Tahdon Asiat

Hyvää Uutta Vuotta 2015! Jokainen meistä on kaunis, muistakaa se rakkaat naiset. Femmeography

Ryhmä naisia istuu pöydän ääressä, siististi ja siivosti. Tukka on mallillaan, huulipuna paikallaan ja kynnet laitettu. Niitten lapset on uimassa. Naiset ei ui. En tiedä varjeleeko ne kampaustaan vai pelkääkö ne miltä ne näyttäis uimapuvussa, onko ”turvallisempaa” antaa lasten uida ja istua itse katsomassa kauempaa. Onhan siellä kuitenkin useampi hengenpelastaja vahtimassa ettei ne huku. Kesällä sama ryhmä naisia istuu nätisti laitettuina uimarannalla tuoleissaan. Ne siemailee kahvia ja niillä on päällään kesämekot tai shortsit ja tyylikkäät topit. Lapset saa uida ja leikkiä. Myönnän. Uimarannalla hiekka kulkeutuu kaikeen, ja märästä uimapuvusta ulos kiemurteleminen ahtaassa pukuhuoneessa ei ole urheilusuorituksista miellyttävimpiä. Olis mukavampaa ja helpompaa istua vaan siemailemassa kahvia ja antaa lasten uida. Lauma haluaa et mäkin uin ja tottapuhuen kuumalla rannalla uiminen tuntuu hyvältä, silläkin uhalla että joudun vielä kiemurtelemaan ulos niistä märistä uikkareista. ...

Sain joululahjaksi Freddeltä Fitbit Flexin. Ei, se ei ollut mikään vihje mulle, vaan mä oon sille puhunut jo pidempään et haluisin askelmittarin. Fitbit ei vaan toimi windows-käyttiksessä – sääli -  ja vasta ennen joulua hankittu iPhone 6+ mahdollisti Fitbitin hankinnan. En oo kaivannut sitä niinkään liikunnallisista lähtökohdista, vaan enneminkin ihan empiirisestä mielenkiinnosta, kuinka paljon kävelee päivän aikana, jos ei oikeesti yhtään mieti sitä kävelemistä? On ollut totaalisen huikeeta havaita että yhtään yrittämättä, ihan tavallisissa arkipäivänaskareissa saan kasaan 8-9 tuhatta askelta. Jos ehdin lenksulle Koiran kanssa, saan helposti täyteen sen 10,000 askelta. Tavallisen päivän aikana tulee käveltyä kuutisen kilometriä, ihan vaan kotona ja kaupassa ja autosta ja autoon. Aivan huikean kannustavaa. Eihän mun tartte tavallisen arjen lisäksi kuin kipittää Koiran kanssa iltaisin yhden ylimääräisen korttelin ympäri, niin se 10,000 päivän tavoite täyttyy. Tätähän ei kaada ...

Muistan edelleen sen hetken kun musta alkoi tuntua ihan asiaankuuluvalta löytää illalla sängystä legoja. Ei siis hampaita, vaan niitä pieniä muovisia palikoita ja nippeleitä ja pylpyröitä jotka tuntuu kulkeutuvan kaikkialle ja vähän päälle. Lauma ei periaatteessa saa leikkiä meidän makkarissa ja silti mun arkipäivää on heitellä ylimääräiset ukkelit lattialle sitä mukaa kun ne osuu mun varpaisiin tai löytyy sattumalta tyynynalta. Ihan yhtä asiaankuuluvaa on edelleen – ainakin satunnaisesti – herätä märkään sänkyyn. Olen nähnyt unta että olen uimassa. Viimeyönä heräsin kuitenkin pissanhajuun. Oma yöuni katkeaa siihen että se yks – ei Fredde tai koira – patistetaan unisena suihkuun seisomaan ja sillävälin karkoitan Fredden M:n sänkyyn, poistan märät petivaatteet, noin keskimäärin 2-3 täkkiä, pari tyynyä ja lakanat. Miten se aina onnistuukin kastelemaan ihan kaiken? Jatkan operaatiota pesemällä patjan ja virittämällä systeemit loppuyötä ajatellen. Inhoan patjansuojuksia. Ne on hiostavia j...

Joulu tulee jo korvistakin. Joulua on nyt vietetty marraskuun loppupuolelta ja on hyvä aika pistää pillit pussiin, kantaa kuusi pihalle ja huokaista helpotuksesta. Fredde surffaa netissä tuolia joulukuusen paikalle, tietänette että joulukuusi jättää paikalleen tyhjyyden, sellaisen mikä pitää "tietysti" täyttää. Kyllähän toi Herman Millerin tuoli mullekin kelpais, mut mä haluan myös tyynyn. Sen tyynyn kippaisin kuitenkin mieluummin sohvaan kuin tohon Eamesiin. Herman Miller Eames Nää Alexandra Fergusonin tyynyt on aivan mahtavia! Kinkku dumpattiin eilen vikalla jouluvierailulla suomalais-bulgarialais-hollantilaiseen perheeseen. Siellä se sai hyvän uuden kodin ja tukun innokkaita syöjiä. Sillä samaisella vierailulla sen vastapuolen isä ja äiti hengästyi ja huokaisi helpotuksesta kun me kärrättiin meidän villieläinlauma lopulta pihalle. Niitten kiltit tyttölapset kun otti ihan kiitettävästi vauhtia meidän apinoista. Kirkossa pappi totes kieliposk...

Jos mä näin Tapanina mietin mennyttä vuotta taaksepäin, olisin taipuvainen sanomaan että viimeinkin me ollaan saatu se ihana tavallisen tasapainoinen vuosi. Muistaakseni meillä ei ollut yhtään suurempaa myrskyä, eikä edes pahempia ristiaallokoita, poutaa, myötätuulta ja huippuhetkiä sitäkin enemmän. Mitä muistan kurkkimatta blogiin? Muistan et me oltiin tammikuussa Floridassa. Maaliskuussa sain työpaikan ja me käytiin rantsussa. Huhtikuu meni työpilvessä ja Fredde kävi työmatkalla Renossa. Kesä vierähti jonkinasteisessa työkaaoksessa ja uimarannoilla ja puistoissa, ja käytiinhän me lomallakin. Syyskuussa alkoi koulu, siihen tais liittyä ne vuoden suurimmat hikat eikä nekään nyt jälkikäteen niin kovin suuria olleet. Lokakuussa me oltiin taas rantsussa, Fredde piipahti Suomessa ja mä tein paljon töitä. Marraskuussa valmistauduttiin joulukauteen, vietettiin Kiitospäivää ja mä päätin vaihtaa suuntaa. Sitten tuli joulukuu ja joulu. Kukaan ei kai sairastu...