Me katsottiin
illalla DVD:ltä Solsidanin neloskautta, sitä jaksoa jossa Fredde yrittää hakea
Ebban väärästä päiväkodista, tajuaa ettei tiedä lastensa elämästä yhtään mitään
ja päättää ottaa isyysvapaata tai mitä ikinä ne nyt onkaan. Siinä vaiheessa kun
Ebba meinaa pudota laiturilta Fredden keskittyessä työmeilien lukemiseen
puhelimesta mä katson L:llää. Me molemmat ratketaan nauruun ja jostakin
kyynelten välistä mä onnistun sanomaan armaalle puolisolleni et mähän oon aivan
selvästi naimisissa Fredde Schillerin kanssa.
Mun Fredde ei tosin oo miljonääri,
mutta L:n tehdessä vähän vaan töitä samalla kun pitää huolta meidän
jälkikasvusta tuppaa sattumaan kaikenlaista. K:n se on hukannut kaupassa
kahdesti – väittäisin että L oli vaan nopeesti vastaamassa johonkin tärkeään
meiliin kummallakin kerralla, eikä mun mielestä olis mitenkään kummallista jos
L hakis lapset väärään aikaan väärästä koulusta vääränä päivänä. Kaupassa L:lle tervehtii ystävällisesti "ventovieras" nainen. nainen lähettää M:lle terveisiä ja L:llä välähtää et sehän taitaa olla M:n ope.
Aamuyöstä mut
ajaa hulluuteen L:n puhelimen värinä, se kun värähtää jokainen kerta kun L saa
sähköpostin, eikä niitä kertoja oo ihan vähän. Puhelimen värinää säestää se
iPadin bling bling, aina kun se sama meili saapuu myös iPadille. Muistan kuinka
taannoin Kummitäti T antoi Kummisetä K:lle ultimatumin, puhelin tai minä – siis
makuuhuoneessa. Lopputulos tais olla että Kummisetä K nukkui muutaman yön
vierashuoneessa puhelimensa kanssa.
Toisaalta se
Fredde taitaa asustaa useimmissa – ei kaikissa, mutta useimmissa - mun tuntemissa lapsiperheissä, niin Suomessa
kuin täälläkin.
 |
| hyvä isä ja puoliso - maailman paras L |
Kommentit
Lähetä kommentti