Siirry pääsisältöön

sisustusta kieliposkessa

L kuolee hiljaa kun se näkee tän... ei meillä saa näyttää tältä, eikä näyttäiskään jos L yksin sais päättää mutta kun meillä on me neljä muutakin - sottapyttyä.

Tää alkoi siitä kun Marika puhui sisustuskuvista ja blogien hienoista asu- ja ruokakuvista... jätin muhimaan, naurahdin ja tänään luin olkkarin lattialla sisustuskuvastoa ja yllätin itseni miettimästä et tolta näyttävä sänky olis aivan I-H-A-N-A! Muutama mutta ja mutka. Ensimmäisenä se että meidän kaikki kolme jälkeläistä nukuu meidän kanssa samassa huoneessa ja osin myös samassa sängyssä. Huolimatta siitä että meillä on ihan asianmukaiset lastenhuoneet. Toiseksi laiskuus ja kolmanneksi raha. Tässä järjestyksessä koska vaikka mulla olis rahat osataa ton kuvan liinavaatteet ($967+tax) olis edelleen jäljellä ne lapset ja se laiskuus.

tästä lähtis, tonnilla lakanoita ja toi rätti... peitot ja tyynyt on toki erikseen

Jäin leikittelemään ajatuksella siitä miltä meillä näyttää ihan oikeasti - siis ilman pikasiivousta ja kivoja pikkuasetelmia - ja miltä meillä vois näyttää jos vois vaan osoitella sormella ja poimia sisustusliikkeistä kaikkea kivaa ja joku muu tekis ja meillä ei olis neljää ihmistä sotkemassa L:n hartaudella vaalimaa tyylikästä kotia.

mä ihan oikeasti tykkään meidän alakerrasta ihan kokonaisuudesaan



mutta meillähän vois näyttää vaikka tältä (kuvat R&B)


tai tältä

keittiössä on semikaaos

ja ruokapöydällä on mun työpiste

loftissa on sentään siistiä... laitoin pyykit eilen, muuten siellä olis läjäpäin puhtaita ryppyisiä vaatteita

poikien huoneessa, tais siis leikkihuoneessa näyttää tänään tältä

mun unelmissa siellä on tällaista

tai ehkä tällaista

M:n huone on L:n työhuone

nukkuisko se siellä jos siellä njäyttäiskin tältä ?

tai tältä? Vastaus - ei.

meidän todellinen "eyesore" on meidän makkarissa tapahtuva leirimajoitus... olen aikoja sitten lakannut käyttämästä pussilakanoita lapsilla, koska noi täkit pestään kuitenkin vähintään viikoittain...
parhaassa tai pahimmassa tapauksessa päivittäin

seinän maalimallit on jo ostettu ja odottaa inspistä


täällä kelpais nukkua...

tai täällä... mutta kuka istuu tossa tuolissa? L vartioimassa mun unta?

Joku joskus sata-aikaa takaperin kysyi meidän talon pohjapiirustuksesta... möyrin hetken autotallissa ja löysin rakennusaikaiset piirrokset:

tossa ruksien kohdalla on alapuolella oleva kuva








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...