maanantai 25. elokuuta 2014

spanglish - iso lasi viiniä

Ei mulla mitään harhakuvitelmia ollut siitä etteikö tästä viikosta tulis kaoottinen ja syksystä täysi. Silti kun tähän koulunaloituskaaokseen lisätään vielä yksi jolla on ummetuksen aiheuttama suolitukos ja toinen jonka ahdistus on noussut sellaisiin mittasuhteisiin ettei sitä pitele enää yhtään mikään, ollaan tilanteessa jossa huomattamasti mua rauhallisempikin äiti tarvitsee viiniä – ison lasillisen viiniä. Jos ei muuten niin ihan vain jotta lasten äiti ei pääse uutisotsikoihin a) hylättyään laumansa jonnekin tienposkeen b) tapettuaan lapsensa, ei aseella, ei myrkyttäen, vaan ihan paljain käsin kuristaen, raa’an raivon voimasta.

Eilen illalla O kävi ensiavussa - kakalla. Isolla kakalla. Niin isolla että O:n kakan nähdessään sairaanhoitaja haukkoi henkeään ja sanoi "holy cow". Niin ison ettei sitä saatu ulos peräruiskeellakaan ilman lääkärin apua. Nyt meillä on kaksi lasta jotka syövät päivittäin ulosteenpehmentäjää. Nyt meillä on kaksi lasta joilta kaikki maitoon liittyvä on kiellettyä. Nyt meistä on tullut vuorokaudessa maidoton perhe. Mä en juo maitoa. L:llä on laktoosi intoleranssi ja K nyt jois maitoa, mutta kai se voi ihan yhtä hyvin juoda sitä samaa maidotonta maitoa kuin noi kaksi muutakin. Lääkärin määräys oli pitää O erossa maitotuotteista - kauan. Maailma ei onneksi kuitenkaan kaadu kakkaan ja ilman maitoa ja maitotuotteitakin osataan jo elää. Tänään lapsi voi huomattavasti paremmin. 

matkalla isolle kakalle

L vei auton aamusta öljynvaihtoon. Reippaasti lupasin pärjätä tänään lasten kanssa sähköautolla todeten urheasti ettei ne mitenkään voi olla niin kauheita etteikö me yhtä päivää pärjättäisi pienemmässä autossa. Oli ne. Varttia vaille yksitoista seisoin L:n toimiston pihassa odottamassa omaa autoani. Viisi minuuttia aiemmin olin soittanut L:lle istuttuani lauman kanssa autossa vajaan vartin ja anellut että saisin tulla vaihtamaan autoja.

Urheasti olen paimentanut laumaani koko päivän. Ensin M:n puhetesteihin, sieltä lounaalle. Lounaalta kirjastoon ja kirjastosta ruokakaupan kautta kotiin. Kotoa M:n koululle ja M:n koululta taas kotiin. Parhaani olen tehnyt kahlitakseni syvältä kupuavaa kiukkua siitä ettei kukaan kuuntele. Siitä että M haastaa riitaa. Siitä ettei M pysy hetkeäkään aloillaan ja saa helposti haastettua kummankin pojan mukaansa. Siitä että kaikki kolme tekee todennäköisimmin jotakin muuta kuin pyydetään. Siitä että suorasta käskystä huolimatta – ”Ei saa leikkiä vedellä” – sisään tulee kolme läpimärkää lasta.


Olen tehnyt parhaani ja siitä huolimatta varmasti kaikki naapuritkin tietää missä mennään. Olen tehnyt parhaani ja nyt juon viiniä. Ison lasillisen viiniä. Juodessani lasken ensin sataan, sitten tuhanteen, kymmeneen tuhanteen, sataan tuhanteen... lasken ja kirjoitan. Jaksan, jaksan, jaksan, jaksan, jaksan... haluan sanoa PERKELEEN kakarat, mutta jaksan, jaksan, jaksan, JAKSAN.

M:n ottama kuva kyllästyneestä äidistä

6 kommenttia:

  1. lapsipolo!

    Ja äitipolo!
    Ihan varmasti olet viinisi ansainnut; jotkut päivät vaan ovat semmoisia, niissä on väärää kierrettä.
    Kuvassa pään asento kertoo kaiken :)

    Parempaa tätä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kertoo :) Tänään onneksi hymyilyttää taas, ainakin näin aamusta.

      Poista
  2. Tsemppiä sulle urhea Yksis! Kohta tulee varmasti taas parempi päivä. Toivon mukaan jo tänään!

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään on pakko olla parempi päivä ja varmasti onkin.

      Poista
  3. Olet viinisi ansainnut, ja vaikka toisenkin lasillisen! Jotkut paivat on vaan jarkyttavan kamalia, huomenna on uusi paiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. L soitti töistä eilen ja kysyi miten menee, vastasin että lapset on yläkerrassa ja mä dokaan... se tuli kotiin ;)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.