maanantai 15. joulukuuta 2014

tule joululoma jo

On maanantaiaamu. Olen taas kerran pakannut kolme reppua, laittanut kolmet eväät, sukinut ja harjannut, patistanut ja muistuttanut, vetänyt vessan kahdesti sen jälkeen kun joku muu ei muistanut. Olen paistanut vohveleita ja kuullut että ne on pahoja. Olen saattanut kaksi lasta koulubussiin ja pakannut yhden isänsä autoon. Olen etsinyt silmälaseja sen kanssa joka ne hukkasi – taas. En löytänyt. Lapsen lohdutuksen sanat; ”Äiti, ei se mitään. Mä nään oikein hyvin jos ei tartte tehdä matikkaa tai lukea”  kirvoitti miltei sen nielaistun karjaisun. Tyydyin kysymään että mitä se kuvittelee siellä koulussa tekevänsä ja sain vastaukseksi; ”Ai joo”. Olen ottanut vastaan maanantaiahdistusta siltä joka toimii elämässään muutenkin kolmannesnopeudella, ja joka ei ehdi koskaan – ainakaan maanantaisin – yhtään mihinkään. Se ei halunnut mennä kouluun, ainakaan isänsä kyydillä, eikä oikeastaan muutenkaan. Se ei halunnut pukea eikä laittaa kenkiä eikä oikeastaan mitään muutakaan. Sanoinko jo että aamiainen oli pahaa? Viisi yötä lasten joululoman alkuun, kymmenen jouluun – tule joululoma kultainen.

Vihdoinkin saan juoda kupin kahvia rauhassa. Istun ja nautin aamusta huolimatta siitä että yläkerrassa vallitsee pyykkikaaos, jannujen lounaat odottaa pakkaamistaan, ekojen joulujuhlien pikkuleivät pitää asetella nätisti esille, suihkussakin tarttis käydä ja näyttää taas nätiltä. Nyt on mun aamuhetki, onni on tässä.

sunnuntaiherkkua

Eilen me leivottiin pipareita, kaupan valmiista taikinasta kun tajusin et siinähän ei ole maitoa, ja me koristeltiin ne piparit ja mä poltin kolme sormea tehdessäni hirsimökkiä pretzeleistä. Oli sunnuntai ja me syötiin yhdessä fondueta. Kävin mä kampaajallakin.



onni on Seattlen talvi










Lauantaina juhlittiin ystävien kanssa, talo täyttyi ihmisistä ja iloisesta puheensorinasta. Ystävät on suuri siunaus. Meidän joulujuhlat oli ennen perinne. Sit syntyi kolme lasta ja perinteet siirrettiin komeroon vaippojen ja uhmakohtausten tieltä. Onneksi lapset kasvaa ja vanhat perinteet voi kaivaa taas esiin komerosta.




ihana synttärilahja, kiitos Kummitäti T

kiitos Taideope! Tää on niin suloinen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.