kaavakekauhu ja tasotestit

Pöydällä lojuu kasa kaavakkeita, kaikki taas tutusti kahteen kertaan. Kaikeksi onneksi mulla on melkein kaksi viikkoa aikaa täytellä niitä, ei niin ettei musta olis siihen mutta mä aina mietin niitä kysymyksiä ihan liikaa; ”Mikä on lapsesi oppimisprofiili?” – No tota, en tiedä. Pitäiskö mun tietää? ”Mihin aikaan päivästä lapsesi on tuottavimmillaan?” – Öööh... en tiedä. Mistä mä tiedän milloin se kokee olevansa tuottelias? 

Mulla on ollut koko elämän mittainen kaavakeahdistus eikä amerikkalainen kouluyhteisö ainakaan helpota asiaa. Mä oon oikeesti se tyyppi jonka on vaikeeta vastata kaavakkeen kysymykseen; ”Nimi” – Siis koko nimi, vai etunimi ja sukunimi? Laitetaanko lempinimet kans? Niin et nää monimutkaisemmat kysymykset on mulle jo miltei mahdottomuus. Edellisen kerran siellä K:n testeissä pari viikkoa sitten se psykologi kantoi ne mun täyttämät kaavakkeet mulle takaisin ja pyysi vähän laajempia vastauksia mun yksi- ja kaksisanaisten tilalle. Jos saisin valita istuisin vartin sen kaavaketta odottelevan tyypin kanssa ja vastaisin niihin kysymyksiin suullisesti, niin että voisin tarkentaa haluaako se mun nimen tai lapsen nimen kokonaisena vai osissa vai lempiniminä. Naurakaa vaan... mäkin nauran itselleni.

aulan seinämaalaus ja koulun maskotti "Wilder Wolf"

Eilen iltapäivällä meillä oli aika koululle tasotesteihin. K oli menossa omana iloisena itsenään, O:ta jännitti ja se piti mua tiukasti kiinni kädestä. Testaus oli samaan aikaan. Toinen pojista meni aulasta katsottuna vasemmalle ja toinen oikealle ja mä ravasin näitten kahden lokaation väliä. Ei niin että mua olis mihinkään tarvittu. Tän 20 minuuttisen vanhemmat odottaa ulkopuolella. Tarkkailemalla tilannetta lasioven lävitse ja kyselemällä kummaltakin pojalta jälkikäteen, ja vaihtaessani kolme sanaa kummankin opettajan kanssa jäi mulle kai kuienkin aika selkeä kuva siitä mitä siellä tehtiin.

sisarellista rakkautta
taustalla koulun kirjasto

Ensin ne istuutui pulpetin ääreen ja testas kirjainten ja numeroitten tunnistamista. K oli saanut eteensä lauseen joka piti lukea ja jannu oli ensin sanonut opettajalle ettei osaa lukea ja sen jälkeen lukenut lauseen. Akateemisen osuuden jälkeen testattiin kykyä seurata annettuja ohjeita; ”Vie tämä paperi vihreään laatikkoon ja ota keltaisesta hyllystä punainen kynä.” O pystyy seuraamaan ohjeita, K:lle se on vaikeampaa. K muistaa ohjeesta yleensä sen jälkimmäisen osuuden.

Yhdessä opettajan kanssa ne myös tutustuivat luokkahuoneeseen, vaikkei se testin luokkahuone ehkä olekaan se oikea tuleva luokkahuone, onhan aloittavia luokkia tänä syksynä viisi ja tasotestien ajatuksena on helpottaa luokkien muodostamista siten että kaikki viisi luokkaa ovat tasapainoisia. Tai siis meillä luokat tasapainotetaan, mutta joissakin kouluissa oppilaat jaetaan oppimistyylin tai tason mukaan siten että heikompien oppilaiden luokissa on jo heti alusta avustaja tai kaksi.

K:n testaajan kommentti oli että onhan se ainakin iloinen ja innokas. Iloa ja intoa ei K:lta koskaan ole puuttunut, se on tipahtanut onnellisuuspataan. O:n opettaja kehui miten monta ystävää poika oli luetellut, puutteet hienomotoriikassa ja akateemisessa osaamisessa tasapainottuivat jannun selkeällä sosiaalisuudella. Sosiaalisen lapsen kun on helpompaa aloittaa koulutiensä.

kaikki ei mahdu enää päärakennukseen ja osa vanhemmista oppilaista käy kouluaan parakeissa

Testien jälkeen me jäätiin koulunpihalle leikkimään.

Viikon päästä meille selviää lasten opettajat, tiistaina kello 16. Kahden viikon päästä on ensimmäinen koulupäivä. Sitä ennen on vielä tutustumispäivä ja kaikkien kolmen lapsen vanhempainillat.