Siirry pääsisältöön

koulueväitä - osa II

Sunnuntaita on vietetty rennosti. Puolisentoista tuntia haudoin selkääni lämpötyynyllä katsoessani lasten kanssa elokuvaa ja siinä sivussa neuloessani. Merirosvokeiju oli ihan katsottava ja selkäkin voi kai vähän paremmin. Työviikonloppu meni kuitenkin sairastaessa ja seuraava työpäivä on keskiviikkona.

Iltapäivällä otin itseäni kiinni fliseenniskasta ja jatkoin koulueväitä pakkaseen projektia. Tänään vuorossa oli ne muffinsit ja päivälliseksi harjoittelin tekemään noille maidotonta Mac & Cheeseä. Päätellen siitä että kaikki söi, eikä kyökistä kuulunut yhdestäkään suusta – yök en syö – oli ruoka ihan onnistunut korvike aidolle kamalle.


maidottomasta maidosta ja juustottomasta juustosta


Muffinssi/leipä/kuivakakkutaikinan voi hyvin puolittaa jos määrä tuntuu liian isolle. Tästä taikinasta tulee 12 isoa muffinsia ja iso kakku 2,5 litran vuokaan. M:lle evästä 25:ksi päiväksi.



Kesäkurpitsa-omena-pinaattimuffinsit


Yhteensä 15 dl jauhoja, voit yhdistellä mitä jauhoja kaapista löytyy, tai haluat käyttää. Tänään käytin:
10dl täysjyvävehnäjauhoja
5dl vehnäjauhoja

2tl suolaa
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2rkl kanelia
2tl inkivääriä

Sekoita kuivat aineet keskenään.

6 munaa
2 ½ ruokaöljyä
5dl sokeria (muista että tästä syntyy 25 annosta eli reilu 1rkl sokeria/annos) Itse käytän puolet raakasokeria ja puolet fariinisokeria.
1rkl vaniljaa
2dl mantelimaitoa

Sekoita aineet kulhossa.

10dl raastetta (omenaa, kesäkurpitsaa, pinaattia)

Sekoita ensin "märät" aineet kuiviin aineisiin ja viimeiseksi raaste.

Paista muffinseja 165C 15 minuuttia, sen jälkeen 10 minuuttia 150C.

Paista kakkua 165C 15 minuuttia ja sen jälkeen laske lämpötilaa 150C, ja paista noin 40 minuuttia.



kuivat aineet, "märät" aineet ja sokeri ja raaste omiin kulhoihinsa




valmis tuote

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi