Siirry pääsisältöön

välillä on välipäiviä

Joulu tulee jo korvistakin. Joulua on nyt vietetty marraskuun loppupuolelta ja on hyvä aika pistää pillit pussiin, kantaa kuusi pihalle ja huokaista helpotuksesta. Fredde surffaa netissä tuolia joulukuusen paikalle, tietänette että joulukuusi jättää paikalleen tyhjyyden, sellaisen mikä pitää "tietysti" täyttää. Kyllähän toi Herman Millerin tuoli mullekin kelpais, mut mä haluan myös tyynyn. Sen tyynyn kippaisin kuitenkin mieluummin sohvaan kuin tohon Eamesiin.

Herman Miller Eames

Nää Alexandra Fergusonin tyynyt on aivan mahtavia!


Kinkku dumpattiin eilen vikalla jouluvierailulla suomalais-bulgarialais-hollantilaiseen perheeseen. Siellä se sai hyvän uuden kodin ja tukun innokkaita syöjiä. Sillä samaisella vierailulla sen vastapuolen isä ja äiti hengästyi ja huokaisi helpotuksesta kun me kärrättiin meidän villieläinlauma lopulta pihalle. Niitten kiltit tyttölapset kun otti ihan kiitettävästi vauhtia meidän apinoista.




Kirkossa pappi totes kieliposkella että tänä sunnuntaina täällä on vaan tosiuskovaiset, onhan takana ensin sunnuntaijumalanpalvelus, sen jälkeen joulukirkko akselilla tiistai-keskiviikko ja nyt sunnuntaina TAAS jumalanpalvelus. Henkilökohtaisesti joudun toteamaan että nautin suuresti näistä hiljaisemmista sunnuntaista. Jouluna meidän kirkossa oli vajaat 5000 ihmistä kuuntelemassa joulun evankeliumia.

kirkon uusi siipi valmistuu tammikuun loppupuolella


Joululoma on haastavaa aikaa lapselle joka nauttii eniten niistä normaaleista arjen rutiineista. Meillä riidellään, kiukutellaan ja itketään paljon. Yritän olla osallistumatta. Joulu oli liikaa K:lle, joululoma taas on aivan liian suuri kokonaisuus M:lle.

Muistan miten joskus vuosia sitten luin suomalaisesta kansanedustajasta, joka oli adoptoinut lapsen kiinasta. Tai siis oikeastaan luin sen kansanedustajan blogia. Lapsi oli tähtitieteellisen fiksu ja filmaattinen ja totaalisen poikkeava, kun osas syödä puikoilla. Mietin jos silloin – lapsettomana – että eihän siinä kai nyt mitään hirvittävän kummaa ole jos kiinalaisessa lastenkodissa kasvanut lapsi syö ruokansa kahdella tikulla, mietin oliko toinen koskaan haarukkaa nähnytkään.




Lauma ei syö makaronilaatikkoa. Lauma ei syö kalakeittoa. Lauma ei syö nakkikastiketta tai makkarakeittoa. Lauma laskeutuu joulusta takaisin arkeen syömällä sitä niitten tavallista, teen niille sukiyakia ja kasvistempuraa. Elämä hymyilee meille hetken ennen seuraavaa kohtuuttomalta tuntuvaa estettä. 



En ole liittynyt sen enempää tipattomaan kuin tipalliseenkaan tammikuuhun. Pärjään edelleen oikein hyvin ilmankin. Viiniä ja olutta kuluu tasaiseen tahtiin vuoden jokaisena päivänä, enkä tarvitse myöskään ryhmää muistuttamaan nestetasapainon tärkeydestä. Kiitos vaan.

sain synttärilahjaks päärynän

jannut ja niitten joululahjatabletit

M piirsi kuvan K:sta




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää