profiloitunut - minuksi

Mun blogi on tällainen profiloitumaton epälifestyleblogi, jossa on suloisessa sekamelskassa kaikkea matkailumainonnasta, erityislapsen vanhemmuuden ja ihan tavallisen perhe-elämän kautta politiikkaan, yhteiskunnallisiin asioihin ja sieltä taas materialismiin, merkkivaatteisiin ja sisustamiseen. Pohdin sitä ja tätä ja välillä taas porhallan iloisesti pohtimatta yhtään mitään. Toisinaan mietin että pitäis profiloitua ja lopulta palaan taas takaisin siihen ajatukseen että kaikki nämä asiat on osa mun elämää, osa meidän perheen elämää ja ne merkkivaatteet kuuluu siihen ihan siinä missä lapsen psykologikäynnit, puistossa leikkiminen tai luomuruokakin. Olen profiloitunut – minuksi.

Se tuli taas todettua että sairastaminen on kallista. Sen sijaan että lähtee töihin, pakkautuu lääkepöhnässään perheen kanssa autoon ja lähtee ostamaan lapselle lenkkareita jumppatunnille. Siellä tavarataivaassa oli kätevää aina välillä naukkailla erilaisista pilleripurkeista lisää lääkettä ja jatkaa taas. Olisin mä ihan varmasti pärjännyt ilmankin sitä villapaitaa, ja L olis voinut elää ilman uutta fliseetään. Lasten ostokset tuli toki tarpeeseen vaikka M:n takin olis ihan varmasti saanut edullisemminkin jos olis halunnut.

M:n uudet lenkkarit jumppatunneille tiistaisin ja perjantaisin

nämä sen oli pakko saada kun kaikilla muillakin on just tällaiset... no ainakin kahdella muulla

L on etsinyt just tällaista

M tarvitsi hyvän takin koska matka koulubussilta luokkaan on tänä vuonna pitkä. Ns Tri-climate takki joka on samassa syssyssä sadetakki, toppatakki ja sadetoppatakki. Täydellinen tähän ilmastoon.

Ostaminen on ollut onnistunutta kun ostetuista tavaroista tulee hyvä mieli jo pelkästä ajatuksesta että ne tuli ostettua. Vuosien saatossa oon oppinut olemaan ostamatta jotakin vain siksi että se on halpaa tai siksi että muutkin tai siksi että se nyt vaan on tyrkyllä. Ne asiat kun tuppaa homehtumaan käyttämättöminä kaapissa. Nyt maltan tuskin odottaa ekaa viileää aamua että saan pukea päälleni uuden villapaidan. Tiedän että tätä paitaa rakastan vielä vuosienkin kuluttua.

se on ihanan pehmeä - Eileen Fisher

pellavaa - Bryn Walker

En pukeudu yhtään mihinkään siksi että se on muodikasta, trendikästä tai siksi että joku muukin tekee niin. Ne vaateliikkeet joista ostan omat vaatteeni ei ole isoja ketjuja, eikä mulla ole yhtään ystävää joka asioisi samoissa liikkeissä. Ne on myös kauppoja joista ostetaan yksi asia kerrallaan, joskus harvoin kaksi. Ei kerran viikossa tai kuukaudessa, vaan ehkä enneminkin kerran tai kahdesti vuodessa. Kotona nuhjustan yöpuvunhousissa, virttyneessä kirkosta saadussa t-paidassa jonka selkäpuolella lukee ”follow me” ja siinä samassa Peak Performancen reikäisessä fliseessä jonka olen esitellyt jo aiemminkin, siinä joka taitaa pian täyttää kaksikymmentä. 

sunnuntaiaamun asukuva

se virttynyt t-paita