Siirry pääsisältöön

sehän on Fredde

Me katsottiin illalla DVD:ltä Solsidanin neloskautta, sitä jaksoa jossa Fredde yrittää hakea Ebban väärästä päiväkodista, tajuaa ettei tiedä lastensa elämästä yhtään mitään ja päättää ottaa isyysvapaata tai mitä ikinä ne nyt onkaan. Siinä vaiheessa kun Ebba meinaa pudota laiturilta Fredden keskittyessä työmeilien lukemiseen puhelimesta mä katson L:llää. Me molemmat ratketaan nauruun ja jostakin kyynelten välistä mä onnistun sanomaan armaalle puolisolleni et mähän oon aivan selvästi naimisissa Fredde Schillerin kanssa. 


Mun Fredde ei tosin oo miljonääri, mutta L:n tehdessä vähän vaan töitä samalla kun pitää huolta meidän jälkikasvusta tuppaa sattumaan kaikenlaista. K:n se on hukannut kaupassa kahdesti – väittäisin että L oli vaan nopeesti vastaamassa johonkin tärkeään meiliin kummallakin kerralla, eikä mun mielestä olis mitenkään kummallista jos L hakis lapset väärään aikaan väärästä koulusta vääränä päivänä. Kaupassa L:lle tervehtii ystävällisesti "ventovieras" nainen. nainen lähettää M:lle terveisiä ja L:llä välähtää et sehän taitaa olla M:n ope.

Aamuyöstä mut ajaa hulluuteen L:n puhelimen värinä, se kun värähtää jokainen kerta kun L saa sähköpostin, eikä niitä kertoja oo ihan vähän. Puhelimen värinää säestää se iPadin bling bling, aina kun se sama meili saapuu myös iPadille. Muistan kuinka taannoin Kummitäti T antoi Kummisetä K:lle ultimatumin, puhelin tai minä – siis makuuhuoneessa. Lopputulos tais olla että Kummisetä K nukkui muutaman yön vierashuoneessa puhelimensa kanssa.

Toisaalta se Fredde taitaa asustaa useimmissa – ei kaikissa, mutta useimmissa -  mun tuntemissa lapsiperheissä, niin Suomessa kuin täälläkin. 


hyvä isä ja puoliso - maailman paras L


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää