Siirry pääsisältöön

aamulla

Kävelin aamupakkasessa M:n kanssa bussipysäkille. Sillä oli lapaset kädessä, paksu pipo päässä ja päällä toppatakki, jalassa UGG:it. Edessä kävelevällä tytöllä oli polvipituiset legginsit, tennarit, ohut toppatakki, paljaat sormet ja paljas pää. Rattaissa istui pieni poika yöpaidassaan. Isällä oli jalassaan flipflopit. Mä palelin niitten puolestakin ja muistin taas miksi ne telkkarissa erikseen aina muistaa kertoa että siellä on oikeesti kylmä, ja että olis hyvä pukea päälle välttääkseen hypotermiaa ja paleltumia.

Kotona keitin kupillisen kahvia, asetuin tähän koneelle jannujen leikkiessä hippaa ja törmäsin videoon.

Ei mulla tänään muuta.




Eduskunnassa tuumitaan parhaillaan kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Jos Suomen evankelisluterilaisen kirkon papit saisivat hoitaa tuon äänestyksen, jaa-ääniä olisi enemmän. (Papistosta lakia kannattaa 44 %, vastustajia on 41 %.) 

Kuinka on eduskunnan laita: ovatko erilaiset perheet silmissänne tasa-arvoisia?

Videolla esiintyvät papit tulevat kaikista Suomen hiippakunnista ja nostavat peukalon pystyyn jaa-äänen merkiksi. He kannattavat lainsäädäntöä, joka toteuttaa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Heille kaikkien seurakuntalaistensa perheiden tasa-arvoinen kohtelu yhteiskunnssa on tärkeää.
Jos papit saisivat äänestää, jaa-ääni voittaisi. Kuinka on sinun ammattikuntasi laita? Tule mukaan peukuttamaan, olit sitten leipuri, opettaja, juristi tai rakennusinsinööri. Mukaan pääset täällä:
Peukuta sinäkin tasa-arvoista avioliittolakia #tahdon2013 #tahdon2014

Kommentit

  1. http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/uuden-avioliittolain-paradokseja/1928929

    Yllä yksi toinen näkökulma. Ei mulla muuta.

    - Yksi Jeesuksen seuraaja ja Hänen opetuksiinsa nojautuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen Jeesuksen seuraaja ja Hänen opetuksiinsa nojautuva joka näkee asiat toisin. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valintakysymys.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...