Siirry pääsisältöön

saman pöydän ääressä

On maanantai-ilta ja mä istun ravintolassa yhdeksän naisen kanssa. Me ei olla nähty aikoihin, tai siis ollaan nähty silleen nopeesti ja ohimennen, yhden yhtäällä ja toisen toisaalla. Kolmannen kanssa olen ollut meilikirjeenvaihdossa ja neljännen blogi on elämän suola.

Tontun aamiainen - spaghettia, karkkeja ja sokeria
Pitkästä aikaa me istutaan saman pöydän ääressä, tilataan pullo viinia ja muutama alkupala, hölistään ja jutellaan kuulumisia. Kolme on raskaana, neljäs, kolmas ja neljäs lapsi. Yksi niistä tietää saavansa neljännen pojan, toiselle selviää maanantaina, kolmas joutuu odottelemaan vielä kuukauden päivät. Sivussa tilataan ruokaa ja hälistään taas lisää. Lopulta meillä on kaikilla edessä ruoka ja seurue hiljenee.

Kuka lukee ruokarukouksen? Papin vaimo kieltäytyy ja sanoo että saa ihan virkansa puolesta tehdä tätä muutenkin. Kaksi papin tytärtä kieltäytyy myös kunniasta. Mä totean että julkinen rukoileminen on liian vaikeeta. Lopulta naapuri nousee ja rukoilee, kiittää siitä että saadaan taas pitkästä aikaa istua yhdessä iltaa, siitä että meillä on mahdollisuus. Aamenen kaikki lausuu yhdessä ja hälinä palaa pöytään. Haarukat kurottaa kokeilemaan muitten ruokia ja vertaillaan ja tilataan toinen pullo viiniä. Puhutaan yhden seurueen jäsenen kirkon kaaoksesta ja papin erosta, se on päässyt uutisiin laajemmaltikin, halutaan sisäpiirin kokemusta tilanteesta. Puhutaan perheistä ja lapsista, puhutaan elävistä ja kuolleista. Puhutaan omasta suhteesta Jumalaan, hyvästä ja huonosta, epäilyksestäkin. Keskustelu kulkee Jeesuksessa ja toisen rintojen kohotusleikkauksessa. Siinä sivussa mä pyydän yhdeltä sen plastiikkakirurgin tietoa, jotta voin käydä puhumassa abdominoplastiasta - sitten joskus. Samassa sillisalaatissa kulkee siis perheet, työt, lapset, avioliitot, seksi, kauneusleikkaukset ja Jumala. Käsi kädessä, ihan niin kuin elämässäkin, kaikki samassa kauniissa sekamelskassa.


Tonttu on lisännyt kuuseen meidän kaikkien pikkarit
Illan kuluessa me ollaan käsitelty mun irtisanoutumiset, kaikkien raskaudet, muutot ja muut päivän polttavat. Mä kerron koulun rukousryhmästä ja me puuhataan osan ryhmästä kanssa uutta raamattupiiriä. Kaikki uskoo ja kaikki epäilee, kukin omalla tavallaan ja tasollaan. Papin - kirkkoherran -  vaimo kapinoi muuttoa uuteen seurakuntaan, ikävöi vanhaa ja ikävöi meitä. Joskus muutama kymmenen kilometriä on maailman toisella laidalla. Toinen myöntää olevansa Jumalalle vihainen. Mä kerron tunteneeni olevani lähellä Jumalaa nämä kuukaudet sairaalassa. Silloinkin kun en ehtinyt kirkkoon ja kaksi muutakin myöntää että perhetilanteen ja muun elämän kaaoksessa on vaikeeta löytää aikaa jumalanpalvelukselle. Kaikki on tärkeitä, kaikki on aitoja, kaikki on omanlaisiaan. Kaikkien usko on omalaistaan ja silti ihan yhtä tärkeää, aitoa ja totta.

Tonttu syö pakastimessa jätskiä M:n kaulaliinaan kääriytyneenä

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää