torstai 4. joulukuuta 2014

kukin vuorollaan

Kerta toisensa jälkeen siinä aina vaan käy niin että ekaks sairastaa lapset, yksi kerrallaan, kukin ajallaan ja järjestelmällisessä järjestyksessä. M sairastuu ja on viikon poissa koulusta. Seuraavalla viikolla K käy hakemassa vauhtia päivystyksestä ja lastenlääkäriasemalta ja Kiitospäivänä me istutaan siellä päivystyksessä O:n kanssa. Tiistaina kaikki palaa kouluun, elämä on järjestyksessä.

 joku vääräleuka sanoi että identtiset kaksoset juoksee samaan suuntaankin, 
no pojathan ei ole identtisiä...



Maanantaina illalla laitoin irtisanoutumiseni eteenpäin, keskiviikkona oli alustava ja sangen kannustava työhaastattelu, keskiviikkoiltana kurkku oli kipeenä. Torstaina heräsin ilman ääntä ja paimensin kolmikkoani opinahjoihinsa lempeästi kuiskaillen naama punaisena kähisten. Lopulta ohjasin K:ta kädestäpitäen, talutin M:n autoon ja L vei O:n kouluun. Mä kaaduin sohvalle ja havahduin siitä koulubussin jarrujen vinkaistessa talon edessä. Ai niin, soitin mä töihinkin ja kuiskasin olevani sairaana. Näyttää rumalta, sairastaa irtisanomisajalla. Minkä voit. Kuudesta jäljelläolleesta työvuorosta ainakin yksi meni sairastamiseen.

työhaastattelussa

Niinhän se on. ”Oikea” äiti sairastaa sit kun kaikki muu on ensin hoidettu alta pois. No, on meillä muistoja siitäkin kun ollaan kaikki oksennettu yhdessä lasten kanssa eli kai joskus se hyvä äiti tukee lapsiaan sairastamalla yhdessä niitten kanssa, etenkin oksennustautia.


Pojat täytti eilen neljä ja puol. Yhtäaikaa niin isoja ja pieniä. Syksyllä alkaa isojen koulu, alakoulu. Tuntuu huikeelle että vuoden päästä noi kaks osaa jo lukea oikeita kirjoja ja silti ne on mun vauvoja – aina.

puolisynttäreitä juhlittiin ravintolassa...

...ja joulukarusellissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.