Siirry pääsisältöön

parempia huumeita kiitos!

Eilisen kirjoituksesta ja sen postaamisesta oli mennyt ehkä vartti, korkeintaan puolisen tuntia kun kurotin pöydän yli ottamaan maitotölkkiä - väärä liike. Tunsin sen heti, sellaisen pienen terävän kivun ja ajattelin aamukiireissäni et tästä ei nyt taida seurata mitään hyvää.

Autosta matkalla M:n psykologille soitin lääkäriin ja sain ajan yhdeksitoista. Ajaminen sattui. Kahvikupin nostaminen sattui. Pään kääntäminen sattui. Hengittäminenkin – sattui.

Yhdeltätoista istuin lääkärissä ja selitin Jamekselle et mun pitäis mennä töihin muutaman tunnin päästä, se tyytyi hymähtelemään. James on osteopaatti, se kääri hihat ja ryhtyi hommiin. Tilanne oli selkeästi sille nautinnollinen kun se riemuissaan hihkui ja hehkutti mun lihasjumia; ”Hmmmm, you really did it this time, did you! Look at this bad boy over here!!! Are you sure you didn't drag one of the kids over the table? This is gonna hurt you...” Parikymmentä minuuttia se runnoi ja survoi ja mä voihkin ja irvistelin M:n pitäessä mua kädestä. Sanoi suunnilleen että; ”Saathan sä mennä töihin jos uskot pystyväsi, mutta pidä panadolit lähellä”

Kotona haudoin kylmällä ja kuumalla ja otin sitä panadolia. Ajoin töihin tuskasta irvistellen ja ajattelin että kyllä se lääke siitä pahimman terän taittaa. Leimasin kulkukortin, osallistuin raportille, tulostin potilaslistan ja ryhdyin hommiin. Puolen tunnin päästä seisoin ylihoitajan työpöydän ääressä, kerroin tilanteen ja tulin suurin piirtein heitetyksi ovesta ulos. Se juoksi vielä mun perässä hissille ja sanoi et soitat sit huomenna – tänään - heti aamusta työvuorojärjestelijälle ettet tuu töihin.

Matkalla autolle soitin ensin L:lle ja sit Jamekselle ja ilmoitin tarvitsevani parempia huumeita. Puoliviideltä istuin taas Jameksen luona ja se suihkutti selkään jääsuihketta ja lähetti apteekkiin reseptin – parempia huumeita. Vikaks se muistutti että lasillinen tai kaksi viiniä ei varmaan olis myöskään pahasta.


Tänään heräsin nukuttuani suloisessa lääkepöhnässä ja tunnustelin hetken tilannetta sängyssä. Matkalla alakertaan soitin työvuorojärjestelijälle ja sit osastolle, en tule töihin tänäänkään. Aamukahvin kanssa nappasin taas vähän lisää niitä hyviä huumeita.

mun uudet parhaat kaverit

hyviä huumeita

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...