sunnuntai 30. elokuuta 2015

sunnuntaina paahtopaistia ja pullaa

meillä näytti myrskyn jälkeen tältä


Eilisen jälkeen tuntuu syksyiseltä. Koko yön satoi – kaatamalla. Kuuntelin sadetta ja sen ropinaan tuntui hyvältä nukahtaa, kotoisalta ja turvalliselta. Tuntuu syksyiseltä vaikka ulkona paistaa aurinko ja elohopea on parinkympin paremmalla puolella. Toisaalta myrskyvaroituksen mukana annettiin yleinen säävaroitus, on kylmää. On kylmää verrattuna siihen minkälainen kesä meillä on ollut, ja on kylmää vuodenajan keskilämpötilaan verrattuna. Fredde ajoi pyörällä lammen ohitse. Se on edelleen tyhjä. Ensimmäistä kertaa kuukausiin ilmastointi on pois päältä.

Mike Siegel - The Seattle Times


Ulkona on kuitenkin edelleen kesä. Syksyn tuntu tulee myrskystä. Myrskyt kuuluu myöhäiseen syksyyn, ja jos eilinnen myrskyn olis ottanut tullakseen marraskuussa olisivat sen aiheuttmat vahingot olleet huimasti pienemmät. Yleensä myrsky tulee silloin kun puissa ei enää ole lehtiä, eikä maa ole kuiva. Kuiva maaperä ja painavat lehtipuut, yhdistettynä tuuleen joka puhaltaa puuskissa jopa 31m/s on huono yhdistelmä. Rajuimmillaan liki 500.000 taloutta oli ilman sähköä. Se tuntuu kaukaiselta meidän jäätyä siihen kolmioon johon myrsky ei osunut lainkaan. Kuvat tuhoista ovat hurjia, meillä oli vähän neulasia pihatiellä – ei muuta.

Lindsey Wasson - The Seattle Times

Istahdan koneelle ja kaivan lipastosta äidin kotitehtävät. Vielä pitää täyttää läjä kaavakkeita ja kirjoittaa kirjeet. Kirjoittaa ne kirjeet jotka pistetään minigrip pussiin pehmolelun kanssa odottamaan sitä päivää kun syystä tai toisesta kumpikaan meistä ei pääse koululle hakemaan laumaa eivätkä koulubussit kulje. Kirje on kirjoitettu jokaisena syksynä viimeiset neljä vuotta. Koskaan sitä ei ole avattu – onneksi. Tänä vuonna ne on onneksi kaikki samassa paikassa ja kirjoitan yhdestä kirjeestä kolme versiota, niissä kaikissa sanotaan suunnilleen näin:

O,
If you are reading this letter it means something has happened, and for one reason or another we are unable to reach you at the school. Maybe it was a wind storm or there could have been an earthquake. Remember how we read about the plates rubbing along each other at the fault line? Or it could have been something as simple as snow, lots of snow. You must be scared and miss us a lot. I hope you are not hurt. Remember. You have M and K there with you, and as long as they are there, you are not alone. Try to stay calm, pray, and listen to your teachers, they know what is best for you and your friends. Find a hand to hold.
We will be there as soon as we can, and in case we won’t be able to get there, Auntie K, Jess or Auntie T will pick you up for us. If you have to stay at the school overnight, think about all the times we went camping upstairs… smile, and make the most of it. It could be fun after all.
Please remember. Always remember. We love you very much. You are the most precious and important thing in the whole wide world, and we will never, ever stop loving you. My precious baby boy!
A kiss, and a hug, and a rubba-dub-dub… Thinking of you, all of you,
Mamma and Pappa

Suunnitelma on paikoillaan myös sen kaikista surullisimman vaihtoehdon varalta, sen jossa kumpikaan meistä ei pääse hakemaan lapsia koululta enää koskaan. On testamentti ja testamentilla toimeenpanija. Lapsille on määritetty edunvalvoja ja huoltaja. Me ollaan ehkä vähän hassuja, mutta me ollaan ne vanhemmat jotka ei lennä kahdestaan yhtään mihinkään – ainakaan samalla lentokoneella ja silloin kun me liikutaan kahdestaan me ajetaan sillä autolla jossa me ollaan parhaimmassa turvassa. Tavoitteena että tapahtui mitä tahansa, ainakin toinen meistä jää jäljelle.

Mun kirjoittaessa kirjeitä M askartelee ekaa koulutehtäväänsä, omakuvaa luokkansa seinälle. Jannuilla on paperipussit joihin pitäis löytää viisi asiaa jotka kuvastaa itseä. O:n pussissa on toistaiseksi vihreä tussi – lempiväri, kirja – koska se tykkää lukea, kivi - en tiedä miksi.

M:n näkemys itsestään


Tekee mieli sytyttää kynttilöitä. Leivon sunnuntain iloksi pullaa ja lykkään uuniin paahtopaistin. Paistin kylkiäiseksi valkosipuliperunoita ja vihreitä papuja. Syksyistä sunnuntairuokaa vaikkei vielä olekaan syksy.


Huomenna on maanantai. Elokuun viimeinen päivä, ja viimeinen päivä kesälomaa. Tiistaina mun murut lähtee ensimmäistä kertaa yhdessä kouluun. Martta tulee alle kahden viikon päästä.

katsokaa nyt sitä... voiko mikään olla suloisempaa kuin koiranpentu



2 kommenttia:

  1. Voi että tätä blogia! Eilen liikutuin niin kuvastasi, missä pojat katsovat sen ison nallen päällä lego-elokuvaa ja tänään tuo kirjeesi. Et ikinä usko miten iloiseksi tulen joka päivä jutuistasi. Osa muistuttaa ajasta kun omani olivat pienempiä, vaikka eihän ne isoja vieläkään ole. Elämä on vaan helpompaa nykyään. Osa taas saa haaveilemaan ja hymyilemään kun luen ja ihailen kuviasi paikallisesta elämästä. Teillä on ihana perhe ja sun tapa kirjoittaa on addiktoiva! Hauskaa koulun alkua teille! -Mia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia. Kiitos taas kerran... kaltaisesi lukijat antaa aina lisäpotkua kirjoittamiseen :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.