Siirry pääsisältöön

on ne - kaksosia

Onhan ne kaksoset, mutta alusta saakka me ollaan yritetty olla niputtamatta niitä samaan pakettiin. Niitä on syntymästä saakka yritetty tukea olemaan yksilöitä, kaksi poikaa - sisarukset - oikeus olla ihan omansa. On ne - kaksosia. On ne molemmat poikiakin, mutta niillä on omat tyylit ja vaatteet ja systeemit. On ne kaksoset ja silti niillä on erilaiset tukat. On ne kaksosia ja ne käy kumpikin eri koulua. K on nopea, O hidas - kaikessa. K hyppii, juoksee kiipeilee. O ottaa iisisti sohvalla. K raivoaa, kirkuu ja kiukkuaa. O ei oo kai koskaan saanut julkista raivaria, ja ne vähemmän julkisetkin on sormilla laskettavissa. On ne kaksosia ja ne kutsutaan toisinaan eri synttäreille ja ne menee sinne ihan itsekseen. Jos jomman kumman kaverin vanhempi kutsuu molemmat sanon että vain se varsinainen kutsuttu tulee.  K tykkää samasta musasta kuin L, O kuuntelee autossa Sibbeä mun kanssa ja pyytää mua vääntämään volaa suuremmalle. Yks syö sushia ja kasviksia, toinen pihvin. Joululahjaksi K haluaa Legoja. O haluaa HexBugin. Onhan ne – kaksosia.




Aamulla O seisoo kuistilla ja vilkuttaa K:lle. Kun K hyppää ulos bussistaan se kysyy mennäänkö me jo pian hakemaan O. On ne – kaksosia. Ne on vähän eksyksissä ilman toisiaan. Puheterapiassa puheterapeutti huomauttaa erikseen että jannut päättää toistensa lauseet, niin kuin vanhempi aviopari. On ne – kaksosia. Lounaalla K syö O:n leivän ja O syö K:n mandariinin. Autossa ne haluaa mun puhelimen, K haluaa ottaa valokuvan O:sta. Si ne vaihtaa ja O ottaa kuvan K:sta. On ne – kaksosia. Ne leikkii yläkerrassa keskenään. Se sotkee yhdessä ja siivoaa yhdessä. Ne käy kylvyssä yhdessä. On ne – kaksosia. Illalla ne käpertyy saman peiton alle ja toinen kuiskaa toiselle ettei sen tartte pelätä, ei koska se on siinä, ihan vieressä. Vahtimassa sen toisen unta.





K kuiskaa mun korvaan; ”mamma, tiedätkö mitä? On ihan parasta koko maailmassa kun on oma kaksonen. Ei koskaan tarvitse olla yksin.” Äidin sydän sulaa. On ne - kaksosia.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...