Siirry pääsisältöön

sata kuvaa elokuun ekasta



leiripaidat kuivurista













aika mennä luokkaan



päivän eka tarina - "sateenkaarikala"

K on löytänyt vapaan sylin


me maalataan kiviä - tehdään sateenkaarikaloja




M kuuntelee tarinaa karhuista

herken rauha


päivän raamattukertomus




vielä ehtii laulamaan ja tanssimaan

...ja jäljelle jäi sotku


taidetta ja muuta sekalaista


niin, siis ne vaalit oli tulossa...



pikainen lounas lapsille


...ja mulle

yläkerrassa L tekee töitä

työvaatteet niskaan

tarpeelliset tavarat taskuihin, kulkukortti kaulukseen...



matka kulkee lakuun maalaismaisemissa


tästä mahtuu vaan yksi kerrallaan

27 minuutissa ehtii isommalle tielle



siellä on perjantaisin muitakin






kotoa työpaikan pukuhuoneeseen 59 minuuttia


eka tauko





kahvia ja keksejä, aikaa vartti

takaisin yläkertaan

osaston ovella mua tervehtii pahvipappi jolla on sanoma

jääpakkaus potilaalle

ruokiksen aika



maisemassa ei varsinaisesti valittamista



vielä vikat kaksi ja puolituntia


aika lähteä kotiin



leima



auto ladattu




täällä on edelleen muitakin





kotimatka, pukuhuoneesta kotiovelle 47 minuuttia


juttutuokio L:n kanssa




Kommentit

  1. Olipa lapsilla kivan oloinen leiripäivä! :)

    T:Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kokonaisuudessaan tosi kiva leiriviikko :)

      Poista
  2. Tälläinen kuvakollaasi on todella valaiseva. Miten paljon tapahtumaa yhden perheen elämään voikaan mahtua! :)

    N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään itsekin katsella näitä jälkikäteen :)

      Poista
  3. Joo yhdyn N:n kommenttiin. Hyvin toiminnantäyteinen päivä! Hauskoja sellaiset yksityiskohdat kuten se että amerikkalaisella sairaalalla on oma 9-kerroksinen parkkitalonsa tai tuo pahvipappi :D Miksi tuossa vaalimainoskuvassa on liikennevaloissa neljä lamppua? Mitä se neljäs valo kertoo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, hauskoja huomioita joita ei itse osaa edes miettiä :) Pahvipappi on itseasiassa kuva meidän sairaalan hengellisen osaston johtajasta. Neljäs valo on nuolivalo oikealle kääntymiseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...