Siirry pääsisältöön

sata kuvaa elokuun ekasta



leiripaidat kuivurista













aika mennä luokkaan



päivän eka tarina - "sateenkaarikala"

K on löytänyt vapaan sylin


me maalataan kiviä - tehdään sateenkaarikaloja




M kuuntelee tarinaa karhuista

herken rauha


päivän raamattukertomus




vielä ehtii laulamaan ja tanssimaan

...ja jäljelle jäi sotku


taidetta ja muuta sekalaista


niin, siis ne vaalit oli tulossa...



pikainen lounas lapsille


...ja mulle

yläkerrassa L tekee töitä

työvaatteet niskaan

tarpeelliset tavarat taskuihin, kulkukortti kaulukseen...



matka kulkee lakuun maalaismaisemissa


tästä mahtuu vaan yksi kerrallaan

27 minuutissa ehtii isommalle tielle



siellä on perjantaisin muitakin






kotoa työpaikan pukuhuoneeseen 59 minuuttia


eka tauko





kahvia ja keksejä, aikaa vartti

takaisin yläkertaan

osaston ovella mua tervehtii pahvipappi jolla on sanoma

jääpakkaus potilaalle

ruokiksen aika



maisemassa ei varsinaisesti valittamista



vielä vikat kaksi ja puolituntia


aika lähteä kotiin



leima



auto ladattu




täällä on edelleen muitakin





kotimatka, pukuhuoneesta kotiovelle 47 minuuttia


juttutuokio L:n kanssa




Kommentit

  1. Olipa lapsilla kivan oloinen leiripäivä! :)

    T:Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kokonaisuudessaan tosi kiva leiriviikko :)

      Poista
  2. Tälläinen kuvakollaasi on todella valaiseva. Miten paljon tapahtumaa yhden perheen elämään voikaan mahtua! :)

    N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään itsekin katsella näitä jälkikäteen :)

      Poista
  3. Joo yhdyn N:n kommenttiin. Hyvin toiminnantäyteinen päivä! Hauskoja sellaiset yksityiskohdat kuten se että amerikkalaisella sairaalalla on oma 9-kerroksinen parkkitalonsa tai tuo pahvipappi :D Miksi tuossa vaalimainoskuvassa on liikennevaloissa neljä lamppua? Mitä se neljäs valo kertoo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, hauskoja huomioita joita ei itse osaa edes miettiä :) Pahvipappi on itseasiassa kuva meidän sairaalan hengellisen osaston johtajasta. Neljäs valo on nuolivalo oikealle kääntymiseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi