joulu kulisseissa ja niitten takana

Koti näyttää vähän siltä Gloria-lehden joulukodilta, no okei noi jätti joulukalenteriroskat pöydän kulmalle ja sakset on lattialla. Osa joulukuusenkoristeista on vähän kenollaan tai jopa tipahtanut lattialle, K kun ei malta pitää sormiaan erossa niistä. Meillä koko perhe on pakotettu elämään äidin joulufantasiaa, vaan eipä noi pahemmin tunnu kärsivän siitä et meillä tehdään ne piparitalot ja leivotaan pikkuleipiä, pullaa ja kakkuja. Tonttukin vierailee päivittäin ja keksii mitä kummempia kolttosia. Tänään se oli tyhjentäny lasten – rumien – joulukalenteritten sisällön ja siirtänyt ne siihen kivempaan puiseen hirsitaloon. Eilen Tnttu oli ommellut sukista nauhan joulukuusta varten. Ilman joulufantasiaan hurahtanutta mutsia kun ei tätäkään meillä olis.

En siivoa. L siivoaa. Keskityn siihen koristeluun ja leipomiseen. M leikkaa mun kanssa yhdessä lumihiutaleita ikkunoihin ja sit me yhdessä kerätään ne paperiroskat lattialta. Mä leivon ja laitan ruokaa. Suolaan itse kinkun. Ostaisin K-kaupasta tai Prismasta. Tai ehkä jostakin idyllisestä kauppahallista, mutta täällä niistä ei saa harmaasuolattua sianpersausta.

kuulun tähän ja kannustan muitakin kokeilemaan http://theorangerhino.com/

Joulukuvien ulkopuolella ei istuskele itkua tuhertavia lapsia sen enempää kuin raivosta punoittavaa äitiäkään. En huuda lapsille, tai huudan silloin jos on kyseessä hengenhätä. Pitäis kai ennenminkin sanoa etten kiukuttele lapsille siitä että ne on lapsia. En kiukuttele K:lle siitä ettei se vaan kykene istumaan ja odottamaan M:n joulujuhlassa, kuiskaan sen korvaan että mä tiedän että täällä on liikaa ihmisiä ja melua ja hälinää ja valoja. Samalla huomaan että se on pukenut shortsinsa takaperin päälleen ja nauhat liehuu takapuolen päällä. En korjaa, ei se niin nuukaa ole. M näyttää esityksessään siltä että se pyörtyy kohta jännityksestä. Yritän viittilöidä sille että se muistais hengittää. Samaan aikaan K istuu selkä menosuuntaan ja seuraa sen takana istuvan pojan touhuja. Kyllä niiltä vaaditaankin, kohtuullisesti ja jonkun mielestä kai kohtuuttomastikin. En silti kiukuttele niille siitä et ne on lapsia. En silloinkaan kun K jo aamukahdeksalta juoksee kimakasti kiljahdellen ympäri alakertaa. Ojennan sille sen lääkkeet ja sit me istutaan hetki. Istutaan vaikka tiedän ettei se istuminen sinänsä auta yhtään mitään, leputtaa kuitenkin vähän mun korvia.

M on ylärivin vasemmassa laidassa

jätskillä - sorbetilla - konsertin jälkeen

En silti osta M:lle sen haluamaa Hello Kitty joulusukkaa, se ei sovi sisustukseen ja sitäpaitsi sillä on jo joulusukka. Sytytän tuikkukynttilät ruokapöydälle. Siinä voin samalla vahtia ettei K keksi sytyttää mitään muuta palamaan. Joulukuusen alle on vähitellen kerätty ystäviltä ja kaukaa Suomesta saapuneita paketteja. Sinne on myös jokainen laittanut ne omat, toisille ostetut joululahjat. Pojilta M:lle, M:lta kummallekin pojalle, meiltä vanhemmilta lapsille. Joulupukki tuo omat lahjansa jouluyönä ja kaikki lahjat avataan jouluaamuna, joulukuun 25.

mun työpöydällä on lasten lääkereseptit, M:n silmälasit ja kupillinen kahvia

me leikattiin eilen M:n kanssa lumihiutaleita ikkunaan 

ruokapöytä näyttää lauantaiaamuna tältä, ja kyllä, poltin sormeni kuumassa sokerissa

Meillä eletään joulufantasiaa ja lavastettua joulumaailmaa. Siihen kuuluu myös kysymys siitä koska se joulupukki tulee, yhtälailla siihen kuuluu tunnelma ja tuoksut. Siihen kuuluu joulun rakentaminen, kynttilät ja koristeet. Siihen kuuluu rauha ja yhdessä tekeminen. Meillä siihen liittyy myös stimmaaminen, ahdistus poikkeustilanteesta ja se että M on taas palannut meidän sänkyyn. Jouluakin voi harjoitella. Se kuitenkin tulee tasaisen varmasti kerran vuodessa.

Joulu on jokaisen perheen näköinen. Meidän joulu näyttää tältä. Siitä toisenlaisesta joulusta voi lukea vaikkapa täältä, jos et ole jo lukenut.

kuusen alla on jo lahjoja, ne saa avata vasta jouluna. Pöydälle on joku unohtanut 3D-lasit. En siivonnut kuvaa varten. En ulostanut ketään huoneesta, ne leikkii yläkerrassa ja äänimaailmasta päätellen siellä on menossa hyvän ja pahan taistelu. . Taustalta ei kuulu kenenkään itkua.