nyrjähdyksiä

elämää vuoristoradalla

Kuten varmasti useimmissa perheissä myös meillä eletään vaiheesta toiseen ja juuri kun pääset sisälle siihen seesteiseen hetkeen ja kuvittelet tilanteen olevan edes suunnilleen hallinnassa löydät itsesi taas ristiaallokosta. Tavallisten kehitysvaiheitten lisäksi meidän elämää hallitsee se tosiasia että meillä on kolme lasta. Ei yksi. Ei kaksi, vaan kolme. Meidän arkea johdattaa ihan tavallisen lapsiperhe-elämän ja arjen lisäksi ne lisämausteen joiden nimi on autismi ja ADHD. M:n autismia on alusta asti värittänyt ahdistus. M:n ahdistusta on hoidettu toimintaterapialla, psykoterapialla, behavioristisin keinoin, lopulta myös lääkityksellä. Ahdistuskohtauksia, paniikkikohtauksia ja tuskatiloja on toistaiseksi onnistuttu hallitsemaan myös raudanlujilla rutiineilla, läheisyydellä, puhumalla, ja aromaterapialla.

Olin jotenkin ajatellut että koulun aloittaminen menis tänä syksynä aiempia vuosia helpommin. Miksi ajattelin niin, siihen en osaa vastata. Ehkä siksi että pojatkin on samassa koulussa? Tai siksi että katsoin asiaa omasta näkökulmasta enkä lapseni ja koin koulunalkamisen jotenkin helpottavana järjestykseen palaamisena.

Jos olisin ajatellut nenääni pidemmälle olisin jo eilen jäänyt lasten kanssa kotiin sen sijaan että me lähdettiin kokopäiväretkelle huvipuistoon. Aamu alkoi takkuisena, sellaisena kun me äidit tiedetään aamujen joskus alkavan. Ilma oli täynnä vääränlaista sähköä, jatkuvaa kinaa ja kiukuttelua. K kävi kierroksilla, M oli äkäinen ja teki varsin selväksi jokaiselle läsnäolijalle mitä mieltä se oli meistä, eikä näkemys ollut kovin positiivinen.

Pakkasin kuitenkin eväät ja lapset autoon ja päätin että meillä on mukava päivä. Paitsi että on päiviä jolloin tällaisista päätöksistä ei ole juurikaan hyötyä. Oli meillä kivaakin ja kuuma. Perusvire oli kuitenkin se että M:lla oli kivi kengässä ja se hiersi pahasti. O:lle tuli huono olo kieputtimissa siinä helteessä. K:ta piti jatkuvasti muistuttaa meidän sopimuksesta ”to keep your body safe and calm”. Autossa oli liian kuuma, äänikirja oli ihan tyhmä ja M ilmoitti häiriköivänsä kaikkia jotka haluaa sitä kuunnella. Tarjosin tyttärelleni mahdollisuutta kävellä kotiin ja se päätyi murjottamaan takapenkillä.

Viiden jälkeen jätin meidän kullannuput taas Fredden hoteisiin ja lähdin tyttäreni vanhempainiltaan. Kuunnellessani opettajaa totesin että tänä syksynä koulunkäynti alkaa ihan tosissaan. Läksyjä tulee reilusti, osa niistä tehdään sähköisesti ja lähetetään sähköpostilla opettajalle. Matematiikassa on päivittäin niin sanottu ”salamakoe”, aikaa kaksi minuuttia ja edessä 50 kysymystä. Mietin että mitäköhän tästäkin tulee.

Palasin kotiin seitsemältä pizzan kanssa ja ruokin nälkäisen rivistön, kaadoin lasiin viiniä ja istuin täyttämään kaavakkeita. Yläkerrassa kinastelu jatkui ja korkeimpana kaikui M:n käskevä ääni sen määräillessä hirmuvallaallaan milloin ketäkin. Kun pyysin sen alakertaan jutellakseni se tavasta puhua sisaruksilleen se käytännössä haistatteli mulle seitsemänvuotiaan voimalla. Katsoin Freddeä ja kysyin että mitä me sen kanssa tehdään? Seuraavaksi se ilmoitti Freddelle ettei se todellakaan ole ajatellut siivota yhtään mitään ja että se isä on ihan daiju kun edes ehdottaa moista. Onhan sillä käsi poikki eikä poikkinaisella kädellä voi siivota. Fredde mutisi mulle että sotkeminen näyttää kyllä sujuvan. Lopulta tyttö päätyi ovia paiskoen ja kirkuen yläkertaan ja mä siirryin lukemaan kaksikolle iltasatua Fredden jututtaessa raivotarta.

Tässä tullaan siihen kohtaan mitä mietin aina täyttäessäni koulun kaavakkeita. Niissä kun aina kysytään kysymys; ”Minkälaisia kurinpidollisa keinoja perheessänne käytetään?” ja ”Miten lastasi rangaistaan kotona?” Ongelma on se ettei meillä ole mitään erityisiä kurinpidollisia keinoja, eikä eilisillan kaltaisessa tilanteessa rankaisemisesta ole minkäänlaista hyötyä, lapsen käyttäytymisen johtuessa jostakin aivan muusta kuin yleisestä pahansuopuudesta. Ei, ei voi käyttäytyä miten tykkää, eikä jatkuvasti huutaa, ja polkea jalkaa, ja kiusata toisia, nimitellä ja paiskoa ovia, mutta, mutta... Kai sekin on kurinpidollinen malli että teoista tulee looginen seuraamus eli sotkut siivotaan tai että sen jälkeen kun kirjastonkirjoista on revitty sivut irti (K) ei kirjastonkirjoja lueta vähään aikaan.  Ehkä mä vielä jonakin päivänä löydän itseni loputtoman syvästä suosta keskusteltuani lasteni kanssa ja tarjoiltuani niitä loogisia seuraamuksia. Eilen illalla me puhuttiin muun muassa siitä että tämän päivän suunniteltu retki täytyy peruutta, koska tässä tilanteessa kenelläkään meistä ei ole siellä retkellä yhtään kivaa. Mennään sitten kun meillä on taas mukavaa yhdessä.

Illan päätteeksi oltiin lopulta siinä tilanteessa missä mun vieressä sängyssä riuhtoi itseään pieni tuskainen tyttö. Se halusi nukkua, mutta ei pystynyt. Se oli loputtoman uupunut ja onneton eikä siihen auttanut hieronta sen enempää kuin sylissä oleminenkaan. Näitä tilanteita ei ole ollut pitkään aikaan, edellisen kerran muistan keväältä ja nyt tajusin että me ollaan taas takaisin siinä kohdassa missä ahdistuneisuus kasvaa hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Nostin lapsen kuumaan kylpyyn, tipautin kylpyveteen muutaman pisaran rentouttavaa öljyä ja kun lopulta autoin kipsikäden ylös ammeesta hieroin sen jalkapohjiin ensin yhden öljyn ja sen jälkeen käynnistin höyryttimen ”uniöljyllä” höystettynä. Varttia myöhemmin se nukahti. Ehkä se olis nukahtanut pelkällä kylvylläkin, ken tietää mutta näin tuntee ainakin tekevänsä jotakin.

Tänään meillä on höyrytetty aamusta alkaen. Ensin bergamottia, rosmariinia ja frankinsensiä. Iltapäivällä olin saanut metsästettyä lisää eilen ilolalla loppuun käyttämiäni öljyjä ja nyt meillä höyrystyy yläkerrassa lauman leikkiessä doTerran Balance, yhdistelmä kuusen, ruusupuun, frankinsensin ja sinisen pietaryrtin öljyjä. Se tuoksuu ihanalta. 

Aromaterapia kuten moni muukin luontaishoito jakaa ihmisiä ja moni pitää sitä höpöhöpönä tai huuhaana. Toimiiko se ihan oikeasti, vai siksi että tyttäreni haluaa uskoa öljyn tehoon tai siihen että sanon sen helpottavan oloa, en osaa sanoa. Pääasia on että M saa helpotusta oireisiinsa oli vaikutus sitten psykologinen tai ihan ”oikea”. Meillä höyrytetään pois flunssaa siinä missä ahdistustakin, välillä vaan siksi että kanelin ja appelsiini yhdistettynä neilikkaan tuoksuu taivaalliselta. Keväällä sain itse pelottavan allergisen reaktion teepuuöljystä. Sen jälkeen öljyjen kanssa ollaan oltu varovaisempia, mutta kyllä niitä edelleen käytetään.