Siirry pääsisältöön

tutustumassa tuttuun

otan tänään uuden kuvan...


Kannatti laittaa reksille sähköposti jossa kerroin harkitsevani sisäoppilaitospaikan etsimistä mun lapselle jos me ei päästä tutustumaan M:n luokkahuoneeseen ennen virrallista kaoottista tutustumispäivää. Se ei ollut uhkaus se oli epätoivoisen äidin vitsi. Maanantaina mulle kolahti sähköpostiin viesti neidon erityisopelta, ja siinä toivotettiin meidät tervetulleiksi koululle tiistaiaamuna. M:n opettaja on se josta reksin kanssa keväällä puhuttiin ja luokkahuone on erityisopetuksen luokkahuoneitten kanssa samassa solussa. Arkkitehtuuriltaan lasten koulu muistuttaa tähteä tai mustekalaa. Keskellä on toimistot, juhla- ja jumppasalit ja ruokala ja sakaroissa luokkahuoneet.

Uusi ope ei ollut paikalla, mutta yhdessä M:n rakastaman erityisopen kanssa ne kiersi uutta luokkahuonetta ja selvitti mistä mitäkin löytyy ja missä odotetaan aamulla ja laitetaan takit ja laukut ja... M sai koskea ja kokeilla, katsoa ja tutustua. Tänään on helpompaa mennä takaisin keskelle väenpaljoutta.

Koulusta me ajettiin suoraan kirjastoon, kirjastosta lounaalle ja ruokakauppaan. Lounaalta kyläilemään Taideopelle ja Taideopelta kiireellä kotiin leikkimään hyvän ystävän kanssa. Lauman leikkiessä mä siemailin kylmää valkoviiniä ja vaihdoin kuulumisia hyvän ystävän kanssa. 

lauma palauttaa kirjastonkirjoja

Kun postilaatikosta ei edelleenkään löytynyt bussiaikataulua soitin koulukyytiyksikköön. Tutkimattomia ovat meidän koulukyytityyppien mielen polut. Iloisesti se täti puhelimessa ilmoitti että postikorttien pitäis olla perillä maanantaihin mennessä koulun alkaessa tiistaina. Sain kuitenkin tarvitsemani tiedot puhelimitse. Koulu kun haluaa tietää lasten bussireitin tänään.

Illalla tarkistin koulun sivulta poikien opettajat ja olin helpottunut nähdessäni että kumpikin sai sen opettajan, jonka kanssa ne teki niitä tasotestejä. On kivempaa aloittaa koulu edes vähän tutun open kanssa. Kumpikin poikien opeista on myös kokenut ja useamman vuoden meidän koulussa työskennellyt. O olis varmasti pärjännyt ihan hyvin sen uuden, vastavalmistuneen opettajan harjoittelukappaleenakin, mutta K tarvitsee kokeneempaa opettajaa enkä toisaalta haluis laittaa K:n kaltaista lasta vastavalmistuneen opettajan  hermoja raastamaan.


Kahden tunnin päästä me seistään koulussa keskellä kaaosta kun kuutisensataa oppilasta vanhempineen ja mahdollisesti myös sisaruksineen kerääntyy tutustumaan uuteen opettajaan ja luokkaan. Samalla kaivetaan kuvetta vanhempainyhdistyksen juttuihin. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...