Siirry pääsisältöön

parempia huumeita kiitos!

Eilisen kirjoituksesta ja sen postaamisesta oli mennyt ehkä vartti, korkeintaan puolisen tuntia kun kurotin pöydän yli ottamaan maitotölkkiä - väärä liike. Tunsin sen heti, sellaisen pienen terävän kivun ja ajattelin aamukiireissäni et tästä ei nyt taida seurata mitään hyvää.

Autosta matkalla M:n psykologille soitin lääkäriin ja sain ajan yhdeksitoista. Ajaminen sattui. Kahvikupin nostaminen sattui. Pään kääntäminen sattui. Hengittäminenkin – sattui.

Yhdeltätoista istuin lääkärissä ja selitin Jamekselle et mun pitäis mennä töihin muutaman tunnin päästä, se tyytyi hymähtelemään. James on osteopaatti, se kääri hihat ja ryhtyi hommiin. Tilanne oli selkeästi sille nautinnollinen kun se riemuissaan hihkui ja hehkutti mun lihasjumia; ”Hmmmm, you really did it this time, did you! Look at this bad boy over here!!! Are you sure you didn't drag one of the kids over the table? This is gonna hurt you...” Parikymmentä minuuttia se runnoi ja survoi ja mä voihkin ja irvistelin M:n pitäessä mua kädestä. Sanoi suunnilleen että; ”Saathan sä mennä töihin jos uskot pystyväsi, mutta pidä panadolit lähellä”

Kotona haudoin kylmällä ja kuumalla ja otin sitä panadolia. Ajoin töihin tuskasta irvistellen ja ajattelin että kyllä se lääke siitä pahimman terän taittaa. Leimasin kulkukortin, osallistuin raportille, tulostin potilaslistan ja ryhdyin hommiin. Puolen tunnin päästä seisoin ylihoitajan työpöydän ääressä, kerroin tilanteen ja tulin suurin piirtein heitetyksi ovesta ulos. Se juoksi vielä mun perässä hissille ja sanoi et soitat sit huomenna – tänään - heti aamusta työvuorojärjestelijälle ettet tuu töihin.

Matkalla autolle soitin ensin L:lle ja sit Jamekselle ja ilmoitin tarvitsevani parempia huumeita. Puoliviideltä istuin taas Jameksen luona ja se suihkutti selkään jääsuihketta ja lähetti apteekkiin reseptin – parempia huumeita. Vikaks se muistutti että lasillinen tai kaksi viiniä ei varmaan olis myöskään pahasta.


Tänään heräsin nukuttuani suloisessa lääkepöhnässä ja tunnustelin hetken tilannetta sängyssä. Matkalla alakertaan soitin työvuorojärjestelijälle ja sit osastolle, en tule töihin tänäänkään. Aamukahvin kanssa nappasin taas vähän lisää niitä hyviä huumeita.

mun uudet parhaat kaverit

hyviä huumeita

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...