Siirry pääsisältöön

lisää kouluvaatteita

Tässä sairastaessa ehtii legoilla leikkimisen, elokuvien ja päikkäreitten välimaastossa myös shoppailla netissä. Ja ollaan me leivottu mustikkapiirakkaa, syöty vohveleita, piirretty, pelattu lautapelejä ja pyykättykin. Vielä jos järkkäis autotallin hyllyt, maalais värimallit yläkerran seinään ja rakentais vielä vaikka vähän lisää niillä legoilla... jos ei olis niin kamalan väsynyt.

Olen nukkunut sunnuntaista, tänään on tiistai. Onneksi noi nykyään antaa mun nukkua ja katsoo itse sillä välin telkkaa käyttäen mua alustana. Huomenna olis ollut työpäivä, mutta ne ei halunneet mua sinne. Kotoa olen poistunut kertaalleen, sinne lastenlääkäriin - eilen.

Tilasin pojille kouluvaatteita. Alekoodeja ja Gapin rewardseja käyttäen summa kutistui $250:stä $112:sta. Olen iloinen siitä että lasten terapioita on maksettu Gapin kortilla. Kaikki vaatteet ja kuvat Gap.com










Kommentit

  1. Meidan tyttö menee syksylla tarhaan joten pian on mentava tarhavaate ja -tarvike ostoksille! Paranemisia sinne, entero on inhottava, koettu on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me varmaan lopulta päästiin kuitenkin aika helpolla sen enteron kanssa. Tylsä tauti, mutta olis kai voinut olla rankempikin... Nyt tosin O on nukahtanut tonne sohvapöydän alle, eli taitanee olla seuraava vuorossa.

      Musta kouluvaatteita ja tarvikkeita on aina ollut mukavaa ostaa, pojilla alkaa vika vuosi eskaria ja sit ne siirtyy isoon kouluun.

      Poista
  2. Lähti täältäkin tilaus Gapille, kaikki oli -40%. Ihania vaatteita. Paranemisia teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gapillä on tosiaan kivoja vaatteita ja valtaosa jannujen vaatteista ostetaan sieltä. M:lle Gapin malli on keskimäärin liian lyhyt ja leveä.

      Poista
    2. Meille ostan vielä sieltä baby puolelta 4 kokoa ja kokoa 3 löytyy myös. Ne isompien puolen on vielä ihan liian isoja meidän mineille.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi