Siirry pääsisältöön

spanglish - iso lasi viiniä

Ei mulla mitään harhakuvitelmia ollut siitä etteikö tästä viikosta tulis kaoottinen ja syksystä täysi. Silti kun tähän koulunaloituskaaokseen lisätään vielä yksi jolla on ummetuksen aiheuttama suolitukos ja toinen jonka ahdistus on noussut sellaisiin mittasuhteisiin ettei sitä pitele enää yhtään mikään, ollaan tilanteessa jossa huomattamasti mua rauhallisempikin äiti tarvitsee viiniä – ison lasillisen viiniä. Jos ei muuten niin ihan vain jotta lasten äiti ei pääse uutisotsikoihin a) hylättyään laumansa jonnekin tienposkeen b) tapettuaan lapsensa, ei aseella, ei myrkyttäen, vaan ihan paljain käsin kuristaen, raa’an raivon voimasta.

Eilen illalla O kävi ensiavussa - kakalla. Isolla kakalla. Niin isolla että O:n kakan nähdessään sairaanhoitaja haukkoi henkeään ja sanoi "holy cow". Niin ison ettei sitä saatu ulos peräruiskeellakaan ilman lääkärin apua. Nyt meillä on kaksi lasta jotka syövät päivittäin ulosteenpehmentäjää. Nyt meillä on kaksi lasta joilta kaikki maitoon liittyvä on kiellettyä. Nyt meistä on tullut vuorokaudessa maidoton perhe. Mä en juo maitoa. L:llä on laktoosi intoleranssi ja K nyt jois maitoa, mutta kai se voi ihan yhtä hyvin juoda sitä samaa maidotonta maitoa kuin noi kaksi muutakin. Lääkärin määräys oli pitää O erossa maitotuotteista - kauan. Maailma ei onneksi kuitenkaan kaadu kakkaan ja ilman maitoa ja maitotuotteitakin osataan jo elää. Tänään lapsi voi huomattavasti paremmin. 

matkalla isolle kakalle

L vei auton aamusta öljynvaihtoon. Reippaasti lupasin pärjätä tänään lasten kanssa sähköautolla todeten urheasti ettei ne mitenkään voi olla niin kauheita etteikö me yhtä päivää pärjättäisi pienemmässä autossa. Oli ne. Varttia vaille yksitoista seisoin L:n toimiston pihassa odottamassa omaa autoani. Viisi minuuttia aiemmin olin soittanut L:lle istuttuani lauman kanssa autossa vajaan vartin ja anellut että saisin tulla vaihtamaan autoja.

Urheasti olen paimentanut laumaani koko päivän. Ensin M:n puhetesteihin, sieltä lounaalle. Lounaalta kirjastoon ja kirjastosta ruokakaupan kautta kotiin. Kotoa M:n koululle ja M:n koululta taas kotiin. Parhaani olen tehnyt kahlitakseni syvältä kupuavaa kiukkua siitä ettei kukaan kuuntele. Siitä että M haastaa riitaa. Siitä ettei M pysy hetkeäkään aloillaan ja saa helposti haastettua kummankin pojan mukaansa. Siitä että kaikki kolme tekee todennäköisimmin jotakin muuta kuin pyydetään. Siitä että suorasta käskystä huolimatta – ”Ei saa leikkiä vedellä” – sisään tulee kolme läpimärkää lasta.


Olen tehnyt parhaani ja siitä huolimatta varmasti kaikki naapuritkin tietää missä mennään. Olen tehnyt parhaani ja nyt juon viiniä. Ison lasillisen viiniä. Juodessani lasken ensin sataan, sitten tuhanteen, kymmeneen tuhanteen, sataan tuhanteen... lasken ja kirjoitan. Jaksan, jaksan, jaksan, jaksan, jaksan... haluan sanoa PERKELEEN kakarat, mutta jaksan, jaksan, jaksan, JAKSAN.

M:n ottama kuva kyllästyneestä äidistä

Kommentit

  1. lapsipolo!

    Ja äitipolo!
    Ihan varmasti olet viinisi ansainnut; jotkut päivät vaan ovat semmoisia, niissä on väärää kierrettä.
    Kuvassa pään asento kertoo kaiken :)

    Parempaa tätä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kertoo :) Tänään onneksi hymyilyttää taas, ainakin näin aamusta.

      Poista
  2. Tsemppiä sulle urhea Yksis! Kohta tulee varmasti taas parempi päivä. Toivon mukaan jo tänään!

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään on pakko olla parempi päivä ja varmasti onkin.

      Poista
  3. Olet viinisi ansainnut, ja vaikka toisenkin lasillisen! Jotkut paivat on vaan jarkyttavan kamalia, huomenna on uusi paiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. L soitti töistä eilen ja kysyi miten menee, vastasin että lapset on yläkerrassa ja mä dokaan... se tuli kotiin ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi