Siirry pääsisältöön

hyvää joulua rakkaat lukijat!



Kommentit

  1. Ihan huippu blogilöytö, ilmoittaudun ilolla lukijaksi. :) Ensinnäkin sain ihanaa vertaistukea lukiessani arjestasi erityislasten vanhempana. Meillä on 8-vuotiaalla pojalla just tutkimukset menossa, että missä mättää. Normimeininkiä hänen kanssa ei todellakaan ole. Eka diagnoosi jo saatu psykan puolelta, mutta luulen etta neurologisellakin puolella jotain on... Neljä muutakin lapsukaista löytyy. Muut on ihan jees, mutta 3,5-vuotiaasta alkaa löytyä tuttuja piirteitä. Hmmm..... ;)
    Toisekseen blogiisi tuo ihanan mausteen se, että asut Amerikassa. Omia rakkaitani (vanhemmat, sisaruksia, sukua...) asuu sielläpäin liuta ja sitä kautta oon ihastunut itekkin maahan.

    Rentouttavaa ja nautinnollista joulunaikaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana hyvänmielen kommentti. Kiitos ja ihanaa joulua!

      Poista
    2. Niin ja vielä... voimia siihen raskaaseen selvittelyvaiheeseen.

      Meillä diagnooseista on ollut ihan valtavasti "iloa" kun ollaan niitten myötä pystytty hakemaan itsellekin tietoa ja sitä kautta myös ymmärrystä lasta kohtaan. Kannustan aina jokaista joka vähänkin miettii näitä asioita viemään laspen ongelmia rohkeasti eteenpäin ja hakemaan aupa.

      Poista
  2. Hyvää Joulua! Ja suuret kiitokset blogistasi, joka tuo vuoden jokaiselle päivälle iloa ja ajatuksia. Onnellista Uutta Vuotta myös! Olkoon vuosi 2015 yhtä ihana kuin tämä kulunutkin - elämänmakuinen siis. Terkut Haartman instituutista, jossa käyn töissä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jutta! Hyvä kun pidät yllä suomalaisen lääketieteen perinnettä. Vuosi 2014 oli hyvä vuosi, toivottavasti 2015 tulee tosiaan olemaan yhtä hyvä, ihana ja elämänmakuinen - myös siellä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi