Siirry pääsisältöön

paluu puheterapiaan ja uusvanhaope - jee!!!

Meillä oli se puheterapian testaus. Ensin juteltiin ja sit testattiin ja lopputulemana oli et M aloittaa uudestaan puheterapian artikulaation puutteellisuuden takia, jatkaa sosiaalisten taitojen ryhmässä, on poikkeuksellisen älykäs, omaa huikean sanavaraston, sais tänä päivänä aspergerdiagnoosin koska edellämainittujen lisäksi M:lla ei ole minkäänlaista kiinnostusta muitten ihmisten kiinnostuksen kohteisiin tai kuulumisiin. M:lla on vaikeuksia tunnistaa toisen ihmisen tunnetilaa kasvojenilmeestä koska tunnetilan sijasta M keskittyy faktoihin. Olemukseltaan M vaikuttaa enneminkin noin yhdeksänvuotiaalta kuin kuusivuotiaalta ja tämä vaikeuttaa toimintaa samanikäisten lasten kanssa. Ei mitään uutta. Toisaalta oli ihan kivaa kuulla taas pitkästä aikaa ammattilaisen suusta ettei me vanhemmat kuvitella näitä asioita kun se keskimääräinen palaute on kuitenkin se että M on niin fiksu ja mukava ja kohtelias ja taitava ja... On se niitäkin, siis mukava ja kohtelias ja fiksu ja taitava.

klinikan odotushuoneessa

Torstaina meillä on edessä K:n testaus ja kiinnihän se niissä jää. Lisäksi varasin ajan O:n testeihin koska sen testaavan puheterapeutin mukaan nelivuotiaan änkyttämiseen on jo aika puuttua. Näen siis edessä taas täyden kalenterin ja runsaasti aikaa Klinikalla... yhden kesän verranhan me kerittiin nautiskella tästä kerran viikossa ihanuudesta.

Me käytiin palaveeraamassa M:n erityisopen kanssa ja samassa palaverissa oli mukana myös Reksi ja M:n uusvanhaope, Rva Juna. Virallisesti opettajat julkistetaan tänään neljältä. M:n kannalta oli kuitenkin tasan oikea ratkaisu antaa sen jo eilen tutustua uuteen luokkahuoneeseen ja käydä tervehtimässä uusvanhaaopea. Keskiviikkona, virallisena tutustumispäivänä, koulun käytävillä pyörii viisisataa oppilasta vanhempineen ja sisaruksineen. Kyllä me sinnekin mennään, mutta siinä tilaisuudessa M keskittyy lähinnä kaaoksensietokykyyn. Kotiin koululta lähti eilen ihan toinen M kuin se jonka kanssa sinne ajettiin.

täällä taas





Kaikki on valmista. Meillä on koulutarvikkeet, kouluvaatteet, reppu, eväsboksi ja välipalat. Viimeiset täydennykset käytiin vielä hakemassa ruokakaupasta samalla kun kaikessa hiljaisuudessa täydensin ruokakomeron sisältöä iskukuumennetulla mantelimaidolla, muropatukoilla ja säilykkeillä. L lupasi käydä ostamassa vettä ja täyttämässä bensakanisterin. Sunnuntaiaamuinen maanjäristys San Franciscossa muistutti taas kerran siitä ettei koskaan tiedä milloin on meidän vuoro. 

kukkasia, Batman ja Spider Man

kaikki on ostettu


eväslaukun täytettä; maitoa, välipalakeksejä, omenasosetta, rusinoita, hedelmänahkoja, hedelmäsnacksejä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...