Mun mielikuvissa syntymäpäivänä soi sellainen ihanan seesteisen rauhallinen joulumusiikki, maailma on vähän vaaleanpunaiseen vivahtava ja kaikilla on kivaa. Maailma on täynnä rauhaa ja rakkautta. Me käydään yhdessä kaupassa ja valitaan juhlaherkkuja. Lapset istuu nätisti illallispöydässä ja keskustelee mukavia, kaikki syö eikä kukaan valita.
Totuus...
Taustalla soi ihanan seesteisen rauhallinen joulumusiikki. Lapset tappelee ja kaupassa aika kuluu komentamiseen ja uhkailuun. Lopulta meillä istuu kotimatkalla autossa vähemmän herttaisesti kirkuva K, joka rikkoo ja repii kaiken mihin ylettää. O murjottaa ja M pelaa tabletilla peliä. Ruokapöydässä M ilmoittaa että ruoka on syötäväksikelpaamatonta ja K kulkee jossakin siellä raivon ja tolkuttoman riehumisen rajamaastossa, kunnes tulee komennetuksi yläkertaan. Yläkerrasta kantautuu K:n kirkuna ja mietin hetken mitä kaikkea se voi rikkoa. Me kohotetaan skumppalaseja ja todetaan että ehkä me ensi vuonna mennään kahdestaan ravintolaan. O sentään istuu ja keskustelee ja syö mukisematta kaiken.
Yhdeksältä me ollaan kaikki sängyssä. Onneksi aika kultaa muistot ja ihminen on taas vuotta viisaampi.
|
Tonttu on väkertänyt juhlaliputuksen |
|
lahja odottaa pöydällä |
|
jos vähän nuolasis... gluteiiniton, vegaani mantelikakku |
Kommentit
Lähetä kommentti