maanantai 22. joulukuuta 2014

silmälaseja, onnettomuuksia ja joulunhenki

Fredde - tästä päivästä eteenpäin L saa olla Fredde mun valistuneen ymmärryksen mukaisesti - kävi aamusta hammaslääkärissä puhdistuttamassa purukalustonsa joulukuntoon ja vetäytyi sen jälkeen yläkertaan kera puhelimen ja muutaman tietokoneen. Kahdesti me taidettiin törmätä siihen ennen iltaseiskaa, se oli ratkaissut sillä aikaa jonkun koko maapallon tietokonesysteemejä pyörittävän ongelman. Hyvä niin, tulkoon joulu, ja jatkukoon tietojenkäsittely koko maailmassa.

Me sen sijaan käytiin aamusta M:n kanssa silmälääkärissä, korjautettiin samalla – ilmaiseksi – rikkimenneet lasit, tilattiin uudet silmälasit M:n valinnan mukaan ja törmättiin samalla naapurin nuorikkoon, joka näemmä nykyään työskentelee meidän silmälääkäriasemalla. M oli innoissaan, ja nautiskeli suunnattomasti uusien lasien valinnasta. Allekirjoittanut oli vähän hämmentynyt kun rinsessa valkkas itselleen mutsinsa silmälasit, violeteilla sangoilla, mutta lasten koossa vaan. Silmälasit muuttui lukulaseista ainalaseiksi ja se huomioitiin valitsemalla ne itsestään tummentuvat aurinkolasilinssit, plussaa sillä on +1.75, enemmän kuin allekirjoittaneella ikänäköä.



nää on mun lasit, M saa samat OGI:n lasit violeteilla sangoilla

Uusia silmälaseja me juhlistettiin Starbusckissa todeten ettei siellä nykyään ole ainuttakaan herkkua jota meidän lauma vois syödä. Kaikessa, siis ihan kaikessa on maitoa... kysyn vaan, meidän lapsukaiset kun ei ole ainoita jotka ei voi tai halua käyttää maitotuotteita tai välttävät syystä tai toisesta maitoproteiinia. Onhan siellä piru vie otettu pähkinäallergisetkin ja gluteiinittomat huomioon!!!



Silmälääkärin jälkeen me rakennettiin legoista ravintola ja junatalli, ja syötiin luova lounas, josta joku ystävällinen vois – kiitos! – ojentaa mulle ystävällisesti sen vuodenmutsi pokaalin.





Iltapäivästä ne halua ajaa pyörällä puistoon, tai siis M ja K halus, O käveli. Puolisentuntia myöhemmin soitin ensin Freddelle ja pyysin sitä hakemaan meidät kun kynnelle kykenee, ja sen jälkeen neuvottelin lastenlääkäriaseman sairaanhoitajan kanssa M:n vammojen vakavuudesta. Otin lääkäriajan alkuillaksi ja peruutin sen tuntia myöhemmin jalan ollessa taas käyttökelpoinen.



jossakin kaukaisuudessa - vasemmalla - pinkki M

kipee...

kävelee nuoralla

oppii kiipeämään

kiipee lisää

...ja lisää

...ja vuoden valokuva, tässä se meinaan putoo...



Myöhemmin me katsottiin elokuvaa, O oppi makaamaan sohvan selkänojalla sisarustensa tavoin, ja me käytiin M:n kanssa kahdestaan ruokakaupassa ja ihailemassa jouluvaloja joulunhengen saatua selvästi henkisen yliotteen mun rakkasta tyttärestä. Joulunhengen yliote kun ilmenee jatkuvana riitelynä, kimakkana huutona ja jannujen kiusaamisena. Joulunhenkeä piti siis vähän ravistella ja lopulta me saatiin tilanne taas tasapainoon. 

uusi taito on uusi taito, oli se miten vähäinen hyvänsä

M irtaantuu liiallisesta joulunhengestä askartelemalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.