Siirry pääsisältöön

sohvalla

Yö Museossa 2


Vietän päivää yläkerran sohvalla pellavapään kanssa. Sen sisko ja veli on jo aikaa sitten hylänneet meidät ja vetäytyneet lastenhuoneeseen rakentamaan lentokonelaivuetta. Välillä ne juoksee kiljuen tästä ohi ja sit ne paiskaa taas oven perässään kiinni. M on kateellinen toisen saamasta huomiosta ja kiukuttelee. Välillä se kuitenkin tulee kainaloon ja katsoo hetken leffaa meidän kanssa. O on huolestunut veljestään.




Olen nähnyt pari Scooby-Doota, yhden kappaleen Yö Museossa ja lukemattomia lyhempiä pätkiä. Välillä oon neulonut, sitten sylitellyt potilasta, tarjoillut sille mehua ja voileipiä, ja muutaman tunnin välein lääkettä. On myönnettävä että osa näistä K:n valkkaamista elokuvista on ollut sellaisiakin että huomaan vaivihkaa itsekin niitä katsovani. Parin tunnin välein kysyn mitä kuuluu ja se valkkaa mulle kuvan. Kerran oltiin vihreellä, muuten mennään keltaisessa. Hyvä niin, keltainen jaksaa olla paikallaan. Huomenna saa onneksi jo leikkiäkin, tosin sisällä ja rauhallisesti.



Kun istuu päivän sohvalla ehtii netissä vaikka mihin... saldona lasten koulureput ja O:lle syyskengät joista se on puhunut keväästä asti. Vuosi takaperin me säästettiin koulurepuissa sillä seurauksella että kaksi kolmesta repusta meni rikki kauan ennen kouluvuoden päättymistä, tällä kertaa panostettiin niin reppuihin kuin siihen mistä ne ostettiin. Nordstrom kun ottaa ne takaisin vaikka toukokuussa jos ei enää miellytä. Pojat tilas itselleen Volcomin monsterireput ja M halus Bixbeen vaalenapunaisen glitterirepun lounaslaukkuineen.

M:n reppu on hyväntekeväisyyslaukku

K:n reppu on ihmissusi

O:n koulureppu


Aamulla ne soitti kirralta ja kysyi miten sillä pyyhkii, ja muistutti vielä että lääkärille saa sit soittaa ihan koska tahansa.


Huomenna M lähtee ystävänsä kanssa kokopäiväretkelle lastenmuseoon ja trampoliinihyppelyyn, toivottavasti se helpottaa oloa ja saa sen tuntemaan itsensä tärkeeksi. Onni on ystävät. 

Plaen kengät on konepestävät, hengittävät, joustavat ja kevyet, ja niihin saa valita haluamansa...

...tarranauhat. O halus ton sarjakuva dinosaurussysteemin

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää