Siirry pääsisältöön

ei aina käy niin

M palas kouluun ja koulusta kotiin - kuumeisena. Mä vaihdoin kauan odotetun paremman ravintolaillallisen istuntoon lastenlääkärin vastaanottohuoneessa. L haki onneksi jannut kotiin omalla kotimatkallaan ja haki mulle lohdutukseksi pullon parempaa skumppaa kotikaupasta.

tänne piti tänään mennä - Preservation Kitchen, kuva Facebook



Tunnin odottelun jälkeen tuomio, sinusiitti – poskiontelotulehdus. Avuksi kuuri tujumpaa antibioottia, toi kun on allerginen kaikille niille peruskamoille joita ens alkuun tarjoillaan. Keskusteltiin siitäkin että sinusiitit on viimeisimmän tiedon mukaan useimmiten virusinfektioita ja lopulta päädyttiin hoitamaan antibiooteilla sen jälkeen kun yhdessä kuitenkin kallistuttiin sen bakteeri-infektion suuntaan. Yli viikon kestänyt tauti, joka vasta tässä vaiheessa lyö päälle kuumeen, ruman näköistä ja sangen pahan hajuista eritettä, ja vähintäänkin vaisu lapsi. Vuorokaudessa selvinnee oltiinko me lääkärin kanssa oikeessa vai väärässä. M on elämänsä aikana syönyt vain kourallisen antibioottikuureja - toki yksi niistä kesti muistaakseni kuutisen viikkoa, sen lonkan bakteeritulehduksen jälkeen – eli ei meillä niitä jokaiseen infektioon popsita. Sängyn vieressä höyrystyy öljyt, thieves yhdessä muutaman buusterin kanssa.



lastensairaalassa tammikuussa 2013
Huomenna se on taas kotona, mä lähden töihin – toivottavasti.


matkalla M:aa vastaan koulubussille


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...