Tahdon Asiat

Viimeisenä kesälomapäivänä on valmistauduttu h-hetkeen. Siihen valmistaudutaan leikkimällä paljon, ja syömällä lounasta ravintolassa. H-hetkeen valmistaudutaan leikkimällä lelukaupassa ja hakemalla askarteluliikkeestä tarvikkeet rannekoruihin. Kotimatkalla me pysähdyttiin munkkikahvilaan munkeille. Kotona täytän viimeisetkin kaavakkeet ja tuupin paperinivaskat oikeisiin reppuihin. Punon hamppunarusta neljä rannekorua, yhden jokaiselle meistä. Se kulkee koulussa mukana muistuttamassa siitä että äidillä on samanlainen, ja sen myötä äiti on vähän kuin mukana koulussa ensimmäisenä koulupäivänä. K:n takia mä ne tein. Siksi että K:ta jännittää huominen enemmän kuin on tarpeen. Josko tää edes vähän auttais... edes ihan vähän. Iltapäivällä me mentiin lääkäriin puhumaan K:n vatsakivuista. Sillä on ollut vatsa kipeenä säännöllisen epäsäännöllisesti keväästä asti. Aluksi hoidin sitä ummetuksena, sen jälkeen siivosin siltä pois viimeisetkin maidot ja edelleen oli vatsa kipe...

meillä näytti myrskyn jälkeen tältä Eilisen jälkeen tuntuu syksyiseltä. Koko yön satoi – kaatamalla. Kuuntelin sadetta ja sen ropinaan tuntui hyvältä nukahtaa, kotoisalta ja turvalliselta. Tuntuu syksyiseltä vaikka ulkona paistaa aurinko ja elohopea on parinkympin paremmalla puolella. Toisaalta myrskyvaroituksen mukana annettiin yleinen säävaroitus, on kylmää. On kylmää verrattuna siihen minkälainen kesä meillä on ollut, ja on kylmää vuodenajan keskilämpötilaan verrattuna. Fredde ajoi pyörällä lammen ohitse. Se on edelleen tyhjä. Ensimmäistä kertaa kuukausiin ilmastointi on pois päältä. Mike Siegel - The Seattle Times Ulkona on kuitenkin edelleen kesä. Syksyn tuntu tulee myrskystä. Myrskyt kuuluu myöhäiseen syksyyn, ja jos eilinnen myrskyn olis ottanut tullakseen marraskuussa olisivat sen aiheuttmat vahingot olleet huimasti pienemmät. Yleensä myrsky tulee silloin kun puissa ei enää ole lehtiä, eikä maa ole kuiva. Kuiva maaperä ja painavat lehtipuut, yhdistettynä tu...

Lauantai oli tavanomainen asioidenhoitopäivä ja matka vei kauppaan jos toiseenkin. Tykkään lauantaista, ainakin yleensä. Välillä on niitä lauantaita joina takapenkin volyymi nousee sellaiselle tasolle että niitten lauantaisten asioiden hoitaminen tuntuu miltei toivottamalta tehtävältä. Tänään lauantai oli hyvä ja mukava huolimatta aamulla tulleesta myrskyvaroituksesta. Kuinka paljon asiaan oli osuutta K:n ja M:n ölyämisellä ja kuinka paljon sattumalla, sitä en osaa sanoa, mutta väittäisin että meillä oli suorastaan keskimääräistä parempi lauantai. Ehkä sekin auttoi että ensimmäinen kohde oli rautakaupan sijasta suklaatehdas. Boehmsin suklaatehdas, Costco, Ben Franklin’s, lelukauppa ja Target. Suomalaiset vastineet olis jotakuinkin Brunberg, Heinon tukku, Askartelukeskus, lelukauppa ja Kodinykkönen. Lelukaupasta ei ostettu mitään, suklaatehdas oli poikkeus ja sieltä haettiin konvehteja jälkkäriksi. Mulle ja Freddelle mozartinkuulia ja laumalle syksyisiä hall...

elämää vuoristoradalla Kuten varmasti useimmissa perheissä myös meillä eletään vaiheesta toiseen ja juuri kun pääset sisälle siihen seesteiseen hetkeen ja kuvittelet tilanteen olevan edes suunnilleen hallinnassa löydät itsesi taas ristiaallokosta. Tavallisten kehitysvaiheitten lisäksi meidän elämää hallitsee se tosiasia että meillä on kolme lasta. Ei yksi. Ei kaksi, vaan kolme. Meidän arkea johdattaa ihan tavallisen lapsiperhe-elämän ja arjen lisäksi ne lisämausteen joiden nimi on autismi ja ADHD. M:n autismia on alusta asti värittänyt ahdistus. M:n ahdistusta on hoidettu toimintaterapialla, psykoterapialla, behavioristisin keinoin, lopulta myös lääkityksellä. Ahdistuskohtauksia, paniikkikohtauksia ja tuskatiloja on toistaiseksi onnistuttu hallitsemaan myös raudanlujilla rutiineilla, läheisyydellä, puhumalla, ja aromaterapialla. Olin jotenkin ajatellut että koulun aloittaminen menis tänä syksynä aiempia vuosia helpommin. Miksi ajattelin niin, siihen en osaa vastata. Ehkä s...

kaavakesulkeiset jatkuu Eilisessä kaaoksessa koululla satuin törmäämään myös M:n vanhaan erityisopeen Rva Enkeliin.  Se kyseli kuulumisia ja totes että se mun meili reksille ja erityisopetustiimille oli paras ja ennen kaikkea hauskin pitkään aikaan ja kiteytti sen että kesä on ollut pitkä eikä aina ihan helppo. vanhempainyhdistyksen tilaisuus Kymmeneltä aloitettiin Vanhempainyhdistyksen jutuilla. Vanhempainyhdistyksenjäsenmaksu $21. Synttärikirjat kaikille kolmelle à $25. Koulun hengennostatus t-paidat $200/kolme lasta jätin väliin. Paksu kuorellinen kaavakkeita täytettäväksi, katsastus syksyn harrastusmahdollisuuksiin; karate, tyttöpartio, poikapartio, kuoro, taidekerho, draamakerho, kitarakerho, shakkiklubi... ja viimeisenä koulutarvikkeiden nouto. lauma koulutarvikkeineen Vähän ennen yhtätoista kokoonnuttiin aulaan odottamaan luokkahuoneisiin johtavien ovien aukeamista ja ovien auetessa ihmismassa työntyi kasseineen, kuorineen ja pahvilaatikkoine...

otan tänään uuden kuvan... Kannatti laittaa reksille sähköposti jossa kerroin harkitsevani sisäoppilaitospaikan etsimistä mun lapselle jos me ei päästä tutustumaan M:n luokkahuoneeseen ennen virrallista kaoottista tutustumispäivää. Se ei ollut uhkaus se oli epätoivoisen äidin vitsi. Maanantaina mulle kolahti sähköpostiin viesti neidon erityisopelta, ja siinä toivotettiin meidät tervetulleiksi koululle tiistaiaamuna. M:n opettaja on se josta reksin kanssa keväällä puhuttiin ja luokkahuone on erityisopetuksen luokkahuoneitten kanssa samassa solussa. Arkkitehtuuriltaan lasten koulu muistuttaa tähteä tai mustekalaa. Keskellä on toimistot, juhla- ja jumppasalit ja ruokala ja sakaroissa luokkahuoneet. Uusi ope ei ollut paikalla, mutta yhdessä M:n rakastaman erityisopen kanssa ne kiersi uutta luokkahuonetta ja selvitti mistä mitäkin löytyy ja missä odotetaan aamulla ja laitetaan takit ja laukut ja... M sai koskea ja kokeilla, katsoa ja tutustua. Tänään on helpompaa mennä takaisin...

Jos joku sanois mulle että seuraavat kuusi viikkoa mun täytyy elää omenamehulla, lihaliemellä ja läpinäkyvillä hyytelöillä olisin aivan totaalisen hajalla. M:lle sanottiin tänään että se ei seuraavaan kuuteen viikkoon saa kiipeillä, että se ei seuraavaan neljään viikkoon saa ajaa pyörällä tai potkulaudalla, leikkiä leikkipuistossa ja että koulussa sen pitää viettää välitunnit sisällä ja jumppatunnit seinäruusuna. M:lle se on sama asia kuin mulle se nestedieetti. Se on aivan totaalisen hajalla. aika rauhallista oli uudella klinikalla Se katsoi ortopediä kyyneleet silmissä ja tarkensi että jos se lupaa ettei se kaadu pyörällä... se sanoi ortopedille ettei se koskaan kaadu pyörällä ja Ortepedi pysyi julmana ja sanoi ettei mitään missä on pyörät ennen kuin käsi on kunnossa. Autossa saa istua, ei muuta. Se itki mun sylissä vielä kotona katkeraa kohtaloaan ja elämän epäreiluutta. Siinä ei auttanut pinkit lasikuidut sen enempää kuin ajatus kavereitten nimmareista kips...