Siirry pääsisältöön

töissä

Palaan huomenna vastilemaan kommenteihin! Kiitos runsaasta kommentoinnista, niitä on ollut ihanaa lukea!

Perjantaina vaihdoin osastoa kesken työvuoron, ekat neljä tuntia omalla osastolla ja seuraavat neljä sydäntaudeilla. Eilen taas olin koko vuoron omalla osastolla, mutta puolivälissä vuoroa se toinen lähihoitaja siirrettiin toisaalle ja mun potilaskuorma kasvoi illan loppuun mennessä 22:een. Mun työ on olla sairaanhoitaja oikea käsi. Mä olen se joka monilta osin vastaa siitä käytännön hoitotyöstä, pesee ja kylvettää, vaihtaa lakanat, tarkkailee elintoimintoja – verenpaine, lämpö, hengitystiheys, syke, hapetustaso – tyhjentää katetrit ja pissapotat, mittaa ja tarkkailee ja raportoi. Avustan sairaanhoitajaa toimenpiteissä, raportoin eteenpäin jos potilaalla on kipua tai joku muu asia herättää mun huomion. Äh, tätä on tosi vaikeeta selittää kun hoitotyön kielikin on mulle väärä enkä osaa tätä terminologiaa suomeksi.

14:30 alkaa työvuoro ryhmäraportilla. Edellisen vuoron ylihoitaja käy läpi potilasmäärän, tiedossa olevat uudet potilaat, lähtevät, eristyspotilaat, mahdolliset ”yksityispotilaat” – vangit tai ne jotka esimerkiksi lähestymiskiellon takia eivät ole meillä virallisesti hoidossa, siis jos joku sattuu kysymään -  ja ne joilla on tarve hälyttimelle. Samalla käydään läpi muut juoksevat asiat kuten palaverikutsut tai koulutukset. Tällä alkuraportilla puhutaan myös turva-asioista, mahdollisesti havaituista ongelmista tai siitä jos potilas on edellisten vuorojen aikana loukkaantunut kaatuessaan tai putoamalla sängystä. Meillä kaatumiset ja putoamiset ovat harvinaisia. Neurologian ja neurokirurgian osastoilla se on arkipäivää. Raportilla saan myös puhelimen vuoron ajaksi.

14:40 kirjaudun koneelle ja ”nimeän” omat potilaani itselleni järjestelmässä. Tavoite on että hoitotyössä on jatkumo, ja tänä viikonloppuna olen hoitanut torstaina huoneet 39-46, perjantaina 31-46, eilen alkuvuoron 31-46 ja loppuillan sitten koko ryhmän 31-58,2.  Huonemäärä ja potilasmäärä riippuu sairaanhoitajien määrästä, potlasmäärästä ja henkilöstötilanteesta. Tulostan itselleni illan listan ja raapustan potilaan nimen viereen vastuussa olevan sairaanhoitajan nimen ja puhelinnumeron.

14:50 aloitan kierroksen. Hyvällä tuurilla olen ehtinyt tunnissa tavata jokaisen potilaan, tervehtiä ja kirjoittaa vuorossa olevan hoitajan ja lähihoitajan nimet huoneessa olevalle valkotaululle. Käytännössä  saattaa mennä useampikin tunti ennen kuin olen ehtinyt tapaamaan jokaisen potilaan.

14:52 olen ensimmäisen potilaani huoneessa kun puhelin soi. Mua tarvitaan naapurissa avuksi kääntämään vanhusta joka on kotona kaatuesaan murtanut kymmenkunta luuta.

14:54 avustan kääntämään kivuliaan potilaan toiselle kyljelle. Nopeasti käyn sairaanhoitajan kanssa läpi potilaan tiedot ja ennusteen. Potilasta ollaan siirtämässä palliatiivisen hoidon puolelle – saattohoitoon – murtumien lisäksi hänellä on keuhkokuume.

14:56 puhelin soi taas. Potilaan avannepussi on rikkoutunut ja mua tarvitaan avustamaan uuden pussin laittamisessa ja siivoamisessa. Potilas tarvitsee myös kylvyn. Lupaan saapua paikalle heti kun ehdin. Avannepotilaalla on sama sairaanhoitaja kuin murtumapotilaalla ja kerron tilanteesta sairaanhoitajalle. Sovimme tärskyt sinne seuraavaksi.

15:10 ryhdymme pussinvaihto-kylpy-siivousurakkaan neljän käden voimin. Samalla saan raportin tästä potilaasta. Puhelin ehtii soida neljä tai viisi kertaa ja mielessäni listaan asioita jonoon... ultraa 45:n virtsarakko, poista 39:n katetri,  36:n sairaanhoitaja tarvitsee avustajaa niittien poistamiseen. Akuutit puhelut eli lähinnä vessahädät delegoin eteenpäin sanoen että olen toimenpiteessä.

15:45 käyn pikaisesti käyn pikaisesti ultraamassa 45:n virtsarakon ja soitan tuloksen sairaanhoitajalle. Puhelin soi taas muutaman kerran ja ilmoitan olevani menossa  36:een seuraavaan toimenpiteesen.

15:55 valmistan potilaan niittien poistoon. Potilaan leikkaushaava on nidottu kiinni 33:lla niitillä. Osa kiinnityskohdista vuotaa edelleen kudosnestettä, pyyhin vuotokohdat sairaanhoitajan teipatessa leikkaushaavan. Muistutan potilasta että tällä niittimäärällä pitää muistaa kerskailla.

Periaatteessa jokaisessa vastuulla olevassa potilashuoneessa pitäisi käydä kerran tunnissa. Tämän käynnin aikana käydään läpi potilaan perustarpeet, tarjotaan mahdollisuutta vessassa käymiseen, korjataan asentoa sängyssä, huolehditaan kivun hoidosta ja mahdollisista muista tarpeista. Kivusta raportoin sairaanhoitajalle. Käytännössä kello on 16:20 ja olen käynyt viidessä huoneessa. Valtaosaa potilaista en ole ehtinyt vielä tapaamaan.

16:20 suuntaan matkani 39:ään poistamaan katetrin. Selitän toimenpiteen potilaalle ja haen kaiken tarvittavan. Kerron potilaalle että mittaamme edelleen virtsan määrää ja pissalla pitää käydä ”hattuun”. Potilaalla on kuusi tuntia katetrin poistosta aikaa käydä pissalla ennen kuin mun täytyy ryhtyä miettimään asiaa. Kirjoitan nkellonajan muistiin itselleni, jotta muistan varmasti tarkistaa onko potilas käynyt vessassa. Itse katetrin poistamiseen menee muutama minuutti. Puhelin soi ja kuulen että meille on tulossa heräämöstä kaksi potilasta. Puhelin soi uudestaan ja muistuttaa että on aika palata monimurtumapotilaan huoneeseen seuraavalle käännökselle. Potilas pitää kääntää kahden tunnin välein.

16:50 olen taas kääntämässä murtumapotilasta. Puhelin soi ja potilas toisaalla tarvitsee apua päästäkseen vessaan. Mietin mielessäni etten edelleenkään ole ehtinyt saamaan raporttia tai edes tapaamaan valtaosaa potilaista. Puhelin soi taas muutamaan kertaan.

17:15 olen käynyt auttamassa sen seuraavan tyypin vessaan. Samalla kirjoitan hoitajan nimen ja oman nimeni taululle. Potilas kysyy mistä oloen kotoisin ja juttelemme aiheesta. Käytännössä käyn ntämän keskustelun illan aikana jokaisen potilaan kanssa. Kaikkia kiinnostaa mun nimen alkuperä ja yllättävän monella on sukulaisia tai tuttavia Suomessa tai Suomesta. Keskimäärin kaikki tietävät että Suomi on vauras pohjoismaa ja että me kuulutaan samaan nippuun Ruotsin ja Norjan kanssa. Moni tietää myös että Suomessa on poikkeuksellisen loistava koulujärjestelmä. Yleisin kysymys tähän aiheeseen liittyen on; ”Miksi olet täällä?”

17:20 siirryn laittamaan tulevien potilaiden huoneet valmiiksi viemällä sinne laitteet leikkauspotilaan seurantaan ja tippapussitelineen. Samalla rullaan sängyt ulos huoneista koska leikkauspotilaat tulevat heräämöstä sängyssä.

17:35 pyydän raportin yhdeltä sairaanhoitajistani. Raportin aikana puhelin soi taas. Ylihoitaja tarvitsee apua huoneessa 52 sekavan potilaan hoitamiseen. Potilas istuu omassa ulosteessaan ja tarvitsee suihkun.

17:40 riennän tarvikkeitteni kanssa ylihoitajan avuksi. Potilas kieltäytyy nousemasta tuolistaan jos ei saa ruokaa. Potilaalla on vatsalaukussa useampikin vuotava haava ja saa suonensisäisesti ravintoa. Kyseessä on keski-ikäinen mielenterveyspotilas – skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö – ja potilas on ollut pidemmän aikaa ilman lääkitystä. Lopulta potilas saadaan kuitenkin siistittyä ja siirrettyä sänkyyn.

18:15 totean etten edelleenkään ole ehtinyt kaikiin potilashuoneisiin ja heräämöstä on tuotu jo yksi potilas. Kaikesta huolimatta lähden ensimmäiselle tauolle.

18:30 palaan osastolle ja kuulen jääväni ainoaksi lähihoitajaksi.  Huoneen 52 potilas on laitettu lepositeisiin. Potilas on yrittänyt repiä nenämahaletkun ja dreenit pois. Aloitan kierrokseni leikkauspotilaitten luota. Sen jälkeen kun potilas saapuu osastolle on mun tehtävä valvoa elintoimintoja. Ensimmäisen tunnin ajan näitä mitataan 15 minuutin välein, sen jälkeen 30 minuutin välein ja lopulta tunnin välein. Samalla tarkkaillaan potilaan yleistä vointia ja tajunnan tasoa. Laitan kellonajat itselleni muistiin ja kirjoitan ne samala huoneen valkotaululle. Juttelen samalla potilaan ja potilaan omaisten kanssa.

19:00 puhelin soi, potilaan haava vuotaa ja potilas tarvitsee uuden yöpaidan ja puhtaat liinavaatteet. Sairaanhoitaja on jo huoneessa vaihtamassa sidettä. Avustan siteen vaihtamisessa, vaihdan sänkyyn puhtaat lakanat ja autan potilaalle puhtaan yöpaidan päälle. Ensiapu lähettää meille uuden potilaan alakerrasta ja potilaskuljetus tarvitsee apua huoneeseen.

19:26 soitan osastosihteerille ja pyydän häntä tilaamaan eristyshuoneen kärryn – suojakaapuja, ilmoituslaput oveen ja hanskoja – huoneen ulkopuolelle. Autan kuljetuksen poikia siirtämään heikkoa potilasta.  Potilaalla on MRSA. Samalla jään huoneeseen punnitsemaan potilaan, tarkistamaan elintoiminnot ja varmistamaan että potilaalla on riittävän lämmin. Sairaanhoitaja ilmestyy huoneeseen ja vastaanotamme potilaan yhdessä. Poistuessani huoneesta laitan kertakäyttöisen kaavun ja hanskat roskikseen. Pesen kädet vedellä enkä vain käsidesillä.

19:45 palaan leikkauksesta tulleitten huoneisiin, varmistan että kaikki on hyvin. Soitan sairaanhoitajalle toisen potilaan kivusta.

20:00 ilmoitan lähteväni ruokatunnille.

20:30 palaan osastolle ja puolisen tuntia vastailen lähinnä vessapuheluihin, tarkkailen leikkauksesta tulleitten elintoimintoja ja autan pari potilasta takaisin sänkyyn.

21:00 ryhdyn kiertämään potilaita ja tyhjennän katetrit, tarkistan että ne joilla ei ole katetria ovat käyneet vuoron aikana vessassa. Tyhjennän haavojen dreenit, mahdolliset avannepussit, nenämahaletkujen säiliöt. Raportoin eritteiden määrän, laadun, koostumuksen ja värin. Soitan sairaanhoitajalle poikkeavista löydöksistä tai potilaasta joka ei ole pissannut. Kaksi potilasta pitää ultrata.

22:15 avustan sairaanhoitajaa katetrin laittamisessa. Osastosihteeri huikkaa potilashuoneenovelta että potilas huoneessa 38 oksentaa. Hän on antanut potilaalle vadin ja pyyhkeitä. Kiitän ja lupaan mennä sinne seuraavaksi.

22:35 olen huoneessa 38. Rauhoittelen potilasta ja mittaan oksennuksen määrän. Soitan sairaanhoitajalle ja potilas saa pahoinvointilääkkeen.

Seuraava vuoro saapuu töihin 22:30.

22:45 istahdan alas, avaan tietokoneen ja pikaisesti silmäilen onko jotakin jäänyt raportoimatta. Vuorn aikana olen ohimennessäni vienyt tyhjiä tarjottimia pois, raportoinut niiltä syödyn ruuan ja juodun nesteen määrät.

22:58 käyn palauttamassa puhelimen osastosihteerille ja kävelen ulos osastolta. Matkalla käyn hyvästelemässä vuoroon jäävät. Leimaan kulkukorttini ja lähden kotiin.



Kommentit

  1. Vautsi, onpas hektistä puuhaa! Tuohon eivät kaikki pystyisi, esim kovin hajamieliset ihmiset ja sellaiset, jotka pelkäävät likaa ja kivun ja tuskan näkemistä. Itsellenikin tuollainen työ tuntuisi kovin vaikealta jatkuvan kiireen vuoksi. Tuntuisi varmaan koko ajan, että olenkohan unohtanut jotain oleellista. Tärkeätä ja ihmisläheistä työtä teet! Varmaan myös palkitsevaa, kun näkee työstä saadun hyödyn usein ihan välittömästikin.

    Mia

    VastaaPoista
  2. Voi apua mikä päivä! Oli kyllä mielenkiintoista luettavaa. Naurettavaa suorastaan on se, että sä oot noin kiireinen ja lisää ihmisiä tarvittais kiireen kaupalla. Siis että kerran tunnissa pitäis käydä kaikkien luona ja sulla menee muutamien luona ramppaamiseen monta tuntia kun se puhelin soi koko ajan... Hyvä jos ehdit kerran vuorossa käydä edes jokaista moikkaamassa! Varmaan aikamoisia riittämättömyyden tunteita saa oppia tuossa työssä sietämään. Juoksemista koko päivä. Hyvä että pidät kiinni tauoista ja kiva että sulla on kaiken lomassa aikaa selittää potilaille Suomestakin. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi