sunnuntai 16. elokuuta 2015

kokorataleikkaa



Taannoin totesin ettei näistä meidän kullannupuista ole kesälomamatkalle tänä kesänä, tai siis että se autossa istuminen olis liian hermojaraastavaa jokaiselle osapuolelle ja matkustaminen riidellen nyt ei vaan oo kivaa kenellekään. Niinpä matka peruutettiin. Vähän jäi kaivelemaan viini ja meidän vuoden aikana kertyneet pullot sinne kauas vuorten tuolle puolen. Niinpä mä perjantaiaamuna valelin tyttäreni öljyllä – luit oikein; Young Living Stress Away tuntuu helpottavan neidin oloa autossa – istutin sen autoon kirjaläjän ja tabletin kanssa, jätin jannut Fredden kanssa kotiin ja suuntasin auton keulan sinne kauas. Meidän eka, eikä varmasti vika äiti-tytär-roadtrip. Ekat kaks tuntia se pelas. Sit se luki mulle lastenloruja ja loppumatka me laulettiin yhdessä korkeelta ja kovaa...


Matka kulki ylitse vuorten autiomaahan ja vehreää jokilaaksoa pitkin miltei Oregoniin asti, käytännössä me mentiin osavaltion poikki kokorataleikkaa – diagonaalisesti. Ajomatkaa kahdelle päivälle kertyi noin 850km ja takajalkatilaan toistakymmentä pulloa viiniä, auton lavalle toistakymmentä kiloa persikoita suoraan tilalta. Tänään mä opettelen säilömään persikoita. Tässä kuvakertomus meidän matkalta. 

Taivaanrannassa näkyy jo tuleva sää... tiesin et piti olla tuulista mutten tullut ajatelleeksi että autiomaassa navakka tuuli tarkoittaa samalla pölymyrskyä. Tässä vaiheessa asuontovaunut oli jo kielletty kovan tuulen takia, myöhemmin koko tie suljettiin heikon näkyvyyden ja voimakkaan tuulen takia.

välikaffella Yakimassa

Ilmassa lentävä pöly tekee maisemasta kummallisen. Kaikki on vähän keltaista ja kukkulat ovat hienon pölyn takia näkymättömissä. Tien ylitse lentelee jatkuvasti sellaisia pensaankäkkäröitä,
niitä samoja joita on lännenelokuvissa ja Lucky Lukessa.

ekat viinit... täällä me todettiin että on GOTR viikonloppu ja liikkeellä todennäköisesti aika paljon jengiä

GOTR - Gentlemen of The Road
ilmassa lentävä pöly tekee taivaasta kummalisen, vähän violettiin vivahtavan

Oikeesti me ajetaan kanjonissa ja kummallakin puolella nousee korkeat kukkulat... niitä ei vain näy - koska pöly


tokat ja vikat viinit... täältä me haettiin laatikollinen talven aikana meille kerättyjä viinejä



ei pilviä vaan pölyä

Walla Wallan keskustassa katuihin oli maalattu viikonlopun tapahtuman logoja muutaman metrin välein



pöly sakenee ja näkyvyys heikkenee

voimakas tuuli ja ruohopalo on pelottava yhdistelmä

auton keula oli kerännyt osansa niistä lentelevistä pensaista


meidän hotelli oli ihan uusi, avattu muutama viikko takaperin




testaamassa uima-allasosastoa

M halus mennä syömään Texas Roadhouseen

meidän viereisessä pöydässä istuneilla pojilla oli stetsonit päässä... maalla on niin eksoottista meille kaupunkilaisille. 

aamiaiseksi me käytiin syömässä gluteeinittomia vegaani kuppikakkuja

toffeeta ja merisuolaa

kotimatkalla me pysähdyttiin ostamassa periskoita suoraan hedelmätarhalta...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.