Olen kutsunut
muslimiystäväni poikineen meille tapaninpäivänä leikkimään. Kyllä. Tässä kohdassa
on oleellista että pojan äiti on muslimi. Normiarkena sillä ei ole mitään
merkitystä, mutta tässä kohdassa ystävän uskonnollinen tausta on avainasemassa.
Ne tulee meille
tapaninpäivän aamuna joskus kymmenen ja yhdentoista välissä. Me sovittiin et
lapset saa pelata lautapelejä ja tietty leikkiä kaikilla ihanilla edellisenä
päivänä saaduilla leluilla. Äiti huokaisee helpotuksesta, jos kaikki menee
putkeen me voidaan olla naisten kesken ja lapset toimii ainakin kohtuullisen
vähäisen valvonnan varassa.
Päätän
leikkideittikutsun – ystäväni hyvin tuntien – vedoten siihen, että koska on
edelleen joulu, on tarjolla myös kuohuvaa. Ystävä nyökkää iloisesti ja vastaa
et kiinni veti. Sanon vielä, et jos ennen puolta päivää tuntuu liian
paheelliselta siemailla kuplivaa, voi sekaan lorauttaa aina tipan
appelsiinimehua. Mimosa kun on aamiaisjuoma. Ei kuulemma tartte, maistuu ilman mehuakin.
Kippis!
Kommentit
Lähetä kommentti