Siirry pääsisältöön

lisää kouluvaatteita

Tässä sairastaessa ehtii legoilla leikkimisen, elokuvien ja päikkäreitten välimaastossa myös shoppailla netissä. Ja ollaan me leivottu mustikkapiirakkaa, syöty vohveleita, piirretty, pelattu lautapelejä ja pyykättykin. Vielä jos järkkäis autotallin hyllyt, maalais värimallit yläkerran seinään ja rakentais vielä vaikka vähän lisää niillä legoilla... jos ei olis niin kamalan väsynyt.

Olen nukkunut sunnuntaista, tänään on tiistai. Onneksi noi nykyään antaa mun nukkua ja katsoo itse sillä välin telkkaa käyttäen mua alustana. Huomenna olis ollut työpäivä, mutta ne ei halunneet mua sinne. Kotoa olen poistunut kertaalleen, sinne lastenlääkäriin - eilen.

Tilasin pojille kouluvaatteita. Alekoodeja ja Gapin rewardseja käyttäen summa kutistui $250:stä $112:sta. Olen iloinen siitä että lasten terapioita on maksettu Gapin kortilla. Kaikki vaatteet ja kuvat Gap.com










Kommentit

  1. Meidan tyttö menee syksylla tarhaan joten pian on mentava tarhavaate ja -tarvike ostoksille! Paranemisia sinne, entero on inhottava, koettu on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me varmaan lopulta päästiin kuitenkin aika helpolla sen enteron kanssa. Tylsä tauti, mutta olis kai voinut olla rankempikin... Nyt tosin O on nukahtanut tonne sohvapöydän alle, eli taitanee olla seuraava vuorossa.

      Musta kouluvaatteita ja tarvikkeita on aina ollut mukavaa ostaa, pojilla alkaa vika vuosi eskaria ja sit ne siirtyy isoon kouluun.

      Poista
  2. Lähti täältäkin tilaus Gapille, kaikki oli -40%. Ihania vaatteita. Paranemisia teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gapillä on tosiaan kivoja vaatteita ja valtaosa jannujen vaatteista ostetaan sieltä. M:lle Gapin malli on keskimäärin liian lyhyt ja leveä.

      Poista
    2. Meille ostan vielä sieltä baby puolelta 4 kokoa ja kokoa 3 löytyy myös. Ne isompien puolen on vielä ihan liian isoja meidän mineille.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...