sunnuntai 28. joulukuuta 2014

välillä on välipäiviä

Joulu tulee jo korvistakin. Joulua on nyt vietetty marraskuun loppupuolelta ja on hyvä aika pistää pillit pussiin, kantaa kuusi pihalle ja huokaista helpotuksesta. Fredde surffaa netissä tuolia joulukuusen paikalle, tietänette että joulukuusi jättää paikalleen tyhjyyden, sellaisen mikä pitää "tietysti" täyttää. Kyllähän toi Herman Millerin tuoli mullekin kelpais, mut mä haluan myös tyynyn. Sen tyynyn kippaisin kuitenkin mieluummin sohvaan kuin tohon Eamesiin.

Herman Miller Eames

Nää Alexandra Fergusonin tyynyt on aivan mahtavia!


Kinkku dumpattiin eilen vikalla jouluvierailulla suomalais-bulgarialais-hollantilaiseen perheeseen. Siellä se sai hyvän uuden kodin ja tukun innokkaita syöjiä. Sillä samaisella vierailulla sen vastapuolen isä ja äiti hengästyi ja huokaisi helpotuksesta kun me kärrättiin meidän villieläinlauma lopulta pihalle. Niitten kiltit tyttölapset kun otti ihan kiitettävästi vauhtia meidän apinoista.




Kirkossa pappi totes kieliposkella että tänä sunnuntaina täällä on vaan tosiuskovaiset, onhan takana ensin sunnuntaijumalanpalvelus, sen jälkeen joulukirkko akselilla tiistai-keskiviikko ja nyt sunnuntaina TAAS jumalanpalvelus. Henkilökohtaisesti joudun toteamaan että nautin suuresti näistä hiljaisemmista sunnuntaista. Jouluna meidän kirkossa oli vajaat 5000 ihmistä kuuntelemassa joulun evankeliumia.

kirkon uusi siipi valmistuu tammikuun loppupuolella


Joululoma on haastavaa aikaa lapselle joka nauttii eniten niistä normaaleista arjen rutiineista. Meillä riidellään, kiukutellaan ja itketään paljon. Yritän olla osallistumatta. Joulu oli liikaa K:lle, joululoma taas on aivan liian suuri kokonaisuus M:lle.

Muistan miten joskus vuosia sitten luin suomalaisesta kansanedustajasta, joka oli adoptoinut lapsen kiinasta. Tai siis oikeastaan luin sen kansanedustajan blogia. Lapsi oli tähtitieteellisen fiksu ja filmaattinen ja totaalisen poikkeava, kun osas syödä puikoilla. Mietin jos silloin – lapsettomana – että eihän siinä kai nyt mitään hirvittävän kummaa ole jos kiinalaisessa lastenkodissa kasvanut lapsi syö ruokansa kahdella tikulla, mietin oliko toinen koskaan haarukkaa nähnytkään.




Lauma ei syö makaronilaatikkoa. Lauma ei syö kalakeittoa. Lauma ei syö nakkikastiketta tai makkarakeittoa. Lauma laskeutuu joulusta takaisin arkeen syömällä sitä niitten tavallista, teen niille sukiyakia ja kasvistempuraa. Elämä hymyilee meille hetken ennen seuraavaa kohtuuttomalta tuntuvaa estettä. 



En ole liittynyt sen enempää tipattomaan kuin tipalliseenkaan tammikuuhun. Pärjään edelleen oikein hyvin ilmankin. Viiniä ja olutta kuluu tasaiseen tahtiin vuoden jokaisena päivänä, enkä tarvitse myöskään ryhmää muistuttamaan nestetasapainon tärkeydestä. Kiitos vaan.

sain synttärilahjaks päärynän

jannut ja niitten joululahjatabletit

M piirsi kuvan K:sta




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.