sairastupa

Ei niin että ketään nyt varsinaisesti kiinnostais, siis edes mua itseäni mutta meillä on edelleen kaksi sairasta lasta, sairas Koira ja nyt lisäksi vielä yksi sairas mies. Viimeyönä meillä oli meidän sängyssä kaksi lasta ja yksi koira ja joskus neljän aikaan toinen lapsista ilmoitti siirtyvänsä omaan sänkyyn koska meillä on liian kuuma ja ihan liian ahdasta, sillä seurauksella että se minuuttia myöhemmin palasi takaisin kertoakseen että Koira oli pissannut sen sänkyyn. Vain puolisentoista tuntia aiemmin olin istunut vessan lattialla yhden sairastajan kanssa, tai siis sairastaja istui pöntöllä ja mä odottelin-lohdutin-tuin sairastajaa puolisen tuntia kylmässä vessassa, ja puolisentoista tuntia ennen sitä, olin istunut siellä vessan lattialla edellisen kerran. Näin meillä siis istuttiin yö kylmässä vessassa ja lakanoita vaihtaen, vain jotta saisimme herätä aamuun ennen kuutta... siellä kylmän vessan kylmällä lattialla, jossakin takaraivossa tykyttäen ajatus siitä, että olen töissä-harjoittelussa kahdesta kymmeneen ja kotona tuskin ennen iltayhtätoista. Ihan tosissani harkitsen syöttäväni noille ripulilääkettä, tai siis pyytäväni L:llää tekemään sen ennen kuin ne menee nukkumaan – onhan ne melkein kuusivuotiaita, paketissa lukee että alle kuusivuotiaan kanssa on ensin konsultoitava lääkäriä.

Pesen pyykkiä ja etsin koiran kynnen leikkaajaa, en löydä jälkimmäistä. Mä olen se ihminen joka leikkaa Koiran kynnet ennen eläinlääkärikäyntiä, ettei kukaan vaan luulis että Koiraa laiminlyödään. Ostan laumalle amazonista elokuvan, istun niitten kanssa sohvalle ja ryhdyn ”Kalastajan Vaimoksi” – neulomaan sohvatyynynpäällistä, kun eihän tässä joutenkaan osaa olla... tai siis jos pysähdyn, saatan tipahtaa.