Siirry pääsisältöön

joulukiireitä

Tällä viikolla tapahtumia on niin paljon että niistä vois jo itsellään kirjoittaa kymmenkunta postausta. Tänään tapahtuu lisää ja huomenna vielä enemmän. On se kuulkaa aivan loistavaa lopettaa työnteko joulun alla ja hypätä järkkäilemään koulujen joulujuttuja. Maanantaina on ekat joulujuhlat ja samalla maanantaina starttaa noitten kahden muun ”school spirit week”. Maanantaiksi pitää myös leipoa pikkuleipiä niihin ekoihin joulujuhliin ja perjantaina pitää olla pikkuleivät noitten muitten bileisiin – kotonaleivottuja tietenkin.

Maanantaina K menee kouluun jalkapallojoukkueen – Seahawks – väreissä ja M:n pitää pukeutua disneyteemaan. Tiistaina K:lla on hassujen hiusten päivä ja M:lla taas se jalkapallopäivä. Keskiviikkona vain M menee kouluun ja sen pitää pukeutua ”ugly sweater”:iin eli johonkin karmeeseen joulupaitaörvellykseen. Torstaina K:n homma on olla sateenkaari ja M:n taas juhlakamppeissa ja perjantaina K:lla on pyjamapäivä ja M:n pitää olla luokka-asteen väreissä eli vihreissä vaatteissa. Kysymys kuuluu, mistä mä niille hommaan ne jalkapallokuteet kun me ei seurata koko lajia? Myös ne hiusvärit pitää käydä ostamassa ja M:llahan on tunnetusti hyllymetreittäin vihreitä vaatteita ja rumia villapaitoja.

Onneksi oon taas hetken kotiäiti.

Niin tää kulunut viikko... Viikonloppuna väsäsin M:n kanssa presentaatiota sen kouluun. PowerPoint kun ei ihan ilman apua suju kuusveeltä. Ja olin töissä ja... maanantain ja tiistain juoksin tutusti paikasta toiseen ja keskiviikkona meni sähköt ja piti kaivaa aggregaatti autotallista. Samaisena keskiviikkona menin samaisesta syystä töihin neljä tuntia myöhässä ja ajoin sinne tiesulkujen ja ruuhkan ja vesisateen kaaoksessa yli kaksi tuntia.

presentaatio suomalaisesta itsenäisyyspäivän vietosta

piparityttö menossa Linnan Juhliin

joulukinkku suolaliemessään - valmista jouluna



telkkarista tulee "Syke"



tärkeimmät ensin... aggregaatti kytketty ja päälle kytketään netti, jääkaappi ja kahvinkeitin



Torstaina, siis eilen oli viimeinen työpäivä ja myrsky soitti sairaalan ylimmän kerroksen ikkunoita. Viitisen kertaa meiltäkin meni sairaalassa sähköt, ainoa mistä sen huomas oli että ilmastointi lakkasi hurisemasta, muuten elämä jatkui ennallaan. Töistä me ajettiin jonossa läheiseen pubiin yhdelle ja toisellekin, parannettiin maailmaa ja lopulta lähdettiin kotiin joskus aamuyhdeltä. Kotimatka sujui iloisesti yhdessä lumiaurojen kanssa, lumiaurat tosin auras lumen sijasta myrskyroskaa ja oksia teiltä.Ohitin pimeän naapuruston toisensa jälkeen, ja M:n koulun kohdalla totesin että taitaa neito saada vapaapäivän.




siellä se on - kymppikerros parkkihallin katolta kuvattuna

yöolut


kaatunut puu matkan varrella

Mäen päällä – meillä – oli taas valot. Joulumikki vilkutti mulle tuulessa.

P.S. Marikan käsilaukkuhaaste on listoilla...





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän