Siirry pääsisältöön

joulurauha tavoitettu

Tänään sen vihdoinkin löysin, tasan viikko ennen joulua tavoitin joulurauhan. Pullat on leipomatta, osa karkeista tekemättä, kasa lahjoja pakkaamatta. Kalat pitää muistaa ostaa ja graavata ja kinkkukin paistaa ja puuroakaan ei olla syöty. Ne ehtii kyllä, ja jos ei ehdi niin joulu tulee ilmankin. Hetki sitten painoin vikaa kertaa enteriä amazonin verkkokaupassa ja tilasin ne viimeisetkin lahjat. Huomenna on vika koulupäivä, siitä alkaa loma.

joskus aika usein rauha löytyy kahvikupista

Aamulla istuin kahvilla ystävän kanssa. S on mulle ihan parasta terapiaa, toisen samanmoisen äiti. Kukapa ymmärtäisi paremmin tätä meidän hullunmyllyä. L menee illalla ulos työkavereittensa kanssa, ehkä mä keittelen sen riisipuuron noille ruuaksi. En muista koska olisin kyennyt yhtä seesteiseen tunnelmaan... ehkä otin vahingossa tupla satsin niitä mun pillereitä eilen. Ei huolta, en ottanut kyllä tää sisäisen rauhan löytyminen on ihan S:n ansiota.


O oli koulussa tehnyt jouluaapisen

Taustalla soi mun joululaululempparit, ne suomalaiset hyminät joita kukaan muu perheessä – paitsi ehkä O - ei halua kuunnella:

Lapsuutemme joulu – Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Jo joutuu ilta – Joulu Ainolassa
Tervehtii jo meitä – Joulu Ainolassa
Andante Festivo – Joulu Ainolassa
Jeesuslapsi suloinen - Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Jouluruno - Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Muistojen joulu - Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Jouluhymni - Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Lullay – Rajaton
Taivaanvalkea – Rajaton
Tuo Armon Valkokyyhky – Rajaton

Kuninkaat kulkevat, katsokaa! – Rajaton



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän