tiistai 30. joulukuuta 2014

pihkassa

Sain joululahjaksi Freddeltä Fitbit Flexin. Ei, se ei ollut mikään vihje mulle, vaan mä oon sille puhunut jo pidempään et haluisin askelmittarin. Fitbit ei vaan toimi windows-käyttiksessä – sääli -  ja vasta ennen joulua hankittu iPhone 6+ mahdollisti Fitbitin hankinnan. En oo kaivannut sitä niinkään liikunnallisista lähtökohdista, vaan enneminkin ihan empiirisestä mielenkiinnosta, kuinka paljon kävelee päivän aikana, jos ei oikeesti yhtään mieti sitä kävelemistä?

On ollut totaalisen huikeeta havaita että yhtään yrittämättä, ihan tavallisissa arkipäivänaskareissa saan kasaan 8-9 tuhatta askelta. Jos ehdin lenksulle Koiran kanssa, saan helposti täyteen sen 10,000 askelta. Tavallisen päivän aikana tulee käveltyä kuutisen kilometriä, ihan vaan kotona ja kaupassa ja autosta ja autoon. Aivan huikean kannustavaa. Eihän mun tartte tavallisen arjen lisäksi kuin kipittää Koiran kanssa iltaisin yhden ylimääräisen korttelin ympäri, niin se 10,000 päivän tavoite täyttyy. Tätähän ei kaada edes se tavallinen arki tai sairaat lapset. Olis ollut mielenkiintoista selvittää kuinka monta kymmentätuhatta askelta ehdin kävellä yhden kahdeksan tunnin työvuoron aikana.

aamulla ennen kymmentä


Entä uni? Mä tiedän ilman mitään rannekkeitakin että mä nukun surkean huonosti. Olen kärsinyt uniongelmista parikymppisestä. On ollut ajanjaksoja – silloin kun talossa on ollut imeväisikäisiä lapsia – jolloin olen käyttänyt nukahtamislääkkeitä. Joskus aikanaan tarvitsin nukkumiseen aika rankkaakin lääkitystä. Nykyään käytän nukahtamiseen tarvittaessa melatoniinia, mutta siitä huolimatta krooninen kipu ekee unesta turhan usein levotonta, ja huomaan heräileväni kipuun. On kuitenkin ollut opettavaista huomata että käytännössä siitä reiskan yhdeksän tunnin yöunesta olen nukkunut vajaat seitsemän, ja yli kaksituntia on mennyt levottomasti pyöriessä. Tunnistan sen kyllä, sen tunteen että olen puolivalveilla, mutta koskaan aikaisemmin en ole nähnyt sitä numeroina, sitä että oikeesti yli kaksi tuntia yöstä kuluu siihen puolivalveilla olemiseen. Taidan käväistä Jameksen luonna juttelemassa kun lapset on palanneet kouluun.


Vois tällä rannesysteemillä tehdä muutakin. Tiedän kuitenkin juovani litratolkulla nesteitä päivittäin ja kalorilaskuria en edelleenkään tarvitse. Musta tuntui että jouluna olin syönyt vähintäänkin kymmenen kilon edestä ja tänään astuessani vaakaan ekaa kertaan moneen kuukauteen – siis ainakin kolmeen – totesin että syksyn aikana olen kerännyt komeat kaksi kiloa lisää. Eiköhän noi katoa itsestään kun tää jatkuva herkkujen syönti loppuu vuoden vaihtuessa. 

Saa nähdä hiipuuko tämä pihakaantuminen Fitbit Flexiin, vai syveneekö se lopulta pidempiaikaiseksi rakkaudeksi.

Fitbit Flex



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.