Kerta toisensa
jälkeen siinä aina vaan käy niin että ekaks sairastaa lapset, yksi kerrallaan,
kukin ajallaan ja järjestelmällisessä järjestyksessä. M sairastuu ja on viikon
poissa koulusta. Seuraavalla viikolla K käy hakemassa vauhtia päivystyksestä ja
lastenlääkäriasemalta ja Kiitospäivänä me istutaan siellä päivystyksessä O:n
kanssa. Tiistaina kaikki palaa kouluun, elämä on järjestyksessä.
joku vääräleuka sanoi että identtiset kaksoset juoksee samaan suuntaankin,
no pojathan ei ole identtisiä...
Maanantaina
illalla laitoin irtisanoutumiseni eteenpäin, keskiviikkona oli alustava ja
sangen kannustava työhaastattelu, keskiviikkoiltana kurkku oli kipeenä.
Torstaina heräsin ilman ääntä ja paimensin kolmikkoani opinahjoihinsa lempeästi
kuiskaillen naama punaisena kähisten. Lopulta ohjasin K:ta kädestäpitäen, talutin M:n autoon ja L vei
O:n kouluun. Mä kaaduin sohvalle ja havahduin siitä koulubussin jarrujen
vinkaistessa talon edessä. Ai niin, soitin mä töihinkin ja kuiskasin olevani
sairaana. Näyttää rumalta, sairastaa irtisanomisajalla. Minkä voit. Kuudesta
jäljelläolleesta työvuorosta ainakin yksi meni sairastamiseen.
 |
| työhaastattelussa |
Niinhän se on.
”Oikea” äiti sairastaa sit kun kaikki muu on ensin hoidettu alta pois. No, on
meillä muistoja siitäkin kun ollaan kaikki oksennettu yhdessä lasten kanssa eli
kai joskus se hyvä äiti tukee lapsiaan sairastamalla yhdessä niitten kanssa,
etenkin oksennustautia.
Pojat täytti
eilen neljä ja puol. Yhtäaikaa niin isoja ja pieniä. Syksyllä alkaa isojen
koulu, alakoulu. Tuntuu huikeelle että vuoden päästä noi kaks osaa jo lukea
oikeita kirjoja ja silti ne on mun vauvoja – aina.
 |
| puolisynttäreitä juhlittiin ravintolassa... |
 |
| ...ja joulukarusellissa |
Kommentit
Lähetä kommentti