Siirry pääsisältöön

tutustumassa tuttuun

otan tänään uuden kuvan...


Kannatti laittaa reksille sähköposti jossa kerroin harkitsevani sisäoppilaitospaikan etsimistä mun lapselle jos me ei päästä tutustumaan M:n luokkahuoneeseen ennen virrallista kaoottista tutustumispäivää. Se ei ollut uhkaus se oli epätoivoisen äidin vitsi. Maanantaina mulle kolahti sähköpostiin viesti neidon erityisopelta, ja siinä toivotettiin meidät tervetulleiksi koululle tiistaiaamuna. M:n opettaja on se josta reksin kanssa keväällä puhuttiin ja luokkahuone on erityisopetuksen luokkahuoneitten kanssa samassa solussa. Arkkitehtuuriltaan lasten koulu muistuttaa tähteä tai mustekalaa. Keskellä on toimistot, juhla- ja jumppasalit ja ruokala ja sakaroissa luokkahuoneet.

Uusi ope ei ollut paikalla, mutta yhdessä M:n rakastaman erityisopen kanssa ne kiersi uutta luokkahuonetta ja selvitti mistä mitäkin löytyy ja missä odotetaan aamulla ja laitetaan takit ja laukut ja... M sai koskea ja kokeilla, katsoa ja tutustua. Tänään on helpompaa mennä takaisin keskelle väenpaljoutta.

Koulusta me ajettiin suoraan kirjastoon, kirjastosta lounaalle ja ruokakauppaan. Lounaalta kyläilemään Taideopelle ja Taideopelta kiireellä kotiin leikkimään hyvän ystävän kanssa. Lauman leikkiessä mä siemailin kylmää valkoviiniä ja vaihdoin kuulumisia hyvän ystävän kanssa. 

lauma palauttaa kirjastonkirjoja

Kun postilaatikosta ei edelleenkään löytynyt bussiaikataulua soitin koulukyytiyksikköön. Tutkimattomia ovat meidän koulukyytityyppien mielen polut. Iloisesti se täti puhelimessa ilmoitti että postikorttien pitäis olla perillä maanantaihin mennessä koulun alkaessa tiistaina. Sain kuitenkin tarvitsemani tiedot puhelimitse. Koulu kun haluaa tietää lasten bussireitin tänään.

Illalla tarkistin koulun sivulta poikien opettajat ja olin helpottunut nähdessäni että kumpikin sai sen opettajan, jonka kanssa ne teki niitä tasotestejä. On kivempaa aloittaa koulu edes vähän tutun open kanssa. Kumpikin poikien opeista on myös kokenut ja useamman vuoden meidän koulussa työskennellyt. O olis varmasti pärjännyt ihan hyvin sen uuden, vastavalmistuneen opettajan harjoittelukappaleenakin, mutta K tarvitsee kokeneempaa opettajaa enkä toisaalta haluis laittaa K:n kaltaista lasta vastavalmistuneen opettajan  hermoja raastamaan.


Kahden tunnin päästä me seistään koulussa keskellä kaaosta kun kuutisensataa oppilasta vanhempineen ja mahdollisesti myös sisaruksineen kerääntyy tutustumaan uuteen opettajaan ja luokkaan. Samalla kaivetaan kuvetta vanhempainyhdistyksen juttuihin. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän