maanantai 18. elokuuta 2014

hyvää huomenta vapaapäivä

Taas on maanantai ja mä istun taas yöpaidassa tässä koneella. Kello on kohta yksitoista. L lähti töihin joskus ennen kukonlaulua ja me M:n kanssa heräiltiin poikien huoneesta kuuluviin leikin ääniin vähän ennen yhdeksää. Silmissä painaa vielä väsymys neljän päivän työputkesta ja sylissä istuu tutusti Koira. Työviikonloput menee nopeesti. Aamulla on muutama hassu tunti aikaa ja sit pitää jo mennä. Oltiin me tosin lauantaina naapurin tytön kolmeveebileissä.

melkoinen kaakku kolmevuotiaalle... myös ruusut ja rusetti oli sokerista

Päivän aamiaistarjoilut on edelleen levällään, K:n ja M:n maapähkinävoileipien muruset ja O:n munakokkelin jämät, tiskikoneen sentään tyhjensin aamiaista laittaesani. Soitan ja varaan lapsille kiipeilyajan huomiselle, kesän viimeinen vähän erityisempi huvitus. Kirjoitan M:n rehtorille sähköpostin jossa kyselen tytön sijoituksesta syksyksi; onko opettaja jo tiedossa? Onko meidän mahdollista tavata erityisopen ja open kanssa ennen koulunalkua? Olkkarissa K hyökkää M:n kimppuun M:n ärsyttäessä ja muistan ettei jannu ole saanut vielä lääkettään. K saa lääkkeensä, lähtee yläkertaan rauhoittumaan ja M ja O jatkavat olohuoneessa legokaupungin rakentamista. Olohuoneesta kuuluu kaksikon kikatus. Tasan kaksi viikkoa koulunalkuun.

pilvenpiirtäjäkaupunki - Bellevue


Sivuhuomautuksena totean ettei meillä varsinaisesti jaella jäähyjä. K saa tulla takaisin alakertaan kun kokee olevansa valmis, ja se menee sinne yläkertaan rauhoittumaan myös ihan itsenäisesti, ilman kapinaa tai vastustelua. Se lukee huoneessaan kirjan tai kaksi, leikkii hetken ja palaa mukaan vähän paremmalla mielellä. On niitä joskus kannettukin rauhoittumaan, keskimäärin se on edelleen M joka tarvitsee apua tähän siirtymään.

Tuijotan seinällä olevaa kalenteria ja mietin että sinne pitäis ripotella M:n sosiaalistentaitojen ryhmä, psykologikäynnit ja jalkapalloharkat. Muistan että mulla on perjantaina seurantakäynti lääkärissä ahdistuslääkityksestä. Neljä viikkoa takana ja vointi on kohentunut ihan valtavasti. Maailma on taas saanut takaisin järjellisemmät mittasuhteet.


Tänään on L:n synttärit. Me leivotaan lasten kanssa suklaakakku, kaupasta pitäis vielä hakea skumppaa ja kukkia – kukat on mulle. Lapset haluaa askarrella kortteja. Lahja ostettiin jo viimeviikolla ja se odottaa autotallissa iltaa. L on luvannut karata töistä aikaisemmin. Hyvä niin, se on tehnyt töitä jo seitsemän päivää putkeen, ympäripyöreitä päiviä. Joskus mietin miten se jaksaa, mutta kyllä se kovasti väittää jaksavansa, ja onhan meillä lokakuussa taas viikko lomaa. 

aamukahvikaveri

38 kommenttia:

  1. Heippa, saako kysyä, onko teidän lapsilla suomenkieliset nimet?:) Pakko ei ole vastata, jos kysymys on liian uteleva!
    Hyvää vapaapäivää :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Emppu! Meidän lapsilla on kai lähinnä ruotsinkieliset nimet. Mun äidinkieli on ruotsi ja niminä ne sopii mukavasti kaikkiin kolmeen kieleen.

    VastaaPoista
  3. Mitä L tarkkaan ottaen tekee työkseen? Olen käsittänyt, että ainakin jotenkin tietotekniikka liittyy asiaan. Miksi työpäivien pitää olla niin pitkiä ja vapaa päiviä hänellä on niin vähän? Eikö olisi jotain muita vaihtoehtoja ratkaista asiaa? Kuulostaa pitkällä tähtäimellä aika kuluttavalta.

    Sippe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. L:n työ on projektiluontoista ja just nyt ollaan siinä kohdassa missä tehdään töitä melkein yötäpäivää... kun niillä täällä on palaveri kahdeksalta illalla istuu siinä samassa kokouksessa myös ihmisiä Euroopasta aamuyöllä. Kyllä se sit taas helpottaa ja töitä tehdään taas vähemmän :) Kiitos huolenpidosta!

      Poista
    2. Täälläkin kello 20 ja mies istuu makuuhuoneessa palaverissa Intiaan. Osa palavereista on esim. 23.00-00.00. Usa:ssa on erilainen työkulttuuri ja työ on luonnollinen osa muuta elämää. Suomessa voivotellaan enemmän työn määrää. Ei ihmekään, että ihmiset uupuvat Suomessa töihinsä.

      Poista
    3. Jaa, uupuuko ihmiset työssä Suomessa jotenkin enemmän kuin USA:ssa? En ole ilmiötä havainnut. Voisiko kyse olla myös kulttuurieroista? USA:ssa lienee small talk-kulttuuri vallalla ja ehkä puhutaan helpommin iloisia ja pinnallisia juttuja työpaikoilla eikä niinkään esim pureta huolia, jos joku huolettaa tai rasittaa. Suomessa taas ihmiset kertovat ehkä rohkeammin aidoista tunnoistaan, jos joku juttu nyppii.

      Tosin itse olen ollut tekemisissä Suomessa paljon sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat innostuneita työstään ja motivoituneita siihen. Heillä on myös noin 8 tunnin työaika päivittäin , joten vapaa-aikaa jää harrastaa kaikkea kivaa yksin ja perheen kanssa. Nämä eivät kyllä vaikuta työhönsä uupuneilta kuten itsekään en ole työhöni uupunut.

      Suomessa taitaa kuitenkin olla paljon arvostusta myös vapaa-aikaa ja harrastuselämää kohtaan. Moni täällä pitää myös tärkeänä olla paljon läsnä lastensa ja puolisonsa elämässä. En pitäisi sellaista arvo-ja asennemaailmaa uuvuttavana. Ennemminkin virkistävänä ja voimaannuttavana.

      Ihmiskeholla ja mielellä on myös rajansa ja ihan tieteellisten tutkimusten mukaan on terveellistä että lepo- ja virkitysaikaa sekä aikaa unelle on kunnolla. Jatkuva kiire ja univelka sairastuttaa.

      Kyllä ne Suomenkin uupujat ovat lähinnä työnarkomaaneja sekä tylsiin suoritustason töihin joutuneita puurtajia. Kyllä täällä yleisesti ottaen voivat kivasti ne, joilla on mielekäs, kohtuupituinen työaika (esim 8 tuntia päivässä) ja mukavasti vapaa-aikaa perheen parissa ja harrastuksissa. Suomessa arvostetaan sitä, että on aikaa toteuttaa itseään ja nauttia elämästä, muustakin elämästä kuin työelämästä.

      T: Matilda

      Poista
    4. "Kaikkeen tottuu", sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Työskentelykulttuuri USA:ssa alkoi enemmänkin kiinostamaan ja päätin lukea lisää aiheesta. Löysin kiintoisan artikkelin, johon linkkiosoite alempana.Artikkelinkin mukaan USA:ssa tosiaan painetaan töitä paljon enemmän esim Suomeen verrattuna. Lomia on tosi vähän ja kaikki totutetaan tähän tyyliin. Artikkeli on ajalta, jolloin USA:n työttömyysluvut olivat vielä pienemmät. Nyt, kun taloustilanne siellä on huono ja työttömyys lisääntynyt, töissä olevilla on ilmeisesti entistäkin suurempi paine tehdä pitkiä päiviä, jolloin ylitöistä ei kuitenkaan edes yleensä saa korvauksia. Irtsanominen on USA:ssa näemmä helppoa, joten jos ei paina hommia niska limassa kuten muutkin, niin päätyy helposti työttömäksi,uusia töihin tulijoita kun riittää.

      Meininki ei kuulosta minusta järin houkuttelevalta.

      http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_09_06_tyopaivat.html

      Matilda

      Poista
    5. Matilda. Kuinka paljon ihan oikeasti tiedät amerikkalaisesta työkultturista? Monellako työnantajalla olet täällä työskennellyt? Kuinka monessa ammatissa? Entä kuinka monessa työpaikan kahvipöytäkeskustelussa olet ollut mukana?

      Jos katson Eurooppaa kokonaisuutena, laitan kaikki maat samaan purkkiin ja ravistan. Sekoitan kaikki maat, ammatit, työnantajat, työehtosopimukset ja vielä ihmisluonteetkin, lienee mahdollista että saatan vetää aika mielenkintoisia johtopäätöksiä niin suomalaisista kuin suomalaisesta työympäristöstäkin. Eikö?

      L tekee työtä asiantuntijatehtävissä ja on käytännössä yrittäjä. Miltä yrittäjän lomailutilanne näyttää Suomessa? Silloin kun hän vielä oli ison yrityksen palveluksessa, oli vuosittain palkallista lomaa 5 viikkoa. Sitä edeltävällä työnantajalla L:llä oli lomaa 5 viikkoa ja sitä edeltävällä 4. Lasten syntyessä L on myös saanut kuukauden palkallisen isyysloman.

      Itse teen osa-aikatyötä sairaalassa ja saan erillisen korvauksen niin ylityötunneista, juhlapyhistä kuin iltatyötunneistakin. Minulla on palkallista lomaa 3 viikkoa vuodessa kun viikoittainen työaika on noin 24 tuntia viikossa. Jos tekisin 40 tuntista työviikkoa saisin lomaa sen 5 viikkoa vuodessa.

      L on koko työuransa tehnyt työtä jota ei voi sitoa siihen perus 8-16 aikatauluun. Palavereja oli myös aikanaan Suomessa asuessa kummallisiin aikoihin ihmisten kokoontuessa samaan puheluun ympäri maailman. Vastaavasti mun työnteko on aina sisältänyt työvuorolistan ja edeltä määritellyt työajat.

      Mitä kahvipöytäkeskusteluihin tulee niin omalta osaltani voin todeta että jo koulubussipysäkillä tulee täällä keskusteltua syvällisemmistä ja vakavammista asioista kuin työpaikallani Suomessa puhuin ikinä. Tiedän toisen äidin reumadiagnoosista, yhden masennuksesta, kolmannen avioerosta, neljännen siskontytön raiskauksesta ja vastaavasti ne kaikki muut tietää mun hiustenlähdöstä ja ahdistuksista. Sama pätee työoaikalle. Yhdessä täytetään kolleegan avioeropapereita ja ostetaan toiselle autoa. Pohditaan kolmannen kolleegan lapsen ongelmia ja mun lasten koulusysteemejä.

      Poista
    6. Ei tarvitse asua jossain maassa, jotta voi perehtyä kyseisen maan työ-ja loma-aikoihin perehtymällä esim juuri tilastoihin ja tieteellisiin katsauksiin ja asiantuntija-artikkeleihin aiheesta. Yliopistolla opiskellessani olen tottunut käyttämään tilastoja ym lähdemateriaalina ja myös harjoittamaan lähdekritiikkiä.

      Yhden ihmisen kertomus siitä, miten pitkiä lomia hänellä tai hänen miehellään on joskus ollut, ei ole tilastollisesti merkittävä tieto. Ei siitä voi päätellä yhden maan tilannetta.

      Olen toki huomannut jo aiemminkin, että katsot asioita kovin subjektiivisesta vinkkelistä. Jos jotain USA: epäkohtaa ihmetellään tai nostetaan tarkasteluun, aloitat helposti puheen siitä, että "meidän asuinalueella on kuitenkin paremmin, mun tutuilla ei ole kyllä tämmöistä ongelmaa ym vastaavaan tyyliin.

      Monet ihmiset ajattelevat asioita hieman laajemmasta näkökulmasta. Se nyt vaan on fakta (jonka voi tarkistaa tilastoistakin), että USA:n työskentelykulttuuri eroaa rankasti suurimmasta osasta muita länsimaita ja esim juuri Suomesta. Vaikka juuri sinun miehesi olisi joskus saanut pitkiäkin loma-aikoja, se on kuitenkin tilastollisesti USA:ssa harvinaista kuten esim tilastokeskuksen artikkeleista käy ilmi.

      Yksis: Kuinka paljon ihan oikeasti osaat objektiivisesti tarkastella suurempia kokonaisuuksia kuin teidän oma lähipiirinne ja lähiönne? Kuinka paljon ihan oikeasti olet pohtinut eri yhteiskuntamallien ja erilaisten lainsäädännöllisten päätösten vaikutusta ihmisten hyvinvointiin?

      USA on valtio. Suomi on valtio, Brasilia on valtio. Venäjä on valtio. Kiina on valtio. Intia on valtio. Eurooppa ei ole valtio.

      Olet ennenkin yrittänyt tuputtaa näkemystäsi siitä, että USA ja Eurooppa ovat rinnastettavissa kokonaisuuksina. Me eurooppalaiset emmekä me suomalaisetkaan niele tätä ajatusta noin vain. Ei ainakaan suurin osa meistä. USA:lla on tietty identiteetti ja asenneilmastonsa valtiona kuten on Suomellakin.

      Aina, jos USA:n olojen kritiikki ei miellytä, ei kannattaisi vetäytyä piiloon oman kaupungin tai lähiön tai perhepiirin bunkkeriin. "Ei meillä noin..."

      Ihmiset yleensä eivät autistisen epäempaattisesti ajattele vain sitä, miten itsellä ja omalla perheellä ja lähi-ihmisillä menee... Monia kiinnostaa valtion ja sen ihmisten laajempikin tilanne. Miten ihmisillä keskimäärin ja tilastollisestikin ottaen asiat menee. Miten kussakin maassa on asiat hoidettu, millainen arvomaailma siellä on ja miten se näkyy juuri esim työkulttuurissa, koulutusmahdollisuuksissa ja terveydenhoitomahdollisuuksissa. Monia ihmisiä, kuten minuakin, kiinnostavat myös laajemmat näkymät kuin yhden perheen tilanne.

      Jotta asioista ei puhuttaisi vain mutu-tuntumalla voi asioita tarkastella myös tieteellisistä tutkimuksista, analyyseista ja tilastoista. Yhden perheen kokemuksista ei voi vetää kovin pitkällisiä johtopäätöksiä.

      Sinänsä toki L:n nykyinen työskentelymäärä ja vähäiset vapaa-ja loma-ajat sopivat siihen kuvaan, jonka tilastot ja tieteellisetkin tutkimukset anatvat USA:n työkulttuurista. Yllä lainattu artikkeli on yksi erittäin valaiseva selostus maanne työkulttuurista, vaikka se ei kauniilta ehkä kuulostakaan.

      Matilda

      Poista
    7. Olet asunut USA.ssa pitkään. Olit melko nuori, kun asuit Suomessa ja kävit täällä töissä. Keski-ikäiset ihmiset puhuvat usein eri tavoin ja eri aihepiireistä kuin nuoret lapsettomat ihmiset.

      Lienee mahdollista, että se millaisia keskusteluja nuorena Suomessa asuessasi kävit kahvipöydässä kertoo enemmän sinusta itsestäsi silloin kuin silloin ympärilläsi olleista ihmisistä. Niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan.

      Nyt sinulla on enemmän elämänkokemusta ja paljon raskaitakin asioita takana ja haasteita lastesi terveydentilan takia ym. Ehkä sinussa on nykyään enemmän tarttumapintaa kuin nuorempana, Ehkä itsekin olet avoimempi ja inhimillisempi. Ehkä kerrot itse elämäsi kipeistä asioista ja ehkä siksi sinullekin kerrotaan.

      Hyvä, jos USA ei ( enää?) olekaan se pinnallisen small talkin maa, jona monet ovat sen kokeneet ja josta useat sosiaalipsykologiset sekä kulttuurintutkimuksen merkkiteokset ovat puhuneet. Hienoa, jos sieltä löytyy aidoista tunnoista puhuvaa syvällistä seuraa.

      Suomi ei nyt kuitenkaan tietääkseni koskaan ole ollut small talkin luvattu maa. Ei minkään tutkimuksen mukaan. Piti sitä nyt sitten hyvänä tai pahana. Itse olen löytänyt Suomessa aina syvällisiä ja avoimia keskustelukumppaneita, työkavereita ja ystäviä, Ikävä kuulla, että sinulla ei ole niin hyvät muistot Suomen aikojesi työpaikkakeskusteluista. Mitä olen luonnettasi ja arvomaailmaasi blogiasi lukemalla seurannut, voin kuvitella, että USA onkin sinulle todellakin sopivampi paikka asua kuin Suomi. Täällä ei varmastikaan asu ihan niin paljon sinun kanssasi samanhenkistä porukkaa kuin nykyisessä kotimaassasi. Eipä siis ihme senkään puolesta, että nautit nykyisistä kahvipöytäkeskusteluistasi Suomen aikojen keskusteluja enemmän.

      Matilda

      Poista
    8. Kuule Matilda, tätä yhteiskunnallista keskusteluahan käytiin tässä blogissa jo aiemminkin ja silloin Yksiksen bloggauksesta taisikin jo tulla vastauksia kysymyksiisi. "Kuinka paljon ihan oikeasti osaat objektiivisesti tarkastella suurempia kokonaisuuksia kuin teidän oma lähipiirinne ja lähiönne? Kuinka paljon ihan oikeasti olet pohtinut eri yhteiskuntamallien ja erilaisten lainsäädännöllisten päätösten vaikutusta ihmisten hyvinvointiin?"

      Bloggauksessa VÄLINPITÄMÄTÖN Yksis kirjoittaa esim näin:

      Toisaalta olen kulmikas myös ihan oikeassakin elämässä. Tänä aamuna huomaan selkeästi olevani myös välinpitämätön. En koskaan aiemmin ajatellut olevai erityisen välinpitämätön, mutta joudun myöntämään että lauantaiaamuna matkalla lasten jalkapalloharjoituksiin en uhraa ajatustakaan kenenkään muun hyvinvoinnille kuin oman perheeni."

      "Ikeasta ajan kaupungin teollisuusalueitten halki trendikkääseen ostoskeskukseen ja talutan kaltaisteni kanssa oman jälkikasvuni siihen huonekaluliikkeeseen joka on ”must.” Room & Boardissa me kierretään hyvän aikaa ja yhteiskunnallisten epätasa-arvoisuuksien miettimisen sijasta keskityn paimentamaan jälkikasvuani koska en halua maksaa yhtään rikkoontunutta monen tonnin peiliä. Lähden kaupasta tuntia myöhemmin reilusti köyhempänä. En miettinyt hetkeäkään niitä ihmispoloja jotka tehtaassa tekee niitä tuoleja alhaisella palkalla, halusin tuolit. En miettinyt sitä tyyppiä joka väsää meidän ruokapöydän uuden valaisimen. Mietin miten kivalta ne näyttää meillä, uudet tuolit ja uusi valaisin – siitä lampusta olisin voinut maksaa enemmänkin, onneksi ei kuitenkaan tarvinnut. "

      "Avatessani viinipullon ja kaataessani sen Riedelin lasiin en taaskaan uhrannut ajatustakaan niille meksikolaisille jotka ovat ne rypäleet keränneet. Niille joilla ei ole vakuutusta, eikä todennäköisesti myöskään oleskelulupaa saati työlupaa. Kaikkien edellämainittujen sijasta pohdin viiniä siemaillessani, miten hyvältä se maistuisi helteisenä kesäpäivänä."

      Yksis on jo aiemmin antanut sen kuvan itsestään, että hän ei ole ehkä yhteiskunnallisesti kaikkein valveuntuneinta tyyppiä. Yksis ei taida olla niitä ihmisiä, jotka haluaa esim ajaa muutoksia yhteiskunnan lainsäädäntöön, jos olosuhteet eivät maassa ole yleisesti ottaen suurella osallla ihmisistä kovin hyvin. Jotkut ovat tälläisiä asioita kohtaan välinpitämättömämpiä kuin toiset. Kaikki eivät ole kiinnostuneita näitä asioita pohtimaan. Riittää jos oman perheen elintaso on hyvä.

      Minustakin kyllä tuo USA:n työkulttuuri tekee hallaa lähes kaikille. Ei vain niille vähempiosaisille. Kyllä tarpeeksi pitkät loma-ajat ja riiittävä määrä vapaa-aikaa olisivat kaikkien ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle tärkeää.

      Susanna

      Poista
  4. Kannattaisi varmaan asua Norjassa, Belgiassa tai Hollannissa. Niissä maissa tuottavuus on joko samalla tasolla tai korkeampi kuin USA:ssa, mutta vapaa-aikaa ja lomia on silti selvästi enemmän kuin esim juuri USA:ssa.

    USA on Norjan jälkeen toiseksi rikkain OECD-maa, mutta varallisuus perustuu kovaan työntekoon, ekonomisti Sylvia Allegretto Economic Policy Institutesta sanoo. Vaikka USA:ssa työn tuottavuus on hyvällä tasolla, Norja, Belgia, Ranska, Irlanti ja Hollanti joko yltävät tai ohittavat maan tason, hän huomauttaa.

    "- Työn tuottavuus on USA:ssa kiistämättä hyvä, mutta niin se on myös useissa Euroopan maissa, joissa töitä tehdään vähemmän. Tästä voikin vetää sen johtopäätöksen, että merkittävä osa USA:n elintasosta ei ole seurausta huomattavasti tehokkaammasta työnteosta, vaan pikemminkin siitä, että täällä useammat työntekijät paiskivat pidempiä työpäiviä kuin muissa maissa, Allegretto sanoo."

    Peter

    VastaaPoista
  5. Joo, ihan hyvä, että mietit miten L jaksaa. Toivottavasti tuollainen työskentelytahti muuttuu pian leppoisammaksi.
    Mun mies väitti jaksavansa. Teki ympäripyöreitä päiviä pitkään. Nukkui liian vähän. Niin sitten kävi, että hän kuoli alle nelikymppisenä sydänkohtaukseen. Nyt kun olen uudessa avioliitossa, puhun usein miehelleni vapaa-aikojen ja rentoutumisen tärkeydestä. Hän menee onneksi aikaisin nukkumaan, eikä tee liikaa töitä ja liikkuu paljon. Syökin terveellisesti. Toivon kovasti, että tämä mies pysyy hengissä pitkään.

    Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin osanotto miehesi poismenon johdosta.

      Poista
    2. Kiitos! Aika parantaa haavoja, mutta koville se otti.

      Nina

      Poista
  6. Matilda, olen samaa mieltä, että Yksis monesti kirjoittaa asioista subjektiivisesta näkövinkkelistä ja kärjistäen, mutta sorrut omassa kommentoinnissasi samaan. Olen itsekin kritisoinut monia Yksiksen kirjoituksia, mutta ehkä hän haluaakin kirjoittaa asioista vain omasta näkökulmastaan eikä tehdä yhdestä blogikirjoituksesta mitään väitöskirjaa, johon etsii erilaisia näkökulmia.

    Ensimmäisessä kommentissasi kirjoitat, että et ole huomannut, että Suomessa ihmiset ovat enemmän uupuneita töihinsä kuin USA:ssa. Osassa työpaikoissa riittää 8-16 työskentely, mutta on myös paljon paikkoja jossa odotukset ovat paljon enemmän. Itse työskentelin Suomessa eräässä suuressa kaupanalan yrityksessä ja siellä oli ihan tavallista, että ihmiset jäivät sairaslomalle uupumuksen takia. Suomessa sairaslomalle on helppo jäädä ja ajalta saa vielä palkkaakin. Esimerkiksi IT-alan työt saattavat olla ajoittain todella kiireisiä ja silloin myös työntekijöiltä odotetaan joustoa. Kirjoitit myös, että ehkä täällä USA:ssa jutellaan työpaikalla vain iloisia ja pinnallisia juttuja. En ole kyllä Suomessakaan jutellut työkavereiden kanssa mitään syntyjä syvempiä. Ajattelen niin, että töissä tehdään töitä ja rupattelut sitten vapaa-aikana. Itse ainakin haluan pitää työminäni ja arkiminäni erillään. Sanot myös, että Suomen uupujat ovat lähinnä työnarkomaaneja ja tylsiin suoritustason töihin joutuneita puurtajia. Mihin tuo väite perustuu? Mä uskaltaisin väittää, että työnarkomaanit on niitä viimeisiä uupujia, työ on heille motivoivaa ja mielekestä tekemistä. Tunnen tälläisiä ihmisiä paljonkin.

    Täällä USA:ssa totutaan tekemään töitä jo nuoresta. Monet ovat töissä koulun ohella ja jatko-opiskeluitakin rahoitetaan työnteolla. Koulussa läksyjä on enemmän kuin Suomessa. Täällä kasvetaan kovaan työntekoon ja se on luonnollinen osa elämää. Laiskemmat eivät pärjää ja täällä yhteiskuntakaan ei tule niin helposti pelastajaksi. Sen vuoksi monesti sanonkin, että tämä maa sopii sellaiselle puurtajalle joka uskoo olevansa oman onnensa seppä. Jos ei ole valmis tekemään kovaa työtä menestyksen eteen, niin kannattaa pysytellä poissa :) Meidän perheelle USA sopii ja viihdymme täällä erinomaisesti. Täytyy myös muistaa, että täkäläinen työkulttuuri on osa tätä kulttuuria. Eivät ihmiset täällä surkuttele kohtaloaan sen takia, että joku Suomessa saa 5 tai 6 viikkoa vuosilomaa ja vielä lomarahat päälle. Tässä alla linkki mielenkiintoiseen Hesarin artikkeliin, jossa otsikkona "Amerikassa alkoi lyhyt loma: Pitkät vapaat haiskahtavat sosialismilta". Summa summarum - Suomalaisilla ei ole mitään syytä surkutella meidän USA:ssa asuvien kohtaloa, kun ei me sitä itsekään tehdä.

    http://www.hs.fi/ulkomaat/a1408165039465?jako=7dbc93ec31a163335a994b99fcd37374&ref=fb-share

    Kirjoitat myös täkäläisestä taloustilanteesta ja työttömyydestä. Tiesitkö, että täkäläinen taloustilanne on kohentunut EU:ta paljon nopeammin ja työttömyysluvut ovat pienentyneet 2010 vuodesta lähtien. Lama oli täällä pahimmillaan 2007-2009.

    VastaaPoista
  7. Kiitti tosi hyvästä artikkelista! Se kuvaa myös mainiosti USA:N tilannetta ja arvomaailmaa. :

    " Amerikkalainen saa keskimäärin kymmenen palkallista vapaapäivää vuodessa."

    "Rehobothin rannalla työkeskeisyydelle löydetään muitakin selityksiä. Yksi on pelko.

    "Yhdysvalloissa elämä on työtä, ei työ elämää varten", sanoo 22-vuotias opiskelija Julia Joo.

    "Amerikkalaiset pelkäävät, ettei heitä arvosteta, elleivät he työskentele ahkerasti."

    Toinen syy on pakko. Kun taloustilanne on kehno, työnantajilla on varaa valita.

    "Jos jotakuta ei kiinnosta työ, työnantaja löytää kyllä jonkun, jota kiinnostaa. Se, joka nostaa ensimmäisenä kätensä vaatiakseen jotain, menettää ensimmäisenä työnsä", sanoo 39-vuotias entinen baarimikko ja nykyinen kotiäiti Tia Presley."

    " Kolmas syy on elintaso. Amerikkalaiset ovat tottuneita kuluttamaan.

    "Jos haluaa ostaa paljon, tarvitsee paljon rahaa. Minäkin haluaisin matkustella, ja siihen tarvitaan hyvä palkka", Joo sanoo.

    Neljäs syy on, että Yhdysvalloissa "perhearvot" ovat yksityisen ihmisen moraalinen valinta, eivät työelämään liittyvä yhteiskunnallinen kysymys kuten Pohjoismaissa.

    "Täällä puhutaan paljon perhearvoista, mutta se on tyhjää puhetta", sanoo vakuutusvirkailijan työstä eläkkeelle jäänyt Averina Socash.

    "Työnantajani logo oli sinivalkoinen, ja meille sanottiin aina, että veremmekin pitää vuotaa sinisenä.""

    Niin. Nämä nyt ovat arvoja, joita en todellakaan kannata. En kannata materialismia ja kerskakuluttamista sen hinnalla, että ollaan sitten vähemmän puolison ja lasten kanssa yhdessä.

    Mielestäni asia on oikeasti tai sen ainakin kuuluisi olla juurikin päinvastoin eli : Työ on elämää varten eikä elämä työtä varten. Jos ajattelu menee toisin päin, mielestäni ihmisen arvomaailma on kyllä hukassa.

    USA:n yleinen henkinen ilmapiiri ja asennemaailma perustuu mielestäni väärälle pohjalle. Tavoitellaan toisten arvostusta, korostetaan kilpailua ja materiaalista menestystä ja tavoitellaan vimmatusti korkeaa elintasoa elämän laadun ja ihmissuhteiden usein kärsiessä mammonan ja maineen perässä juostessa . Osa pärjää tässä rumbassa, mutta hintana on helposti terveys ja yhteisen ajan vähyys perheen ja ystävien kanssa. Osa taas syrjäytyy, koska ei omaa niitä lahjoja ja kykyjä, joita kova kilpailuhenkinen yhteiskunta vaatii menestykseen.

    mielestäni on kornia, että USA käyttää eniten maailmassa rahaa terveydenhoitoon maailmassa, mutta silti suuri osa kansaa jää täysin ilman perusterveydenhuoltoa. Nämä vakuutuksettomat, vähävaraiset voivat mennä hoitoon vasta, kun ovat ensiapukunnossa. miten julmaa, mutta hyvin kuvaavaa USA:n arvomaailmalle. Rikkaimmat ja parhaat vakuutukset omaavat ihmiset taas makoilevat yksityishuoneissa tilavasti ja mukavasti saaden valkata oikein erilliseltä ruokalistalta mieleisen annoksen. Haloo, eikö olisi järkevämpää ja oikeudenmukaisempaa, että tuo terveydenhoidon potti jaettaisiin tasaisemmin. kellään ei olisi niin ylellisiä hoitohuoneita ja muita luksusjuttuja, mutta sen sijaan kaikki pääsisivät tarvittavaan perusterveydenhoitoon. USA.n terveyskuluihin menevät rahat riittäisivät tähän , mutta poliittista tahtoa ei löydy tarpeeksi. Pärjäävät ja etuoikeutetut haluavat pitää kiinni asemistaan ja hintaa siitä maksavat vähävaraisemmat, jotka kituvat sairaina keskellä länsimaista "hyvinvointivaltiota". Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole noin epäoikeudenmukaista. Ketään ei jätetä hoidotta. Kyllä moni vakuutukseton surkuttelee kohtaloaan USA:ssa. Moni voi myös jonkun talouskuplan puhjetessa tippua vakuutuksettomien köyhien luokkaan. Kaikille on uhka, jos maan perussosiaalijärjestelmän tukiverkot ovat huonot ja riittämättömät.

    Matilda

    VastaaPoista
  8. Juuri tuo pakkomielteinen pärjäämisen ja kilpailun ihanne on muovannut USA:sta maan, jossa on ehkäpä länsimaiden suurin kuilu hyvintoimeentulevien ja heikosti pärjäävien välillä. Ja tosiaan myös ilmeisesti tästä itse pärjäämisen ihanteesta johtuen, monet ihmiset ovat tottuneet siihen, että osa kansasta voi jatkuvasti huonosti ja ei saa juuri tuota tarvitsemaansa perusterveydenhuoltoa.

    Koska on niin hirveä pärjäämisen pakko, jottei tipu esim vakuutuksettomien tai huonon sairasvakuutuksen omaavien joukkoon, Suuri osa kansaa paahtaa töitä niin, ettei aikaa muuhun elämään paljoa jää. Moni elää jatkuvassa pärjäämisen pakossa ja stressissä.

    Yhteiskunnan eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus synnyttää myös turhautumista ja väkivaltaa ja sille altistuu myös hyvintoimeen tuleva luokka. USA:ssa on länsimaiden suurimmat kuolleisuudet käsiaserikoksissa.

    Itse pohjaan arvoni Raamatun henkeen ja siellä korostetaan epäitsekkyyttä, jakamista ja toisista huolehtimista. Raamatussa ei kannusteta kilpailuhenkisyyteen vaan ennemminkin uhrautuvaisuuteen toisten puolesta. Tärkein arvo on rakkaus.

    Mielstäni on rakkaudellista ja osoittaa uhrautuvaisuuden henkeä, että ihan yhteiskunnallisellakin tasolla ollaan valmiita huolehtimaan niistäkin, joilla ei kykyjen, terveydentilan, kotitaustan tms takia ole hyviä mahdollisuuksia menestyä ja pärjätä hyvin taloudellisesti. kun jossain valtiossa yhdessä päätetään olla epäitsekkäämpiä ja suostutaan kunnon veroihin ja tulon siirtoihin, Mikään ihmisryhmä ei jää heiteille ja äärimmäisen tukalaan tilanteeseen. Tällöin toki ne pärjäävimmät eivät tule niin rikkaiksi ja etuoikeutetuiksi, mutta toisaalta he voivat iloita turvallisemmasta kotimaasta, jossa ei ole niin paljon väkivaltaa epäoikeudenmukaisuudesta ja syrjäytyneisyydestä kumpuavista syistä. moni pärjäävä myös iloitsee, että vähemmän lahjakkailla tai terveilläkin asiat on suht mukavasti.

    Maissa, joissa korostetaan kilpailua ja yksilön pärjäämistä omillaan on paljon enemmän ongelmia ja absoluuttista kärsimystä kuten USA.n tapauksessa joudumme huomaamaan.

    En ajattele näin siksi, että omakohtaisesti samastaisin itseni tai lapseni laiskoiksi tai vähäkykyisiksi ja täten olisi oma lehmä ojassa, koska kaipaamme yhteiskunnan tukea itse huutavasti. Oma perheeni kyllä pärjää. Me vanhemmat kummatkin pääsimme esim aikoinaan helposti yliopistoon, on tila-auto ja uudehko omakotitalo jne ja lapsemme ovat luokkiensa huipputasoa ja valvon, että he ahkeroivat sopivasti jatkossakin. Ei se mene niin, että kaikki pärjääjät haluavat pitää kiinni vain omista eduistaan. Monilla riittää empatiaa niitäkin kohtaan, joille pärjääminen ei ole helppoa ja jotka hyötyvät siitä, että varakkaammat ja lahjakkaammat haluavat jakaa omastaan ja rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

    Joistakin meistä tuo USA-nimisen yhteiskunnan meno vain vaikuttaa kovin itsekkäältä, sressaavalta ja epäoikeudenmukaiselta, jopa tyhmältä, suorastaan kuin hölmöläisten touhulta. Rahaa ja vaurautta on, mutta sitä ei joko osata tai haluta jakaa niin, että suuri osa ihmisistä ei eläisi epäinhimillisissä olosuhteissa. Tuollaista se on, kun jonkun maan ylleinen arvomaailma on jo pitkään ollut pyllyllään. Onneksi USA:sakin on sentään ihmisiä, jotka ponnistelvat oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.

    Matilda

    VastaaPoista
  9. Kannattaa muistaa, että on ihan eri asia olla työtön Suomessa kuin USA:ssa. Jos laman aikaan putoaa Suomessa työelämästä, se ei kuitenkaan yleensä ole mikään katastrofi. Suomen sosiaalituella työtönkin voi elää mielekästä elämää ja saa kunnon terveydenhuollon.

    USA:ssa taas on usein nimenomaan melkoinen katastrofi, jos jää työttömäksi ja menettää työpaikan kustantaman vakuutuksen. kuten aiemmin täällä blogissa on ollut keskustelua, sairasvakuutuksettomat ovat USA:ssa erittäin pahassa jamassa. Jos pukeaa esim astma, reuma tms niin hoitoa ei saa ilman vakuutusta ennen kuin on ensiapukunnossa. Epäilemättä tämän takia vakuutuksettomat elävät USA.ssa lyhyemmän elämän kuin vakuutuksen omaavina eläisivät. ja miten stressaavan ja ankean elämän. Suomessa on vaikeaa kuvitellakaan tilannetta, ettei saisi tarvittaessa hoitoa.

    Kuule, kyllä moni täällä Suomessa surkuttelee USA:n huonosti pärjäävien elämää kuten he siellä itsekin epätoivoista tilannettaan surkuttelevat. Moni meistä myös ihmettelee, eikö ole ankeaa elää jatkuvassa pärjäämisen pakossa kuin veitsen terällä.

    Kyllä Suomessakin pärjääjiä kasvaa. Esim tiede ja taide on monella alalla pitkällä. Pärjäämiseen ei täällä kuitenkaan johda pelko vaan esim rakkaus ja into tieteisiin, taiteisiin tai muuhun itseä kiinnostavaan.. Rakkaus ja innostus ovat parempia ja terveempiä motivaattoreita kuin pelko tai näyttämisen halu muille.

    Matilda

    VastaaPoista
  10. Anna R: Tässä on yksi artikkeli, jossa asiantuntijat kertovat miksi työnarkomania altistaa työuupumukseen. Kirjoituksessa kerrotaan siitäkin, miksi kovin työkeskeinen elämä on haitallista.

    http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2012/05/11/kun-tyo-on-koko-elama/201229139/139

    Joitain lainauksia:

    – Työnarkomania on pakonomaista työntekoa, sanoo Diacor terveyspalvelujen johtava työterveyspsykologi Antti Aro.

    Hänen mukaansa työnarkomania on verrattavissa muihin riippuvuuksiin. Siitä haetaan korviketyydytystä samoin kuin vaikkapa alkoholista tai peleistä.

    Hakasen mukaan työholistin yhteys omaan terveyteen on usein heikompi kuin muiden.

    – Työnarkomaniassa olennaista on palautumisen häiriintyminen.
    Työnarkomaani on tottunut ylivireään tilaan, Hakanen sanoo.

    Työriippuvainen ei piittaa kehon vinkeistä, mikä usein johtaa unihäiriöihin ja jopa vakavaan työuupumukseen.

    Omaa pohdiskelua vielä lopuksi. : Suomessakin on toki työnarkomaniaa ja työuupumusta. USA:n asennemaailma on kuitenkin vielä paljon työ-ja suorituskeskeisempi, joten työnarkomani ja liialliseen työntekoon liittyvä uupumus ja muut ylirasitukseen ja liian vähäiseen lepoon liittyvät terveysongelmat eivät varmastikaan ole USA:ssa ainakaan Suomea harvinaisempia.

    Matilda

    VastaaPoista
  11. Matilda, huomaa että et todennäköisesti ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa. Ymmärrätkö, että on ihan erilaista elää maassa jossa asuu muutama miljoona asukasta kuin satoja miljoonia ihmisiä. Käsityksesi ovat juuri niin stereotypisiä kuin monesti suomalaisten suusta kuulee.
    Mä uskaltaisin väittää, että täällä pidetään läheisistä parempaa huolta kuin Suomessa. Ihmiset ovat paljon mukana kirkon toiminnassa, jota kautta yksinäisetkin löytävät seuraa. Monet myös lahjoittavat huomattaviakin summia hyväntekeväisyyteen. Mm. appivanhempani lahjoittavat 10% tuloistaan kirkon toimintaan. Perheet viettävät paljon aikaa yhdessä, täällä ei ole niin yleistä, että jätetään lapset isovanhemmille tai lapsenvahdille ja vanhemmat lähtevät viettämään sitä kuuluisaa omaa aikaa. Täällä lapset ovat tervetulleita jokapaikkaan ja perheille on paljon mukavaa tekemistä. En sano, etteikö aikuisten oma aika ei olisi joskus tarpeellista, mutta Suomessa sekin on vähän ylikorostunutta. Täällä siis eletään hyvinkin perhekeskeistä arkea, vaikka töitä onkin enemmän.

    Terveydenhoitojärjestelmä täällä on retuperällä, siitä ei pääse mihinkään. Muistutan, että tämä on maailman kolmanneksi suurin maa asukasluvultaan (n.320 milj.). On aivan eri asia rakentaa toimivaa terveydenhuolto järjestelmää tänne kuin Suomeen. Yksi askel oikeaan suuntaan lienee kuitenkin affordable healthcare (ns. Obamacare), jonka ansiosta useampi saa vakuutuksen.
    En mä Suomenkaan systeemiä ihan parhaana mahdollisena pidä ja itse käytin Suomessa asuessa mieluummin yksityistä kuin jonottelin arvauskeskuksessa.

    Näistä asioista voisi keskustella hamaan ikuisuuteen. Keskustelu ei johda oikein mihinkään, varsinkaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla on jo valmiiksi negaatioita Yhdysvaltoja kohtaan, ja jotka eivät ole täällä ikinä käyneet saatika asuneet. Todella ikävää, että kuvittelet täällä asumisen niin kamalaksi. Sitä se ei todellakaan ole, se on vain erilaista Suomeen verrattuna. Molemmissa maissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

    VastaaPoista
  12. Laitan tähän loppuun vielä facebookista bongaamani jutun suomalaisuudesta, tämä kiteyttää hyvin mikä mua itseäni kyrpii Suomessa, vaikka se onkin mun rakas kotimaa. No place is perfect.

    1. Suomalainen on sellainen, että se lottoaa kuudella eurolla viikossa, mutta nostaa hirveän metelin sosiaalisessa mediassa kun lapsilisästä leikataan kahdeksan euroa. Sitten se vie kissan leikattavaksi ja maksaa siitä satasen.

    2. Suomalainen on sitä mieltä, että jossain muualla maksetaan enemmän palkkaa. Sitten kun se menee uuteen työpaikkaan niin siitä tuntuu, että vanhassa paikassa maksettiin enemmän. Mutta siitä suomalainen on varma, että maahanmuuttajille maksetaan eniten. Eikä niiden tarvii edes käydä töissä.

    3. Suomalaisen mielestä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ei saisi leikata, mutta sitä nauttivien pitäisi mennä töihin. Toisaalta suomalaisen mielestä töitä ei ole kun herrat vie ne ulkomaille.

    4. Kukaan maahanmuuttaja ei käy töissä, mutta kaikki ulkolaistaustaiset bussikuskit vie suomalaiskuskien työt. Ja ulkomaalaiset lääkärit on tulleet tänne vain rahan perässä. Suomalainen on tyytyväinen kun se näkee ulkomaalaisen siivoojan. Varsinkin jos se on akateemisesti koulutettu.

    5. Suomalainen ei kerro kenellekään paljonko se tienaa, mutta älähtää heti jos joku tienaa enemmän. Sitten suomalainen vaatii, että hänen palkkaansa on nostettava, mutta tyytyy myös siihen, että toisen palkkaa lasketaan. Ja tätä kaikkea se julistaa kahvitauolla suurella äänellä jollekin kaltaiselleen.

    6. Suomalainen ei uhkaa herrojaan lakolla vaan työkavereitaan lopputilin ottamisella. Ja jos se ei tuota tulosta niin syy on herrojen kun ne ei kuuntele. Ja jos suomalaiset lakkoilee niin kaikki muut suomalaiset toivoo, että lakkoilijat ei ainakaan saisi lisää palkkaa. Mutta jos ne saa niin muut laskee heti kuinka paljon ne on lakon aikana rahallisesti hävinneet. Suomalainen lakkoilisi enemmän jos siitä maksettaisiin, mutta herrat on pilanneet senkin homman.

    7. Suomalaisen mielestä asunnot on liian kalliita ja sekin on herrojen ahneuden syytä. Mutta silti suomalainen yrittää saada toiselta suomalaiselta mahdollisimman suuren hinnan omasta kolmiostaan. Sen mielestä kiinteistövälittäjän saama 3500 euroa on kohtuuton summa, mutta se maksaa sen kun niin on aina tehty. Herrat senkin on keksinyt ja kiinteistövälittäjä on herra kun sillä on kravatti.

    8. Suomalaisen mielestä Suomessa on aivan liikaa turhia määräyksiä ja sääntöjä. Ei missään muussa EU-maassa niitä noudateta niin kirjaimellisesti. Sitä mieltä suomalainen on ja sitten se soittaa isännöitsijälle ja valittaa kun taloyhtiön vieraspaikalla on jonkun talon asukkaan auto.

    9. Suomalainen on salaa tyytyväinen kun joku herrojen hanke epäonnistuu. Ja mitä enemmän siinä palaa rahaa sitä enemmän suomalainen saa aihetta hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan. Eli jos S-ryhmän hotelli floppaa niin suomalainen käkättää sitä ABC:n kahviossa ja noituu kun lehtipihvin hinta on taas noussut.

    10. Suomalaiset on noutopöytäkansaa. Ne maksaa kolmen euron ruuasta 12 euroa jos sitä saa ottaa niin paljon kuin haluaa. Mutta silti ne kauhistelee jos joku muu tekee samoin – varsinkin jos se on venäläinen. Suomalaisen mielestä se on moukkamaista, mutta viinanhakumatka Viroon ei ole, koska suomalainen vie sinne rahaa vastineeksi.

    11. Suomalainen haluaisi laittaa systeemille kampoihin. Siis silleen niinku ukrainalaiset teki. Ja sitten se laittaa isännöitsijälle vihaisen sähköpostin kun joku on kaatanut taloyhtiön vieraspaikkaa osoittavan kyltin.

    12. Suomalaiset siirtävät kellojaan ja ovat sitä mieltä, että kesäaika on ihan perseestä. Mutta jonain päivänä he nousevat ja näyttävät omille herroilleen, että Rannanjärvi elää, ja sen he tekevät allekirjoittamalla nettiadressin jonka joku toinen suomalainen on laatinut.

    VastaaPoista
  13. Perustan käsitykseni hyvin paljon alalla kuin alalla myös aiheesta tehtyihin asiantuntijoiden tutkimuksiin ja artikkeleihin. Yliopistomaailmassa olen oppinut luottamaan siihen, että yksittäisen ihmisen kokemukset tietystä maasta tai asiasta eivät koskaan anna mistään aiheesta niin laajaa ja monipuolista tietoa kuin laajemmat asiantuntijoiden tekemät tutkimukset eri aiheista. Niissä voi olla miljoonien ihmisten tiedot ja tuhansien ihmisten kokemukset taustamateriaalina.

    Moni koululainen voi olla hyvinkin kokematon matkustaja, mutta hänellä voi olla silti paljon tietoa maailman eri maiden kulttuurista ja yhteiskunnallisista oloista. Tutkimuksen ja tieteen ansiosta meidän ei tarvitse enää luottaa vain omiin kokemuksiimme ja tuttujemme kertomuksiin kuten menneinä vuosituhansina.

    Ajatellaanpa historiaa. Kuka on käynyt 1600-luvun Lontoossa? Kuitenkin meillä voi olla perehtyneisyyttä ja tietoa tuoltakin seudulta ja tuosta ajasta. Voimme halutessamme tietää paljonkin tuon ajankohdan ja seudun kulttuurihistoriasta, politiikasta, arvomaailmasta, taloudesta jne. Itsekin olen perehtynyt myös tämän kaltaisiin asioihin ihan kirjallisuutta ja asiantuntijoiden artikkeleita lukemalla. Joku tuona aikana Lontoon keskustassa asunut voisi kertoa oman kokemuksensa ja omat tietonsa, mutta silti jäisi paljon uupumaan siitä, mitä ajasta ja sen ajan arvomaailmasta, taloudesta sekä polittiikasta tänä aikana tiedämme. Tieteellinen tutkimus on hienoa juttu, samoin tiedon siirtäminen suuren yleisön luettavaksi. Varsinkin toiseksi vanhin neljätä lapsestani kertoilee minulle tämän ansiosta paljon uutta eri maista , kulttuureista ja eläinten tavoista lähes päivittäin. Emme ole onneksi vain pelkän kokemustiedon varassa.

    Olen tosin asunut ja opiskellut ulkomaillakin kouluissa ja yliopistossa pitkiä aikoja, joten näkökulmaa on myös muualtakin kuin Suomesta.

    Itsekin pidän USA:n hyvänä puolena sitä, että USA:n kehnoa sosiaaliturvaa sentään paikkaa monien ihmisten anteliaisuus ja hyväntekeväisyys. Jännä sattuma, mutta itsekin kuulun yhteen ns vapaaseen kirkkokuntaan, jossa annetaan kymmenyksiä lahjoituksena (vapaaehtoisesti, sitä ei kontrolloida) ja tehdään paljon sosiaalista auttamista ja evankelioimista sekä kotimaassa että ulkomaille suuntautuen. Minulla on seurakunnassamme myös paljon ulkomaalaistaustaisiakin ystäviä, myös USA:sta. Mielestäni USA.ssa asuu paljon hienoja, ihania ihmisiä kuten muissakin maissa, mutta kuten on käynyt ilmi, pidän USA:n yhteiskunnallista asioiden tolaa huonona ja ajattelen sen taustalla olevan juuri pitkälti tuon kovan ja kilpailuhenkisen arvomaailman. Moni USA:n köyhä haluaisi mieluummin mahdollisuuden pärjätä oikeudenmukaisemmassa systeemissä ilman yksityisten hyväntekeväisyyttä. Toki hyväntekeväisyys on hieno asia (itsekin sitä siis harjoitan), mutta vielä parempi olisi, että yhteiskunta olisi niin reilu ja oikeudenmukainen, että perustoimeentulo ja terveydenhuolto järjestyisivät muutenkin kuten yleensä Suomessakin pääsääntöisesti on. Ja vaikka hyväntekeväisyyttäkin USA:ssa paljon on, niin silti suuri osa ei saa sitä tarvitsemaansa terveydenhoitoa esimerkiksi.

    Matilda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos USA:ssa ollaan paljon vapaa-ajalla lasten kanssa, niin sehän on hienoa. Harmi vain, kun tuota vapaa-aikaa ja lomia on keskimäärin USA:ssa varsin vähän. Toki tietenkin on poikkeuksiakin. Perheiden tilanteet vaihtelevat, mutta kuten tutkimuksista käy ilmi, paljon sitä vapaata ei USA:ssa ole muihin länsimaihin verrattuna.

      Kyllähän Suomessa ollaan yleisesti ottaen aika perhekeskeisiä. Monet haluavat paljon lomaa juuri lastensa takia (Miehenikin on jo pitemmän aikaa ottanut kaikki ylityötuntinsa lomana rahan sijasta.) tai tekevät siksi lyhennettyä työpäivää tai haluavat olla jonkin aikaa koti-äitejä tai -isiä. Viime mainitun mahdollistaa monelle kotihoidon tukisysteemi. Itsekin olin useamman vuoden kotiäiJos USA:ssa ollaan vapaa-ajalla paljon lasten kanssa, niin sehän on tosi hienoa! Harmi vain, kun keskimäärin tuota vapaa-aikaa vaikuttaa olevan aika vähän, varsinkin lomaa. Varmasti tietenkin on poikkeuksiakin kuten aina.
      tinä. Jos joku ei ole paljon lastensa kanssa, vaan sysää heidät vapaa-ja loma-aikoina usein hoitoon, niin kyllä se herättää paljon keskutelua ja närää lähipiirissä ja julkisuudessakin aiheesta aletaan helposti kirjoitella. Varmasti ilmiötä on jonkun verran, mutta suuri enemmistö on kyllä nähdäkdeni paljon lastensa kanssa vapaa-ajallaan. Ei ole nyt tähän mitään tilastoa tosin esittää. Itse olen ollut avioliittomme aikana vain joitain satunnaisia kertoja missään ilman lapsiani kahdestaan vain mieheni kanssa. Yleensä kuljemme vapaa-ajalla aina perheenä tai sitten jompi kumpi meistä lasten kanssa, jos toisella on jotain muuta satunnaisesti. Yhtään lomaviikkoa tai viikonloppua lapset eivät ole olleet muilla hoidossa. Tosin monien mielestä tuokaan ei nyt välttämättä ole vain mikään hyvä juttu. Joskus yksittäinen viikonloppu kahdestaan voisi tehdä terää. Mutta kovin pienet lapsethan eivät tutkimusten mukaan tajua mihin äiti hävisi ja kokevat kuin tämä olisi kuollut. Siksi ei tullut koskaan mieleenkään antaa esim pientä lasta hoitoon pariksi päiväksi muille tai itse asiassa edes päiväksi. Joskus taas jonkun perheen tai äidin voimavarat voivat olla ihan lopussa ja silloin pitää toki priorisoida ja ymmärrän, jos äiti esim tarvitsee välttämättä lepoa.

      Ps. Ihan hauskoja oivalluksia tuossa viimeisessä jutussa monien (ainakin joidenkin) suomalaisten omaamista asenneongelmista ja ärsyttävistä piirteistä. Jotkin noista ovat potuttaneet minuakin. :D



      Matilda

      Poista
  14. Sorry, tuli vähän ylimääräistä tekstiä kirjoitusvirheenä väliin ym sähellystä. :D

    Matilda

    VastaaPoista
  15. Heips. Löysin suomalaisen, amerikkalaisen kanssa avioituneen naisen blogin.Tosi kiinnostava ja siellä on tähän keskusteluaiheeseen liittyvää vertailua USA:n ja Suomen eroista raskauden ja lasten syntymän aikaisiin tapahtumiin liittyen. Aiemmin en ole aina tiennyt, että USA:ssa ei ole ollenkaan palkallista äitiyslomaa yleensä, jos oikein ymmärsin. Mitenköhän äidit sitten yleensä onnistuvat järjestämään lapsen imetyksen, jos he menevät jokusen viikon jälkeen töihin. Ja miten ihmisillä on varaa palkata kotiin lastenhoitaja vai onko vauvojakin jo päiväkodeissa?

    http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perille/aitiyden-ja-uran-yhdistaminen-amerikassa-helpommin-sanottu-kuin-tehty

    http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perille/elama-seikkailu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitiysloma riippu vähän osavaltiosta ja työnantajasta. Itselläni olis silloin aikanaan ollut tarjolla 12 viikkoa palkatonta, hyvällä ystävällä sen sijaan kaksitoista viikkoa palkallista ja siihen päälle 6kk palkatonta. Pääasiallisesti äitiysloma on kuitenkin se 12 viikkoa ja työnantajasta riippuu maksetaanko siltä ajalta palkkaa, ja jos maksetaan niin minkä verran.

      Päiväkodít tosiaan ottaa lapsia siitä 12 viikosta eteenpäin. Ne joilla on siihen taloudellinen mahdollisuus jäävät joko kotiin tai palkkaavat lastenhoitajan. On kuitenkin hyvä muistaa että päivähoitomaksu on täällä kaukana siitä mitä se on Suomessa ja on ihan tavallista maksaa päivähoidosta $1200-$2500/kk/lapsi. Varattomia, vähävaraisia tukee DHSH (Department of Social and Health Services) ja päivähoidosta maksetaan silloin DSHS:n määrittämä omavastuu, yleensä tuloista riippuen $15-150/kk/lapsi.

      Työnantajalla on taas velvollisuus antaa työntekijälle mahdollisuus imetykseen/pumppaamisen. On äitejä joille lapsi tuodaan työpaikalle imetettäväksi, useimmiten kuitenkin äidit pumppaavat maidon talteen työpäivän aikana.

      Koska meillä oli siihen taloudellinen mahdollisuus, oli itsestään selvää jäädä kotiin lasten syntyessä. Omista ystävistäni vain kaksi palasi välittömästi töihin. Kolmas aloitti työt ja siirtyi pian kotiäidiksi. Kaikissa näissä tapauksissa lapsella oli lastenhoitaja. Tänäpäivänä olin ensimmäinen omasta ystäväpiiristäni joka palasi työelämään lasten ollessa maaliskuussa 3 ja 5 vuotiaita.

      Poista
    2. Lain mukaan äidin on mahdollista pitää 12 viikkoa palkatonta äitiyslomaa, ilman vaaraa työpaikan menettämisestä. Olen itse kuullut usein 6 viikon palkallisesta äitiyslomasta. Yksi miehen työkaveri on raskaana ja on sopinut työnantajan kanssa 4-6kk äitiyslomasta.
      Täällä hoidossa voi siis aloittaa jo vaikka 6 viikkoisena.
      Mulla on itsellä 2 viikkoa laskettuun aikaan. Uusi laki määrää vakuutusyhtiöt kustantamaan rintapumpun äideille (tietynlaiset vakuutukset). Tässä on varmasti taka-ajatuksena, että vauvat saisivat rintamaitoa vaikka äidit olisivatkin töissä. Mä sain juuri itse $200 arvoisen pumpun ilmaiseksi.
      Onhan se tosi kurjaa jos joutuu pienen vauvan viemään heti hoitoon, mutta monella ei ole muuta vaihtoehtoa.

      Poista
    3. Onpa mielenkiintoista lukea tästäkin ajattelutavan ja kulttuurin erosta USA:n ja Suomen välillä. En ole täällä Suomessa koskaan törmännyt tai kuullutkaan tapauksesta, jossa vauva olisi viety päiväkotiin 6 viikkoisena tai edes kolmen kuukauden ikäisenä. Tietääkseni päiväkodit eivät edes suostu sellaiseen.

      Kerran luin tapauksesta, jossa lääkiksessä opiskeleva nainen olisi halunnut viedä muistaakseni kolmikuukautiset kaksosvauvansa päiväkotiin, jotta olisi voinut nopeasti jatkaa opiskelujaan. Päiväkoti ei suostunut lapsia vastaanottamaan ja asiasta nousi iso haloo julkisemminkin. Ihmiset kirjoittelivat miten joku voi ajatella noin paljon enemmän uraansa kuin vauvojensa etua ja tarpeita. Asiantuntijatkin kirjoittelivat tapauksen innoittamina siitä, miten haitallista vauvojen pieninä hoitopaikkaan vienti olisi näitten psyykkiselle kehitykselle.

      Ajatella, että USA:ssa on ihan arkipäivää viedä lapset päiväkotiin jo pikkuvauvoina. Näin kovasti voivat asenteet vaihdella eri kulttuureissa. USA:ssa vaikuttaa yhteiskunta ja monien ihmisten elämä pyörivän tosiaan pitkälti taloudellisten intressien ja työelämän ehdoilla.

      Onneksi sinä Yksis pystyit hoitamaan lapsiasi pitkään kotona. Se oli varmasti heidän psyykelleen tosi hyväksi ja tarpeen. Toivon mukaan sinulla Anna R:kin on mahdollisuus olla sopivan kauan kotosalla vauvasi kanssa. Tsemppiä sulle tulevaan synnytykseen ja vauva-arkeen! :)

      T: Mirkku

      Poista
    4. Pohjoismaat on kai edelleen noin maailmanlaajuisesti tunnettuja pitkistä äitiyslomista ja hoitovapaista. Muualla maailmassa palataan töihin aiemmin tai äitien oletetaan edelleen jäävän kotiin. Yhdysvaltain tilanne on äitiysloman suhteen nolo ja se tiedostetaan myös täällä. Näkisin sen itse niin että täällä ollaan jonkinlaisessa murrosvaiheessa. On ollut tapana jäädä kotiin, kotiäidiksi, lasten syntyessä mutta nykyään se ei enää ole taloudellisesti mahdollista kaikille. Järjestelmä ei kuitenkaan ole muuttunut taloudellisten paineitten kasvaessa ja ollaan ajaudettu tilanteeseen jossa vauvat kannetaan päivähoitoon.

      Poista
    5. Lisään vielä edellisen että taloudellisten paineitten lisäksi eletään yhteiskunnassa jossa moni nainen ei halua jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan vaan valitsee itse palata takaisin työelämään.

      Poista
    6. Kuulostaa tuo sanonta"ollaan ajauduttu" tosiaan aika sopivalta tuohon äitiysloma(ttomuus)- tilanteeseen. Kuulostaa nimittäin niin oudolta ja luonnottomalta koko tilanne. Ja niin, voi kuvitella, että erittäin uraorientoituneet naiset käyttävätkin syntynyttä tapaa ja asiantilaa mielellään hyväksi toteuttaakseen halujaan edetä uralla ja välttää liika rasittuminen lasten hoidosta. Varmaankin tietyn tapaiset naiset turruttavat sitten äidin vaistonsa ja jättävät vauvansa hoitoon, vaikka rahastakaan ei olisi kiinni. Moni voi olla riippuvainen jatkuvasta positiivisesta palautteesta ja työyhteisön aikuisilta ja kikseistä, joita töissä menestyminen tuo. Äitinä puurtaminen vauvan kanssa on asia, joka ei tuo samanlaista tyydytystä, johon jotkin uraohjukset ovat tottuneet ja jota he tuntevat kaipaavansa.

      Minusta on kuitenkin hyvin arvostettavaa, jos äiti laittaa vauva-ajaksi ainakin lapsensa tarpeet etusijalle itseensä nähden ja jää itse pientä vauvaansa hoitamaan, jos suinkin mahdollista. Aina ei voi saada kaikkea ja silloin pitää priorisoida. Jos on aito valinnanmahdollisuus, se on aina tilanne, joka kertoo jokaisesta ihmisestä paljon... mitä kukin meistä pitää tärkeinpänä ja arvostaa eniten.

      Minusta oli ihailtavaa, että sinä Yksis jaksoit ja halusit hoitaa pitkään vauvojasi kotona ja vieläpä aika isoiksi asti, vaikka välillä taisi olla aika haastavaakin

      Kaikilla ei tosiaan vaikuta olevan edes kunnolla valinnan mahdollisuuksia ja jotkut sitten tahallaan panevat työnsä vauvojensa edelle. Viimeisin vaihtoehto tuntuu niin ärsyttävältä, mutta meitä ihmisiä nyt vaan on sitten ilmeisesti niin moneen junaan.

      Mirkku

      Poista
    7. Täytyy vielä viimeiseksi muistuttaa tähän että meillä kysymys ei ollut ihan pelkästään valinnastakaan. Se lasten päivähoito kun olis tosiaan maksanut edullisimmillaankin kolmesta lapsesta sen $3600/kk ja taloudellisesti oli myös ainoa järjellinen vaihtoehto hoitaa lapset kotona.

      Poista
    8. Suomeen pidempi, seitsemän kuukauden pituinen äitiysloma tuli vuonna 1974. Vuosien 1979-1981 aikana se piteni vielä muutamilla kuukausilla. Tuota ennen Suomessakin oli todella lyhyt äitiysloma. En sitten tiedä, että oliko silloin hoitopaikkoja vauvoille, vai kuka heitä hoisi jos äidin piti palata töihin.

      Mirkku, minulla on myös 4-vuotiaat kaksoset kotihoidossa ja kohta myös se vauva. Palasin Suomessa nopeasti työelämään, enkä jäänyt lainkaan hoitovapaalle. Olen ollut aina uraihminen, mutta en ole katunut valintaani jäädä täällä USA:ssa kotiin. Itselläni oli ainakin rankempaa yhdistää työ- ja kotielämä, kuin olla "vain kotona". Mulla oli työ jossa jouduin välillä reissaamaan ulkomaille ja lapset oli iltaisin päiväkotipäivän jälkeen ihan hemmetin pahalla päällä.
      En ole samaa mieltä etteikö uraäiti voisi nauttia kotona olemisesta. Itse olen ainakin aika ylpeä kun lapset oppivat uusia juttuja kun niitä yhdessä harjoitellaan ja muutenkin on upea seurata heidän kehitystä. On myös kiva saada suoraa palautetta lapsilta, että he tykkäävät olla äidin kanssa kotona. Ettei ihan pääsisi kotona tylsistymään, niin olen palaamassa koulun penkille, jotta voi sitten palata työelämään täydessä iskussa ja on näyttöä siitä, että on tehnyt muutakin viime vuodet kuin vaihtanut vaippoja.

      Poista
  16. Anna R: Puhuinkin termillä "erittäin uraorientoituneet naiset ". On olemassa uranaisia ja uranaisia. On olemassa toki myös uranaisia, jotka nauttivat tosi paljon työelämästä, mutta vauvojensa syntyessä panevat kuitenkin näitten tarpeet etusijalla ja tykkäävät myös olla pikkuvauvojaan hoitamassa kunnes tuntuu löytyvän sopiva ikä etsiä hoito heille ja palata taas töihin.

    .teki mieli kritisoida sellaista asiaa, että on siis myös niin erittäin uraorientoituneita äitejäkin, että he haluavat laittaa jopa 6-viikkoisen tai 12-viikkoisen vauvansa jo hoitoon , vaikka heillä taloudellisesti olisi mahdollisuus kehittää kotosalla läheistä kiintymyssyhdetta vauvansa kanssa ja tuoda tälle luonnollista perusturvallisuuden tunnetta. Eihän toki pienelle vauvalle ole hyvä olla tuntikausia erossa äidistä.

    Mirkku

    VastaaPoista
  17. Erittäin uraorientoitunut nainen voi myös muuttua lasten saamisen myötä. Ennen äitiyslomalle jäämistä kerroin töissä, että en jää hoitovapaalle. En pitänyt hoitovapaata missään vaiheessa edes vaihtoehtona. Kun vein pienet lapseni hoitoon, ei minulle tullut kyyneliä silmiin vaan olin helpottunut että pääsin jälleen jatkamaan uraani. Oma suhtautumiseni muuttui vasta sen myötä kun illat olivat todella rankkoja, lasten itkiessä päivän aikaista ikäväänsä. Muutto USA:han oli hyvä hetki ottaa aikalisä ja jäädä kotiin. En edelleenkään miellä itseäni vain kotiäidiksi, vaan minulle on tärkeää tietää, että muutaman vuoden päästä pääsen jatkamaan uraani.

    Monesti perheissä, jossa molemmat vanhemmat ovat hyvin palkatuissa työpaikoissa on myös suuret kulut. Asuntolainaa on reippaasti, kalliit autot ja matkustellaan. Äitiysloman päättyessä ollaan tilanteessa, jossa elintason ylläpitämiseksi on palattava töihin. Itsekästä, tiedän, mutta näin aika monessa perheessä käy. Ei se ole niin, että vain pienituloisissa perheissä äidin on palattava sorvin ääreen.

    Uskon myös, että ne kaikkein uraorientoituneimmat naiset eivät edes tee lapsia, tai tajuavat vähän yli 40-vuotiaana, että nyt tai ei koskaan. Vaikeita juttuja nämä on, mutta en halua itse syyllistää niitä naisia jotka päättävät palata töihin nopeasti.

    VastaaPoista
  18. Tommy Hellsten kirjoittaa jossain teoksessaan siitä, että syyllistäminen ja syyllisyydentunto ei ole vain huono asia. Joskus se herättää aiheestakin omantuntomme. Kun koemme jostain syyllisyydentunnetta, on hyvä tarkistaa onko siihen aihetta. Omantunnon ääntä ei yleensä kannata turruttaa. Joillakin tosin on liian herkkä omatunto ja he syyllistyvät asioista, joista ei kannattaisi ja ahdistuvat turhaan. Joillakin taas ei tunnu omatunto kolkuttavan juuri mistään tai he tukahduttavat sen äänen nopeasti.

    Monesti muutoksen käytökseemme saa aikaan jonkinlainen herääminen ja asenteittemme syvällisempi tarkastelu. Joskus jonkun ystävämme sanat tai neuvot, joku teos tai artikkeli tai jopa television tietoisku voi toimia herättävänä tekijänä. Miksipä muuten olisi kamppanjoita kuten "Kun ajat et ota ja kun otat et aja." tietoiskuja siitä, miksi pyöräillessä kannattaa käyttää kypärää ja miksi perheen vanhempien ei kannata polttaa tupakkaa ainakaan sisätiloissa, jotteivat perheen lapset altistuisi, asiantuntijoiden kirjoituksia (ainakin Suomessa) siitä, miten tärkeitä vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat perusturvallisuudentunteen ja turvallisen kiintymissuhteen muodostumisessa.

    Itsekin olen havainnut luettuani joitakin juttuja, miten ne ovat vaikuttaneet minuun: Joku asia, jolla tavalla olen toiminut, on esim haitallista lapsille. Luettuani aiheesta tai jonkun ihmisen puhuttua siitä, olen todellakin tuntenut syyllisyyttä ja se on sitten jopa voinut vaikuttaa minuun ja olen tehnyt muutoksia.

    Minusta ei ole ollenkaan paha, jos joku syyllistää isää, joka polttaa tupakkaa pikkulastensa seurassa heidän kotonaan. Saisi totisesti lopettaa ja hyvä, jos syyllisyydentunteet heräävät. Samoin on vain hyvä, jos joku äiti, jolla olisi kaikki mahdollisuudet jäädä kotiin pikkuvauvansa luokse tämän kehityksen herkkinä alkukuukausina, tuntee syyllisyyttä, mikäli meinaa mennä ihan tarkoituksella töihin ja laittaa lapsensa päiväkotiin jo silloin , kun lapsi on 6-viikon ikäinen.

    Ihan liikaa maailmassa on välinpitämättömyyttä. Hyvä vaan, jos varsinkin lasten elämään ja kehitykseen liittyvistä ongelmista puhutaan ja lapsiin kohdistuvaa huonoa käytöstä paheksutaan ja hienoa, jos joku syyllistyy ja edes sitä kautta toimii vähemmän itsekkäästi ja huonosti lastaan kohtaan.

    Mitä muuta 6-viikkoisen lapsen vieminen tahallaan ja tietoisesti (vaikka olisi hyvät mahdollisuudet valita toisin) päiväkotiin hoitoon on kuin itsekkyyttä ja huonoa käytöstä omaa vauvaa kohtaan. Ei kaikelle tarvitse hymistellä neutraalisti. Ainakin Suomessa kissa nostetaan nopeasti pöydälle, jos joku materialistimamma yrittää kiikuttaa 6-viikkoisen lapsensa päiväkotiin ja hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei kuitenkaan Suomessakaan estä sitä materialistimammaa palkkaamasta lastenhoitajaa ja palaamasta töihin. Oma äitini on muun muassa tehnyt tällaisen valinnan veljeni syntyessä aikana jolloin Suomessa oli jo pitkät äitiyslomat ja mahdollisuus jäädä hoitovapaalle.

      Itse olen sitä mieltä siitä ettei alle kolmevuotiaan paikka ole päivähoidossa, mutta tiedostan että joskus on hyvä tai tarpeellista valita myös toisin.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.