista panimotuotteista. Positiivista tässä on toki myös se että M nukkuu omassa sängyssään jo kolmatta viikkoa, ja mä alan vähitellen uskomaan että se ehkä pysyykin siellä - ehkä.


sorbettia ja olutta terdellä

Kommentit

  1. Puusängyt ovat terveellisempiä kuin metallisängyt, koska metalli toimii antennimaisesti ja vetää puoleensa sähkömagneettista saastetta, joka taas rasittaa nukkujan terveyttä. Suosittelen siksi kaikille ennemmin puusänkyjä.

    Tyylikkään näköinen sänky sinänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta. Tyttö nyt kuitenkin nukkukoon antennissa.

      Poista
  2. Kaunis sänky! Tuli tuosta bloggauksestasi mieleen kysyä, että opetetaanko siellä sun seurakunnassa, että Raamatun mukaan olisi ihan ok harrastaa esiaviollista seksiä seurustelukumppaninsa kanssa vai kuuluuko seksi Raamatun mukaan avioliiton aikaiseen elämään? Mitä itse ajattelet asiasta?

    T: yks uskova

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän seksi kuuluu avioliittoon, mutta tänä päivänä tuo harvemmin toteutuu. Tärkeämpää kuin itsensä säästäminen avioliittoon on kai kuitenkin se että seksi on osa parisuhdetta irtosuhteiden sijaan.

      Oman seurakuntani virallinen kanta on vastaava, ja Pastor Ben kehoittaa pidättäytymään seksistä sinä avioliittoneuvonnan aikana eli sinä aikana kun päätös avioitumisesta on varsinaisesti tehty, käytännössähän tää saattaa usein olla eri asia kuin kihlautuminen.

      Mitäs sinä ajattelet tästä aiheesta?

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta ja kysymästä! Itse ajattelen, että Raamatun ohjeitten perusteella Jumala on tarkoittanut seksin avioliittoon, kun puolisot ovat jo "yhtä lihaa" ja sitoutuneet toisiinsa Jumalankin silmissä. Kuulun Vapaa kirkkoon ja se on myös meidänkin kirkkomme kanta. :)

      t: yks uskova

      Poista
  3. Meillä päin ei ole tuollaista villitystä ja hyvä niin, en nimittäin tykkää hiuksista jotka on värjätty liilaksi tai oransseiksi. Suomessahan tuo on aika yleistä, mutta täällä näkyy vähemmän.

    Sänky on hieno. Mekin ostettiin juuri tytöille metallisängyt, mutta patjat vielä puuttuu. Nyt vaan alkoi mietityttämään tuo sähkömagneettinen saaste ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän