Siirry pääsisältöön

lisää kouluvaatteita

Tässä sairastaessa ehtii legoilla leikkimisen, elokuvien ja päikkäreitten välimaastossa myös shoppailla netissä. Ja ollaan me leivottu mustikkapiirakkaa, syöty vohveleita, piirretty, pelattu lautapelejä ja pyykättykin. Vielä jos järkkäis autotallin hyllyt, maalais värimallit yläkerran seinään ja rakentais vielä vaikka vähän lisää niillä legoilla... jos ei olis niin kamalan väsynyt.

Olen nukkunut sunnuntaista, tänään on tiistai. Onneksi noi nykyään antaa mun nukkua ja katsoo itse sillä välin telkkaa käyttäen mua alustana. Huomenna olis ollut työpäivä, mutta ne ei halunneet mua sinne. Kotoa olen poistunut kertaalleen, sinne lastenlääkäriin - eilen.

Tilasin pojille kouluvaatteita. Alekoodeja ja Gapin rewardseja käyttäen summa kutistui $250:stä $112:sta. Olen iloinen siitä että lasten terapioita on maksettu Gapin kortilla. Kaikki vaatteet ja kuvat Gap.com










Kommentit

  1. Meidan tyttö menee syksylla tarhaan joten pian on mentava tarhavaate ja -tarvike ostoksille! Paranemisia sinne, entero on inhottava, koettu on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me varmaan lopulta päästiin kuitenkin aika helpolla sen enteron kanssa. Tylsä tauti, mutta olis kai voinut olla rankempikin... Nyt tosin O on nukahtanut tonne sohvapöydän alle, eli taitanee olla seuraava vuorossa.

      Musta kouluvaatteita ja tarvikkeita on aina ollut mukavaa ostaa, pojilla alkaa vika vuosi eskaria ja sit ne siirtyy isoon kouluun.

      Poista
  2. Lähti täältäkin tilaus Gapille, kaikki oli -40%. Ihania vaatteita. Paranemisia teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gapillä on tosiaan kivoja vaatteita ja valtaosa jannujen vaatteista ostetaan sieltä. M:lle Gapin malli on keskimäärin liian lyhyt ja leveä.

      Poista
    2. Meille ostan vielä sieltä baby puolelta 4 kokoa ja kokoa 3 löytyy myös. Ne isompien puolen on vielä ihan liian isoja meidän mineille.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...