Siirry pääsisältöön

karvamakkaroita ja perhosentoukkia



Vanha talo on pitkän kujan päässä. Kujaa reunustaa  pensasaita ja vehreät puut, ja sen oikealla laidalla pilkottaa hetkittäin nurmikenttä kasvihuoneineen ja kukkapenkkeineen. Tuoksuu kesälle. Kun auto pysähtyy kujan päähän, avaan oven ja neljä koiraa – yksi musta ja kolme kullankeltaista - hyppää aitaa vasten tervehtimään. Yksi haukkuu kuin muodon vuoksi, kai siksi että koiran nyt pitää haukkua.

Me kiivetään portaat kuistille, jätetään kengät suloiseen sekamelskaan oven ulkopuolelle ja astutaan eteiseen. Eteisen lattialla on hiekkaa ja me kuljetaan ahdasta käytävää keittiön suuntaan. Hoputan poikia menemään sisään portista. O:ta jännittää ja sen askel hidastuu.

haukotus


Tunnelma talossa on leppoisa, vähän kuin mummolassa. Keittiön nurkassa on puinen laatikko ja laatikossa nukkuu viisi lasta. Laatikon vieressä on puinen kaappi täynnä astioita, ihailen sivusilmällä kristallilaseja ja mietin minkälaista täällä on kiitospäivänä.

karvamakkarat

Ennen kuin kukaan koskee mihinkään, me käydään vielä kertaalleen läpi säännöt: Pentuja ei saa nostaa. Laatikkoon ei mennä sisään. Silitetään yhdellä sormella. Kukaan ei huuda eikä juokse.

Kolme ja puoliviikkoinen koira on vähän kuin karvainen elävä tuoremakkara, tai ehkä se muistuttaa pörröistä perhosen toukkaa. Pontevasti yksi punnertaa pystyyn ja yrittää jotakin haukun tapaista. Hymyilen ja nappaan sen laatikosta syliin. Se on tyttö. Toinen tytöistä. Viidestä pennusta kaksi on tyttöjä, toinen niistä on meidän Martta. Pennuissa on oma ominaishajunsa, haistan sen niskaa ja silitän sitä poskellani. Pieni tyttö nukahtaa mun syliin.




Vielä neljä viikkoa Marttaan. Tai siis neljä viikkoa ja yksi päivä. Tai kuukausi, tai 30 päivää... Marttaan, siihen että meillä on taas talossa koira muutenkin kuin aistien tasolla. Sillä edelleen kurotan käteni puolihuolimattomasti silittääkseni karkeanpehmeää selkää. Sitä jota ei enää, tai ehkä enneminkin vielä, ole. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi14. elokuuta 2015 klo 11.52

    Voi Martta, olet suloinen! Mäkin odotan jo innolla että saatte pötkylänne kotiin. -Mia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää