meillä näytti myrskyn jälkeen tältä |
Eilisen jälkeen
tuntuu syksyiseltä. Koko yön satoi – kaatamalla. Kuuntelin sadetta ja sen
ropinaan tuntui hyvältä nukahtaa, kotoisalta ja turvalliselta. Tuntuu
syksyiseltä vaikka ulkona paistaa aurinko ja elohopea on parinkympin paremmalla
puolella. Toisaalta myrskyvaroituksen mukana annettiin yleinen säävaroitus, on
kylmää. On kylmää verrattuna siihen minkälainen kesä meillä on ollut, ja on
kylmää vuodenajan keskilämpötilaan verrattuna. Fredde ajoi pyörällä lammen
ohitse. Se on edelleen tyhjä. Ensimmäistä kertaa kuukausiin ilmastointi on pois
päältä.
Mike Siegel - The Seattle Times |
Ulkona on
kuitenkin edelleen kesä. Syksyn tuntu tulee myrskystä. Myrskyt kuuluu
myöhäiseen syksyyn, ja jos eilinnen myrskyn olis ottanut tullakseen marraskuussa
olisivat sen aiheuttmat vahingot olleet huimasti pienemmät. Yleensä myrsky
tulee silloin kun puissa ei enää ole lehtiä, eikä maa ole kuiva. Kuiva maaperä
ja painavat lehtipuut, yhdistettynä tuuleen joka puhaltaa puuskissa jopa 31m/s
on huono yhdistelmä. Rajuimmillaan liki 500.000 taloutta oli ilman sähköä. Se
tuntuu kaukaiselta meidän jäätyä siihen kolmioon johon myrsky ei osunut lainkaan.
Kuvat tuhoista ovat hurjia, meillä oli vähän neulasia pihatiellä – ei muuta.
Lindsey Wasson - The Seattle Times |
Istahdan koneelle
ja kaivan lipastosta äidin kotitehtävät. Vielä pitää täyttää läjä kaavakkeita
ja kirjoittaa kirjeet. Kirjoittaa ne kirjeet jotka pistetään minigrip pussiin
pehmolelun kanssa odottamaan sitä päivää kun syystä tai toisesta kumpikaan
meistä ei pääse koululle hakemaan laumaa eivätkä koulubussit kulje. Kirje on
kirjoitettu jokaisena syksynä viimeiset neljä vuotta. Koskaan sitä ei ole
avattu – onneksi. Tänä vuonna ne on onneksi kaikki samassa paikassa ja
kirjoitan yhdestä kirjeestä kolme versiota, niissä kaikissa sanotaan
suunnilleen näin:
O,
If you are
reading this letter it means something has happened, and for one reason or
another we are unable to reach you at the school. Maybe it was a wind storm or
there could have been an earthquake. Remember how we read about the plates
rubbing along each other at the fault line? Or it could have been something as
simple as snow, lots of snow. You must be scared and miss us a lot. I hope you
are not hurt. Remember. You have M and K there with you, and as long as they
are there, you are not alone. Try to stay calm, pray, and listen to your
teachers, they know what is best for you and your friends. Find a hand to hold.
We will be
there as soon as we can, and in case we won’t be able to get there, Auntie K,
Jess or Auntie T will pick you up for us. If you have to stay at the school
overnight, think about all the times we went camping upstairs… smile, and make
the most of it. It could be fun after all.
Please
remember. Always remember. We love you very much. You are the most precious and
important thing in the whole wide world, and we will never, ever stop loving
you. My precious baby boy!
A kiss, and
a hug, and a rubba-dub-dub… Thinking of you, all of you,
Mamma and
Pappa
Suunnitelma on paikoillaan myös sen kaikista
surullisimman vaihtoehdon varalta, sen jossa kumpikaan meistä ei pääse hakemaan
lapsia koululta enää koskaan. On testamentti ja testamentilla toimeenpanija.
Lapsille on määritetty edunvalvoja ja huoltaja. Me ollaan ehkä vähän hassuja,
mutta me ollaan ne vanhemmat jotka ei lennä kahdestaan yhtään mihinkään –
ainakaan samalla lentokoneella ja silloin kun me liikutaan kahdestaan me
ajetaan sillä autolla jossa me ollaan parhaimmassa turvassa. Tavoitteena että
tapahtui mitä tahansa, ainakin toinen meistä jää jäljelle.
Mun kirjoittaessa kirjeitä M askartelee ekaa
koulutehtäväänsä, omakuvaa luokkansa seinälle. Jannuilla on paperipussit joihin
pitäis löytää viisi asiaa jotka kuvastaa itseä. O:n pussissa on toistaiseksi
vihreä tussi – lempiväri, kirja – koska se tykkää lukea, kivi - en tiedä miksi.
M:n näkemys itsestään |
Tekee mieli sytyttää kynttilöitä. Leivon sunnuntain
iloksi pullaa ja lykkään uuniin paahtopaistin. Paistin kylkiäiseksi
valkosipuliperunoita ja vihreitä papuja. Syksyistä sunnuntairuokaa vaikkei
vielä olekaan syksy.
Huomenna on maanantai. Elokuun viimeinen päivä, ja
viimeinen päivä kesälomaa. Tiistaina mun murut lähtee ensimmäistä kertaa
yhdessä kouluun. Martta tulee alle kahden viikon päästä.
katsokaa nyt sitä... voiko mikään olla suloisempaa kuin koiranpentu |
Voi että tätä blogia! Eilen liikutuin niin kuvastasi, missä pojat katsovat sen ison nallen päällä lego-elokuvaa ja tänään tuo kirjeesi. Et ikinä usko miten iloiseksi tulen joka päivä jutuistasi. Osa muistuttaa ajasta kun omani olivat pienempiä, vaikka eihän ne isoja vieläkään ole. Elämä on vaan helpompaa nykyään. Osa taas saa haaveilemaan ja hymyilemään kun luen ja ihailen kuviasi paikallisesta elämästä. Teillä on ihana perhe ja sun tapa kirjoittaa on addiktoiva! Hauskaa koulun alkua teille! -Mia
VastaaPoistaKiitos Mia. Kiitos taas kerran... kaltaisesi lukijat antaa aina lisäpotkua kirjoittamiseen :)
Poista