Siirry pääsisältöön

sata kuvaa elokuun ekasta



leiripaidat kuivurista













aika mennä luokkaan



päivän eka tarina - "sateenkaarikala"

K on löytänyt vapaan sylin


me maalataan kiviä - tehdään sateenkaarikaloja




M kuuntelee tarinaa karhuista

herken rauha


päivän raamattukertomus




vielä ehtii laulamaan ja tanssimaan

...ja jäljelle jäi sotku


taidetta ja muuta sekalaista


niin, siis ne vaalit oli tulossa...



pikainen lounas lapsille


...ja mulle

yläkerrassa L tekee töitä

työvaatteet niskaan

tarpeelliset tavarat taskuihin, kulkukortti kaulukseen...



matka kulkee lakuun maalaismaisemissa


tästä mahtuu vaan yksi kerrallaan

27 minuutissa ehtii isommalle tielle



siellä on perjantaisin muitakin






kotoa työpaikan pukuhuoneeseen 59 minuuttia


eka tauko





kahvia ja keksejä, aikaa vartti

takaisin yläkertaan

osaston ovella mua tervehtii pahvipappi jolla on sanoma

jääpakkaus potilaalle

ruokiksen aika



maisemassa ei varsinaisesti valittamista



vielä vikat kaksi ja puolituntia


aika lähteä kotiin



leima



auto ladattu




täällä on edelleen muitakin





kotimatka, pukuhuoneesta kotiovelle 47 minuuttia


juttutuokio L:n kanssa




Kommentit

  1. Olipa lapsilla kivan oloinen leiripäivä! :)

    T:Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kokonaisuudessaan tosi kiva leiriviikko :)

      Poista
  2. Tälläinen kuvakollaasi on todella valaiseva. Miten paljon tapahtumaa yhden perheen elämään voikaan mahtua! :)

    N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään itsekin katsella näitä jälkikäteen :)

      Poista
  3. Joo yhdyn N:n kommenttiin. Hyvin toiminnantäyteinen päivä! Hauskoja sellaiset yksityiskohdat kuten se että amerikkalaisella sairaalalla on oma 9-kerroksinen parkkitalonsa tai tuo pahvipappi :D Miksi tuossa vaalimainoskuvassa on liikennevaloissa neljä lamppua? Mitä se neljäs valo kertoo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, hauskoja huomioita joita ei itse osaa edes miettiä :) Pahvipappi on itseasiassa kuva meidän sairaalan hengellisen osaston johtajasta. Neljäs valo on nuolivalo oikealle kääntymiseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...