Siirry pääsisältöön

sisustusta kieliposkessa

L kuolee hiljaa kun se näkee tän... ei meillä saa näyttää tältä, eikä näyttäiskään jos L yksin sais päättää mutta kun meillä on me neljä muutakin - sottapyttyä.

Tää alkoi siitä kun Marika puhui sisustuskuvista ja blogien hienoista asu- ja ruokakuvista... jätin muhimaan, naurahdin ja tänään luin olkkarin lattialla sisustuskuvastoa ja yllätin itseni miettimästä et tolta näyttävä sänky olis aivan I-H-A-N-A! Muutama mutta ja mutka. Ensimmäisenä se että meidän kaikki kolme jälkeläistä nukuu meidän kanssa samassa huoneessa ja osin myös samassa sängyssä. Huolimatta siitä että meillä on ihan asianmukaiset lastenhuoneet. Toiseksi laiskuus ja kolmanneksi raha. Tässä järjestyksessä koska vaikka mulla olis rahat osataa ton kuvan liinavaatteet ($967+tax) olis edelleen jäljellä ne lapset ja se laiskuus.

tästä lähtis, tonnilla lakanoita ja toi rätti... peitot ja tyynyt on toki erikseen

Jäin leikittelemään ajatuksella siitä miltä meillä näyttää ihan oikeasti - siis ilman pikasiivousta ja kivoja pikkuasetelmia - ja miltä meillä vois näyttää jos vois vaan osoitella sormella ja poimia sisustusliikkeistä kaikkea kivaa ja joku muu tekis ja meillä ei olis neljää ihmistä sotkemassa L:n hartaudella vaalimaa tyylikästä kotia.

mä ihan oikeasti tykkään meidän alakerrasta ihan kokonaisuudesaan



mutta meillähän vois näyttää vaikka tältä (kuvat R&B)


tai tältä

keittiössä on semikaaos

ja ruokapöydällä on mun työpiste

loftissa on sentään siistiä... laitoin pyykit eilen, muuten siellä olis läjäpäin puhtaita ryppyisiä vaatteita

poikien huoneessa, tais siis leikkihuoneessa näyttää tänään tältä

mun unelmissa siellä on tällaista

tai ehkä tällaista

M:n huone on L:n työhuone

nukkuisko se siellä jos siellä njäyttäiskin tältä ?

tai tältä? Vastaus - ei.

meidän todellinen "eyesore" on meidän makkarissa tapahtuva leirimajoitus... olen aikoja sitten lakannut käyttämästä pussilakanoita lapsilla, koska noi täkit pestään kuitenkin vähintään viikoittain...
parhaassa tai pahimmassa tapauksessa päivittäin

seinän maalimallit on jo ostettu ja odottaa inspistä


täällä kelpais nukkua...

tai täällä... mutta kuka istuu tossa tuolissa? L vartioimassa mun unta?

Joku joskus sata-aikaa takaperin kysyi meidän talon pohjapiirustuksesta... möyrin hetken autotallissa ja löysin rakennusaikaiset piirrokset:

tossa ruksien kohdalla on alapuolella oleva kuva








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi