sotaveteraanit

Keskimäärin vanhemmat odottaa kauhulla loma-aikoja, etenkin erkkojen kanssa. Erkkojen kanssa kun arki ja rutiini tekee elämästä noin keskimääräisesti helpompaa. Olen vinoutunut. Odotan joululomaa. Nautin siitä että me saadaan vaan olla. Siitä ettei ole kiire kouluun ja harrastuksiin. Nautin siitä et saan pitää ne lähellä.

Sotaveteraanienpäivänä meillä leikittiin sotaveteraaneja. Nauroin mielessäni, koska allekirjoittaneelle tulee edelleen sotaveteraanista mieleen se suomalainen sotien veteraani ja hiljainen kunnioitus. Jos sille pitää antaa oman isoisän lisäksi kasvot, kuuluvat me kasvot Kenraali Adolf Ehrnroothille – mieluiten linnan juhlien haastattelussa. Mun on vaikeeta kuvitella – edellä mainitusta johtuen – että kukaan haluais leikkiä sotaveteraania. Meidän lapset haluaa, koska niitten mielessä sotaveteraani näyttää toisenlaiselle. M tosin kirjoitti kirjeen mun isoisälle. Kirjeessä se kiitti sitä siitä että se taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta jotta mä sain kasvaa vapaassa Suomessa.

kuva - Kaleva

versus

kuva - Huffington Post

Me lähdettiin kävelylle metsään. Oli kylmä. Viisi astetta ja aurinkoista. Ne oli sotaveteraaneja rintamalla. Välillä tosin etsittiin sieniä. Sit taas ammuttiin vihollista. Me katsottiin telkkarista elokuva, syötiin poppareita ja karkkia. Meillä oli vapaapäivä ja ihanaa.

L tuli kotiin ja ne kysyi lähdenkö töihin, vastasin että kampaajalle. L vei M:n poikien kanssa sillä aikaa sosiaalisten taitojen ryhmään.

Kotona löysin M:n lattialta lukemassa kirjaa. Se luki Roald Dahlin kirjaa "Jali ja suklaatehdas", kainalossa sillä oli Koira ja taustalla loimusi takkatuli. Ulkona oli pakkasta. Marraskuussa tulee aina kylmä jakso. Idässä – siis itärannikolla - sataa kai lunta. Täydellinen idylli.